Tähtireportterit tulevat
Stjärnreportrarna komma (ruotsinkielinen nimi)
The Star Reporters Are Coming (englanninkielinen käännösnimi)
Les Reporters vedettes arrivent (ranskankielinen käännösnimi)
Die Starreporter kommen (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Tähtireportterit tulevat
Jorma Nortimon ohjaama ja Veikko Itkosen kanssa käsikirjoittama komedia Tähtireportterit tulevat (1945) sijoittuu 1940-luvun puolivälin Helsinkiin. Uutis-Sanomien nuoret toimittajat Eija Taipale (Eija Karipää) ja Veikko Kangas (Veikko Itkonen) kilpailevat keskenään jymyjutusta, mutta lehden hyväksi he pystyvät toimimaan myös yhteistyössä. Taistelupari pääsee rahanväärentäjäjoukon jäljille ja joutuu monenmoisiin seikkailuihin. Osa elokuvasta on tuhoutunut.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||
S |
||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||
Kreditoimattomat
Kokoonpanot
|
||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||
|
||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||
|
||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||
|
||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||
Marraskuu 1944 - kevättalvi 1945 |
||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||
|
||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||
Filmi-Kuvan kahden ensimmäisen elokuvan yhtäaikainen ensi-ilta niputti ne yhteen myös monien helsinkiläislehtien arvosteluissa. Tähtireportterit tulevat nähtiin yhtiön kahdesta uutuudesta onnistuneempana. J. L. (Kauppalehti 24.5.1945) laski ansion "teatterimies Jorma Nortimolle": "Tulos onkin aivan toista maata kuin edellisessä filmissä (Kohtalo johtaa meitä). Kysymyksessä on meillä harvinainen slapstick-farssi, jossa uskomattomuudet käyvät laatuun ja ovat paikallaankin. Tämä farssi on alussa hyvin vauhdikas ja riemullinen, väsähtää hieman keskikohdalla, menee pari kertaa mauttomuuksiin ja loppuu amerikkalaismalliseen tappelukohtaukseen." Aihepiirin ja tyylilajin "amerikkalaisuus" pisti muidenkin kriitikoiden silmiin, T. A. (Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti 26.5.1945) vertasi elokuvaa jopa Teräsmies-sarjakuvaan: "Näin ollen on luonnollista, että elokuvan sanomalehtimiljöö ja tapahtumat ovat epäsuomalaisia ja lähinnä kai verrattavissa amerikkalaisiin sellaisiin. Juoni on sarjamainen, kuten kuvasarjoissa on tapanakin. Joskus pilkahtaa joku välitön humoristinen kohtaus tai sanonta, mutta valitettavasti juttu ei oikein jaksa naurattaa yleisöä, mikä sen ainoa tarkoitus on ja sen ainoa puolustus voisi olla." "Elokuva sisältää hauskoja kohtauksia, mutta pahimpana vikana on teennäisyys", katsoi S. S. (Salama Simonen, Uusi Suomi 23.5.1945). "Lopultakaan ei päästä amerikkalaisten crazyjen antaa mennä -tyyliin, mikä varmasti johtunee nimenomaan siitä, että filmissä ei liikuta omalla kotoisella pohjalla, vaan enemmän tai vähemmän 'amerikkalaisessa' miljöössä [- -]." "Filmin ansiokkaimpia piirteitä on sen hyvä vauhti", arvioi P. Ta-vi (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 23.5.1945). "Kuolleita kohtia siinä ei ole ja ohjaaja Jorma Nortimo, joka kokeneempana filmimiehenä on käsittääkseni sensuroinut, karsinut ja kypsentänyt Veikko Itkosen alkuperäiskäsikirjoitusta niin paljon kuin voinut on, myös luistattaa toiminnan ja mm. muutamat joukkokohtaukset vallan vaivattomasti." Kirjoittajan mielestä keinot eivät kuitenkaan riittäneet luomaan ja ylläpitämään sitä "hurjan hulluttelun ilmapiiriä", mikä "juuri on crazyn a ja o ja josta olemme nähneet viime vuosina niin loistavia näytteitä parhaissa amerikkalaisissa crazytuotteissa". "Jorma Nortimos regi har sin styrka i en viss harmlöst roande och trivsam vardagston", kiitti H. K. (Hans Kutter, Hufvudstadsbladet 24.5.1945). "Man ser inte filmen utan nöje, om också detaljarbetet kunde ha varit omsorgsfullare [- -]. Stjärnreportrarna lider av samma fel som de flesta av våra inhemska filmer med kriminellt inslag, om man undantar Dynamitflickan, det händer mycket och det händer snabbt, men man begriper inte riktigt sammanhanget." "Det bästa i filmen är Eija Karipää", jatkoi H. K. "Hon är utan tvivel den parantaste bland våra filmstjärnor just nu och hon bär upp Bure Litonius' vackra dräkter med både charm och elegans. Också rent dramatiskt har hon gått framåt och spelar ofta ut sin roll med tindrande lustspelshumör." "Positiivinen yllätys elokuvassa on Veikko Itkonen omalaatuisena sankaripellenä", katsoi puolestaan P. Ta-vi. "Hän on aivan sama kuin luonnossa, kaikkine eleineen. Kamera ei tunnu häntä kiusaavan enempää kuin mikrofonikaan, jonka takana hän kuitenkin, sivumennen sanoen, lienee onnistuneimmillaan. Eija Karipää on siro ja kameralle otollinen, mutta ei tunnu todella kotiutuneen komedian tahtiin." "Veikko Itkonen esiintyy hyvin luontevasti ja vapaasti kameran edessä", myönsi T. A., "mutta Uuno Laakso on sittenkin ainoa, joka tekee osastaan tyypin ja todella näyttelee." - Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan. |
