En ole kreivitär
Grevinna för en natt (ruotsinkielinen nimi)
I'm No Countess (englanninkielinen käännösnimi)
Je ne suis pas une comtesse (ranskankielinen käännösnimi)
Ich bin keine Gräfin (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
En ole kreivitär
Hannu Lemisen ohjaama ja Royn (Tapio Vilpponen) käsikirjoittama romanttinen komedia En ole kreivitär (1945) sijoittuu Pomeranian keisarikuntaan. Muotiliikkeen mannekiini Nora (Helena Kara) sovittaa kreivittären pukua ja haaveilee aatelisnaisen elämästä. Pukuhuoneeseen piiloutunut luutnantti, kreivi Erik Möllehorn (Olavi Reimas) ihastuu kauniiseen mannekiiniin, joka pakenee innokasta ihailijaansa. Samaan aikaan kaupunkiin tuodaan kreivi Drekin (Thure Bahne) määräyksestä hänen puolisonsa, joka on jättänyt miehensä kymmenen vuotta aikaisemmin. Vaimo pakenee vaunuista, jonne ajuri kaappaa epähuomiossa kreivitär Drekin (Helena Kara) kaksoisolennon Noran.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||
S |
||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Avustajat
Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä tai avustajia:<br />Kaisu Leppänen, Aarne Orri ,
Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä tai avustajia:<br />Kaisu Leppänen, Aarne OrriHae aiheista |
||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||
Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä tai avustajia:<br />Kaisu Leppänen, Aarne Orri
Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä tai avustajia:<br />Kaisu Leppänen, Aarne OrriHae aiheistaKreditoimattomat
|
||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||
Syksy 1945 |
||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||
"En ole kreivitär on romanttinen satu, keveäksi ajanvietteeksi tarkoitettu ja sellaisena varmaan tehtävänsä täyttävä", virittäytyi O. V-hl (Olavi Vesterdahl, Aamulehti 29.11.1945) Lemisen uuden SF-elokuvan aaltopituudelle. "Se on yksinkertaisesti aikuisille tarkoitettu värikäs elokuvasatu ja sen mukaan siihen on suhtauduttava", säesti T. A. (Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti 27.11.1945). "En ole kreivitär on kokonaisuudessaan varsin kepeän luokan filmi, mutta tuskin erehdymme ennustaessamme sille suosiota", uskaltautui S. S. (Salama Simonen, Uusi Suomi 27.11.1945) arvioimaan. Käsikirjoitusta ei purematta nielty. O. V-hl kiitti "monia näppäriä tilanteita, yllättäviä käänteitä, romantiikan ja rakkauden hohdetta sekä huvittavia repliikkejä", mutta jatkoi: "Juoni on kuitenkin löyhänlainen. Tuntuu siltä kuin aineisto olisi vielä hajallaan -- kiinteämpi ote olisi tehnyt tarinan seuraamisen selvemmäksi, nyt jäi moni yksityiskohta hämäräksi." "Tosin olisi sadultakin kaivannut kiinteämpää juonta, jonkunlaista teemaa, miksi tämä kaikki hosuminen oikein tapahtuu", ajatteli myös T. A., ja Hans Kutter (Nya Pressen 27.11.1945) oli aivan ymmällään: "Kanske berodde det på bristande språkkunskap kombinerad med bristande fattningsförmåga hos rescensenten, men inte begrep jag ett dyft av innehållet under det filmen rullades. Först efter att omsorgsfullt ha studerat programbladet klarnade konturerna en smula för mig. Men en film skall väl begripas utan att man först läser programmet?" Eniten saivat kiitosta lavastus, puvustus ja elokuvan ulkoasu yleensä. "Filmin painopiste olikin lavastuksessa ja näyttämölleasetuksessa", katsoi O. V-hl. "Hannu Leminen oli laatinut kerrassaan upeita ja suurpiirteisiä näkymiä, avaria saleja, komeita pilareita, tyylikkäitä parvekkeita ja ylellisiä hotellihuoneita. Samoin