Arvostelijat kiinnittivät huomiota elokuvan vauhdikkuuteen ja juoneen. Helsingin Sanomien P. Ta-vi (Paula Talaskivi, 14.3.1948) luonnehti: "Filmin ansioita on ennen kaikkea sen pirteä toiminnallisuus, sillä ohjaaja ja näyttelijät itse asiassa yhteisvoimin ovatkin peittäneet paljon sitä, mikä kokonaisuudessa on kaikkein heikointa, nimittäin itse tarinan, juonen mitättömyys."

"Alkuperäisaiheesta vastaa luotettava kirjallinen huvitäti Hilja Valtonen, ja silloinhan tietää entuudestaan, että filmin aineisiin kuuluu iloisia, ylimielisiä rasavillityttöjä, piippua polttavia nuoria agronomeja (miehisen miehen perikuva valtosmaisessa maailmassa!), mielisteleviä kaupunkilaisnuorukaisia ja suulaita kotiapulaisia", luetteli Ra. H (Raoul af Hällström, 14.3.1948) Uudessa Suomessa. Aamulehdessä O. V-jä (Olavi Veistäjä, 14.3.1948) totesi: "Kovin kiitollinen ei tämä Hilja Valtosen ajankohtainen romaani elokuvan kannalta ole, juoni on aika teennäinen ja luvattoman paljon sattumanvaraisiin seikkoihin perustuva [- -]."

Ohjaus sai kahdenlaista kritiikkiä. Ra. H:n mielestä: "[- -] on ohjaaja Ilmari Unhokin valtosmaista koulutyttömentaliteettia tyydyttäen kertonut jutun sujuvasti ja sopuisasti. Farssimaisen väkivaltainen juoni olisi ehkä voinut antaa aihetta crazyfilmiin, mutta siihen ei ole menty, vaan pysytelty säyseästi hiljaisessa kotoisessa lystinpidossa. [- -] Tilanteita vatvotaan liian perusteellisesti, purukumimaisen sitkeästi." Samaa mieltä oli T. A. (Toini Aaltonen, 17.3.1948) Suomen Sosialidemokraatissa: "Vaikka tapahtumia on näin paljon, vatvotaan samoja asioita liian perusteellisesti, kun eräissä tapauksissa sen sijaan hutaistaan liian ylimalkaisesti, joten tulos tekee hajanaisen ja tekaistun vaikutuksen." T. A. antoi kuitenkin tunnustusta tyylikkään komediasävyn johdonmukaisesta säilyttämisestä.

Vapaan Sanan H. Lwg (Harry Lewing, 15.3.1948) oli jyrkkä: "Kilroy sen teki. Kilroy parka kun ei pystynyt parempaan. Ainaista takamuksille putoilemista, silmien pyörittelyä, pitkiä repliikkejä ja naiivia haitariromantiikkaa. Aihe on täydellinen nolla, heikosti kokoonpantu tyttöromaani. [- -] ihmeellisintä on sentään se, ettei edes kameralla ole pystytty mitään pelastamaan, vaan on 'törkeällä tavalla pahoinpidelty' viehkeitä tähtösiämme. Ohjauksessa ja leikkauksessa on kiireen ja hätiköimisen leima, töksähteleviä ylimenoja ja puolivillaista lavastusta."

Eräät arvostelijat hämmästelivät naisten pukuja, kuten Hans Kutter Hufvudstadsbladetissa (14.3.1948): "Interiörerna från gårdarna var förresten ganska bra, men rummen i staden förfärliga, och damernas kläder en mardröm. Om ögon kunde kränkas, skulle de nog göra det åt Ritva Arvelos rutiga blus och åt Sirkka Sipiläs visitklänning." "Filmin molemmat päädaamit olivat melko ikävästi pukeutuneita, vaikka muotipiireissä ahkerasti liikkuivatkin." (Ra. H)

Yleensä näyttelijöiden katsottiin selviytyneen hyvin rooleissaan. "Näyttelijöiden vapautunut eleily ja psykologisesti oikea puhumistapa merkitsevät ohjaajalle kieltämätöntä voittoa. Hän on saanut lisäksi näyttelijät, lavastuksen ja Uno Pihlströmin kamerankäytön yhtymään tyylillisesti määrätietoiseksi ja hallituksi kokonaisuudeksi, jossa eri osat tukevat toisiaan, eivätkä vedä eri suuntiin, niin kuin meillä on tavallista", kirjoitti H. M. Kauppalehdessä (15.3.1948).

Nya Pressenin Freddie (Fred Stiller, 13.3.1948) oli miettinyt näyttelijöiden osuutta perusteellisemmin. "Att pressa roliga poänger ur denna historia är i det närmaste lika svårt som att pressa saft ur en av en ångvält överkörd citron. Det hela blir inte bättre av att Lea Joutseno tilldelas huvudrollen och Ritva Arvelo en biroll. Ombytta roller hade varit vida bättre, fröken Arvelo är betydligt fräschare, har åtskilligt mera hejig charm och är minst lika god komedienne som Lea Joutseno. Kullervo Kalske har absolut inga svårigheter med att se dum ut."

Heikki Katajan otsikko Ilta-Sanomissa (31.7.1975) yli neljännesvuosisata myöhemmin oli tyly: "Mauttoman huono". - "Kun yhdestä väärinkäsityksestä ei ole oikein riittänyt koko illan elokuvan aineksiksi, on ollut pakko ruveta pelaamaan aikaa. Pitkät tovit esimerkiksi Lea Joutseno vain kuljeskelee huoneessa tai soittelee hanuria. Käy vähän sääliksi, mutta itse hän on ne kävelemisensä paperille pannut."

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.