||||||||||
Taustaa | ||||||||||
Elokuvatuottaja Veikko Itkonen (1919 - 1990) oli tehnyt radioselostuksia ja ajanvieteohjelmia Yleisradiolle jo vuodesta 1937 lähtien ja toimi jatkosodan aikana TK-miehenä aseinaan kirjoituskone ja mikrofoni. Vuonna 1944 Itkonen osti Hugo Kaipiolta tämän vuonna 1930 perustaman ja jo pitkään lepotilassa olleen Filmi-Kuva Oy:n ja käynnisti talvella 1945 samanaikaisesti elokuvien Tähtireportterit tulevat ja Kohtalo johtaa meitä tuotannon. Käsikirjoituksen edelliseen elokuvaan Itkonen teki yhdessä ohjaajaksi kiinnittämänsä Jorma Nortimon kanssa ja esiintyi miespääosassa vastanäyttelijänään tuore aviopuolisonsa Eija Karipää (ent. Karapää, o.s. Londén). Uuno Laakso "Uutis-Sanomien" toimitussihteerinä varioi Helsingin Sanomien legendaarisen toimittajan Ilmari Kivisen (1883 - 1940), kirjailijanimimerkki Tiituksen, maneereja. Elokuvaan on leikattu mukaan autenttisia välähdyksiä Eläintarhan ajoista, veneilykilpailuista ja nyrkkeilyottelusta. Elokuvan tarkastuspituus on 77 minuuttia. Veikko Itkosen Yleisradiolle 1963 myymästä materiaalista puuttuu tarinan keskivaiheilta kaksi jaksoa, yhteensä noin 30 minuuttia ja lisäksi ääntä vajaat 10 minuuttia. Tästä syystä elokuvaa ei ole koskaan esitetty televisiossa. Itkonen kaavaili ensi-iltaa tammikuuksi 1945, mutta elokuva valmistui vasta huhtikuun lopulla 1945 ja joutui odottamaan teattereihin pääsyään nelisen viikkoa. Levittäjänä oli Adams Filmi, ja kantaensi-ilta oli Turussa 19.5.1945, päivää aikaisemmin kuin Helsingissä ja Tampereella. Muissa suurimmissa kaupungeissa elokuva nähtiin syysnäytäntökaudella 1945. Yleisömenestys jäi suurimpien kaupunkien teatteriesityskertojen mukaan laskien vuoden keskitason alapuolelle. Alkuteksteissä elokuvan nimi on vain suomeksi. Ruotsinkielinen nimi on mainittu elokuvan käsiohjelmassa. Kansallisen audiovisuaalisen instituutin kokoelmissa ei ole elokuvan käsikirjoitusta. Kinolehden 4-5/1945 mukaan Veikko Itkosen suunnitelmissa oli tehdä kesällä 1945 kaksi uutta elokuvaa: "Toinen on crazy-komedia Tähtireportterien tapaan, toinen 'vakava komedia', joka tehdään erään tunnetun näytelmän pohjalta." Kumpikin suunnitelma raukesi. - Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan. |
||||||||||
Musiikki | ||||||||||
1 . Oh, Mister Brown / Mr. Brown, laulu operetista Ball im Savoy / Tanssiva Savoy / Savoyn tanssiaiset Säv. Paul Abraham, sov. Heikki Aaltoila 1) Orkesteri (off), neljään kertaan, yht. 5' 35". 2) Es. Eija Karipää, laulu (100 %), 0' 05". 3) Es. Dallapé-orkesteri (playback), 3' 05". 2. Missien valinta Säv. ja sov. Heikki Aaltoila Orkesteri (off), 1' 35". 3. "Hullujen laulu" Säv. Heikki Aaltoila, san. Veikko Itkonen 4. Machen wir's den Schwalben nach / Ollaan niin kuin pääskyset operetista Die Csárdásfurstin / Mustalaisruhtinatar Säv. Emmerich Kalman Es. Eija Karipää ja Uuno Laakso, hyräily (100 %), 0' 10". 5. Fanfaari Säv. ja sov. Heikki Aaltoila Es. Dallapé-orkesteri (playback), 0' 20". 6. Valssi Säv. ja sov. Heikki Aaltoila Es. Dallapé-orkesteri (playback), 2' 15". 7. Eijan ja Veikon rakkaus Säv. ja sov. Heikki Aaltoila Orkesteri (off), 1' 50". Huomautuksia: Oh, Mister Brown (nro 1) on taustamusiikin aiheena useaan kertaan "Mr. Brownin" esiintymisen yhteydessä. Eija Karipää ja Uuno Laakso tanssivat sävellyksen numero 4 aikana, "juhlavieraat" sävellysten 1:3 ja 6 aikana. "Hullujen laulu" (nro 3) on käytettävissä olevassa kopiossa vailla ääntä; laulun aikana "mielisairaalan potilaat" pyörivät piirissä, 0' 35" (sävellyksen kesto on Teoston merkinnän mukaan 0' 43"). - Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan. |
||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||
|
||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||
|