oli esiintyjien puvusto loistelias ja suuret tanssikohtaukset antoivat lisää silmänruokaa, niin että filmi ulkonaisilta puitteiltaan on häikäisevä - ei ihme että ohut juoni uhkaa sortua kaiken tämän alle." "Hän on sijoittanut sen niin loisteliaaseen ja komeaan ympäristöön, että silmiä huikaisee", ihasteli T. A. Lemisen työtä. "Lavastuksillaan hän suorastaan lyö Royn itsensä laudalta. On siinä katsojalle silmänruokaa kerrakseen. Jo pelkkä elokuvan esittely on kekseliäisyydessä mainio. Onpa siihen mahdutettu satiiriakin, joka muuallakin viljeltynä olisi tehnyt hyvän säväyksen. Marius Raichin elokuvaus oivallista, samoin Nils-Eric Fougstedtin tyylikkäästi myötäilevä musiikki." "Näin pitkälle on kaikki hyvin", kirjoitti P. Ta-vi (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 28.11.1945) kiitettyään lavasteita ja pukuja, "mutta sitten uupuu jotakin. Ohjauksessa on vauhtia, lennokkuuttakin, tekstissä on toisinaan, etenkin alussa, hyviä käänteitä ja pikantteja pikku letkauksia, mutta roima, tällaiseen veijarijuttuun välttämättä liittyvä huumori puuttuu. Toisinaan sitä ehkä olisi tekstissä, mutta näyttelijät eivät saa sitä esiin. Toisinaan - ja usein - taas mahdollinen hyvä aivoitus hukkuu liian monisäikeiseen, hajanaiseksi hupenevaan toiminnan pyörteeseen, niin että tavoiteltu kepeän leikkisä vaikutelma ei synny - paitsi aivan alussa." Tuhlaileva ulkoasu herätti myös periaatteellisia pohdintoja kotimaisen elokuvan suunnasta. "Milloin siis päättyy suomalaisen elokuvan 'pako Pomeranian kummitusmaailmaan'?", kysyi L. S. (Leo Schulgin, Ilta-Sanomat 29.11.1945). "Milloin meillä aletaan vihdoin valmistaa suuremmassa mittakaavassa elokuvia, joiden taiteellinen sisältö vastaisi niiden silmiähiveleviä hyviä puolia? [- -] Vasta sitten kun suomalainen elokuva lakkaa turvautumasta 'Pomeranioihin' ja käy rohkeasti kiinni myös aiheeseen - eikä niitä pitäisi nykyään puuttua - joka tarjoaa katsojalle muutakin kuin akanoita sisältävän korean kakun, voidaan täälläkin täydellä syyllä yhtyä elokuvan kehityksen virstanpylväiden juhlintaan." Hans Kutter oli vielä tylympi: "Grevinna för en natt visar huru huvudlöst, huru resultatlöst, ja rentav orätt mot de medverkande det är att slösa penningar, material och framför allt människokraft på någonting som redan från början måste ha varit ingenting." "Man tyckte synd om Helena Kara, Olavi Reimas och de andra skådespelarna, som måste streta hårt med roller som alls inga roller är", jatkoi Kutter tiukkaa linjaansa. P. Ta-vi koki, ettei sankaripari "jostakin syystä ole harmoniassa", mutta Helena Karassa nähtiin myös "herttaisuutta" (O. V-hl), "viehättävyyttä" (S. S.), "hauskuutta ja pirteyttä" (T. A.) Tarmo Poussu (Katso 48/1988) tiivisti uudemman kriitikkopolven näkemyksen vuoden 1988 tv-esityksen yhteydessä: "Seikkailuna En ole kreivitär on jähmeä ja sekava. Sen romantiikka on raskaasti teennäistä. Edes näyttelijöistä ei ole tällä kertaa avuksi: henkilöhahmoihin haetaan eksotiikkaa kömpelöllä ja luonnottomalla ylinäyttelemisellä. Vain alkutekstit korvaavasta tekijöiden esittelyjaksosta on annettava pisteitä - siitäkin enemmän ideana kuin toteutuksena." - Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan. |
||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||
En ole kreivitär oli ensimmäinen elokuva, joka kuvattiin kokonaan Suomen Filmiteollisuuden uusissa Liisankadun halleissa. Nämä Suomen Pankin omistamassa kiinteistössä sijaitsevat tilat, aikaisemmat tennishallit, olivat vaurioituneet helmikuun 1944 pommituksissa, ja poikkeusolojen vuoksi niiden muutostyöt kestivät toista vuotta. Halleja oli kaksi ja valmistuessaan niistä tuli Pohjoismaiden uudenaikaisimmat ja suurimmat elokuvastudiot. Hallien välissä oli korkea palo-ovi, ja hallit yhdistämällä voitiin saada aikaan kokonaisia kaupunki- ja linnarakennelmia. Kuvaushallien kunnostus- ja muutostöiden suunnittelu ja valvonta annettiin Hannu Lemisen tehtäväksi. En ole kreivitär oli myös ensimmäinen elokuva, johon nimimerkki Roy, Tapio Vilpponen, teki käsikirjoituksen - muut kuusi käsikirjoitustyötään hän teki vuosina 1954 - 1960 Veikko Itkoselle. Elokuvalavastuksia Roylle kertyi vuosina 1942 - 1961 lähes 30. Suomi-Filmin Uutisaitan päätoimittajana Roy toimi vuosina 1943 - 1953. Ohjaaja Hannu Leminen muutti käsikirjoitusta monin paikoin. Hän mm. lisäsi elokuvan alkuun sadunomaiset, osin puhutut alkutekstit, kirjoitti Noran saapumista hotelli Continentaliin seuraavat tapahtumat kokonaan uusiksi ja liitti elokuvan loppupuolelle sekä baletin esittämän valssin että päätösjaksoon häävalssin. Myös joidenkin kohtausten keskinäistä järjestystä on muutettu. Helena Karalla on elokuvassa kaksoisrooli. Joissakin kohtauksissa hänet nähdään yhtaikaa kummassakin osassa. Nämä kohtaukset on toteutettu sekä trikkikuvauksena että sijaisnäyttelijää apuna käyttäen. Elokuvan tekijät saivat kaksi Jussi-patsasta, Marius Raichi kuvauksesta ja Hannu Leminen lavastuksesta. Kari Uusitalolle 6.3.1987 saapuneessa, päiväämättömässä kirjeessään Tapio Vilpponen huomauttaa: "Myöskin tekisi ottaa hiukan osaa Lemisen lavastusjussista En ole kreivitär koska paitsi käsikirjoitusta tein myös pukuluonnoksia ja osan lavastusluonnoksia joita kumpiakaan ei sellaisinaan käytetty. Puvut olivat Litoniuksen hyvin autenttista ja pikkutarkkaa työtä vaikka huvinäytelmässä olisi voitu olla lennokkaampia. Leminen tietenkin teki lavastukset omien pohjiensa mukaan mutta hänellä ei ole tapana piirtää minkäänlaisia kuvia näkymistä. Siis oikeastaan tupakkiaskin-pohja-arkkitehti niin sanoakseni." Bure Litoniuksen etunimi on elokuvan alkuteksteissä virheellisessä muodossa Bore. Raakafilmipulan vuoksi SF otti elokuvasta vain kuusi kopiota. Kantaesitys oli 24.11.1945 Vaasan Kinemassa, päivää aikaisemmin kuin Helsingissä, Kuopiossa ja Tampereella. Yleisömenestys oli suurimpien kaupunkien teatteriesityskertojen mukaan laskien hiukan vuoden keskitasoa parempi. - Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan. |
||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||
1. Valse ut bémol mineur / Valssi cis-molli, opus 64:2 Säv. Frédéric Chopin, sov. Aleksandr Glazunov Es. orkesteri (playback), 3' 10". 2. Valssi Säv. Nils Eric-Fougstedt Es. orkesteri (playback), kolmeen kertaan, yht. 3' 55". Huomautuksia: Chopinin Valssi cis-molli on Mihail Fokinin sommittelemasta baletista Chopiniana / Les Sylphides / Sylfidit ja sen tanssivat Eva Hemming ja Into Lätti sooloparina sekä Miia Gardemeister, Orvokki Hartikainen, Hilkka Hynninen, Hannele Keinänen, Marjatta Koskela, Marita Ståhberg, Kerttu Tanner, Raija Tanner, Impi Varma ja Meeri Varma. Elokuvan alussa orkesteri virittää soittimiaan, pianon ääressä Nils-Eric Fougstedt (100 %), 0' 30". Orkesteri soittaa näyttelijöiden esittelymusiikin (off), 1' 30". Posetiivinsoittaja esiintyy kadulla (playback, orkesteri), 1' 45". Valssin (nro 2) aikana tanssivat ensin "hotellivieraat", sitten "häävieraat". - Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan. |
||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||
|