Haku

Sinut minä tahdon

Dig vill jag ha (ruotsinkielinen nimi)
It's You I Want (englanninkielinen käännösnimi)
C'est toi que je veux (ranskankielinen käännösnimi)
Dich begehre ich (saksankielinen käännösnimi)
"Rakkautta ja kemiaa" (työnimi)
Aineiston käyttöoikeudet
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa
QR-koodi

Aineistosta vastaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Sinut minä tahdon

Valentin Vaalan ohjaama ja käsikirjoittama romanttinen komedia Sinut minä tahdon (1949) perustuu Denys Astonin eli kirjailija Inkeri Relanderin romaaniin. Helsinkiläinen perhetyttö Katri Vesa (Hillevi Lagerstam) on rakastunut nuoreen kunnianhimoiseen ulkoministeriön virkamieheen Erkki Kovalinnaan (Ekke Hämäläinen) ja on valmis tekemään kaikkensa voittaakseen Erkin rakkauden. Katri matkustaa ystävänsä (Kaarina Vahtonen) ehdotuksesta pois kaupungista saadakseen Erkin ikävöimään itseään ja löytää maalla itselleen elämäntehtävän räjähdysonnettomuudessa näkönsä menettäneestä tiedemiehestä Kari Tuuloksesta (Tapio Rautavaara).

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
S
Näyttelijät
Hillevi Lagerstam, Katri Vesa alias Katri Lanttu
Tapio Rautavaara, Kari Tuulos, kemisti-insinööri
Ekke Hämäläinen, Erkki Kovalinna, ulkoministeriön virkamies, tuomari
Lasse Pöysti, Seppo Vesa, "Seppo Piristäjä"
Kaarina Vahtonen, Maija, Katrin ystävätär
Aino-Inkeri Notkola, rouva Vesa
Helvi Aunio, Essu-täti
Rakel Laakso, rouva Virtanen, Tuuloksen vuokrahuvilan taloudenhoitaja
Olavi Reimas, Risto, merikapteeni
Tarmo Manni, Jaakko Vihma, insinööri
Kaisu Leppänen, Harrietin äiti
Margit Lauri, Harriet, Karin vaimo
Kreditoimattomat näyttelijät
Salli Karuna, rouva Vihma, Jaakon äiti
Tuli Arjo, vieras Vihmojen kutsuilla
Sinikka Koskela, vieras Vihmojen kutsuilla
Heikki Packalén, vieras Vihmojen kutsuilla
Chris Paischeff, vieras Vihmojen kutsuilla
Roy, vieras Vihmojen kutsuilla
Kyllikki Forssell, neiti Carlstedt
Mailis Vaaja, neiti Carlstedtin ystävätär Vihmojen kutsuilla
Irja Rannikko, palvelijatar Vihmojen kutsuilla
Kosti Aaltonen, kartanon puutarhuri
Saara Ranin, rouva maantiellä, Essu-tädin naapuri
Reino Bäckman, autonkuljettaja Bäckman
Satu Unho, asiakas kahvilan terassilla
Aarne Kuokkanen, asiakas kahvilan terassilla
Jukka Kuusisto, asiakas kahvilan terassilla
Irma Tyllinen, sairaanhoitajatar
Martta Kinnunen, Katri Karin mielikuvissa
Ale Porkka, Tuuloksen maatilan palvelusväkeä mielikuvajaksossa
Paavo Honkamäki, Tuuloksen maatilan palvelusväkeä mielikuvajaksossa
Orma Aunio, Karin poika fantasiajaksossa
Avustajat
Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä, sivuosien esittäjiä tai avustajia: Osmo Saarnio, Henny Waljus (Lähde: SKF 4)
Muut tekijät
Risto Orko, tuotanto
Eino Heino, kuvaaja (sisäkuvaus)
Yrjö Aaltonen, kuvaaja (ulkokuvaus)
Harald Koivikko, äänittäjä
Nils Lerche, musiikki (musiikin säveltänyt ja johtaa)
Roy, lavastaja
Aarne Kuokkanen, maskeeraus
Veikko Äikäs, järjestäjä
Suomi-Filmin ompelimo, puvut
Suomi-Filmi Oy, levittäjä
Suomi-Filmi Oy, levittäjä
VLMedia Oy, levittäjä
Kreditoimattomat
Valentin Vaala, käsikirjoittaja
Valentin Vaala, leikkaaja
Eini Kuokkanen, naamiointi
Eine Vatka, kampaaja
Eino Räisänen, studiopäällikkö
Jukka Kuusisto, kuvaussihteeri
Niilo Harju, b-kuvaaja (ulkokuvaus)
Erkki Stillman, äänittäjän assistentti, valomies
Holger Blommila, valomies (valomiesten vanhin)
Leo Pennanen, valomies
Kauno Roininen, valomies
Oiva Roininen, valomies
Kauno Silvola, valomies
Olavi Törne, valomies
Hans Haataja, klaffi
Satu Unho, palkanlaskija
Paavo Honkamäki, kuljetukset
Reino Bäckman, kuljetukset
Aleksanteri Alava, kuvausryhmän jäsen (taustaprojisointiprojektorin hoitaja)
Erkki Markko, valokuvat
Tuotantotiedot
Tuotanto
Tuotantokustannukset
5 570 610 mk
Julkaistu
1949
Alkuteos

Aston, Denys: Voitto- ja tappiotili. Helsinki: Otava, 1943. (romaani)

Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
17.11.1949
Ensi-iltapaikat
Lahti: Ilves
Filmikopioiden määrä
9
Muut näytökset
  • 18.11.1949 Pori: Kino-Palatsi; Tampere: Kino-Palatsi; Turku: Kino-Palatsi ensi-iltakierros
  • 20.11.1949 Oulu: Aula ensi-iltakierros
  • 25.11.1949 Helsinki: Kaleva, Kino-Palatsi ensi-iltakierros
  • 26.11.1949 Vaasa: Kinema ensi-iltakierros
  • 30.11.1949 Kuopio: Scala ensi-iltakierros
  • 04.12.1949 Jyväskylä: Elohuvi ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 30.08.1975 MTV2 Katsojia: 890 000
  • 29.03.1995 YLE TV1 Katsojia: 475 000
  • 24.03.1999 YLE TV1 Katsojia: 144 000
  • 03.04.2002 YLE TV1 Katsojia: 180 000
  • 14.12.2004 YLE TV2 Katsojia: 144 000
  • 10.10.2006 YLE TV2
  • 10.10.2009 YLE TV2
  • 25.07.2011 YLE TV2
  • 11.06.2013 YLE TV1
  • 21.07.2015 YLE TV1
  • 24.08.2017 Yle TV1
  • 10.08.2018 Yle TV1
  • 26.05.2020 Yle TV1
  • 12.04.2021 Yle TV1
Kuvauspaikat
Ulkokuvat

Helsinki: asuintalo Engelinaukio 15-17 (Vihmojen asuintalo), Seurasaarentie (Katrin ja Erkin kävelyretki), ravintola Kalastajatorpan ulkoterassi (nyk.) Kalastajatorpantie 1 (Katri ja Erkki kahvilan terassilla, Maija ja Erkki kahvilan terassilla), Pietarinkatu 11 (Erkki vie Maijan kotiovelle), hotelli Tornin kattoravintola Kalevankatu 5 (näkymä yli kaupungin, Katri ja Erkki ravintolan kattoterassilla)

Loppi: Leppäniemen kartano Salonkylässä (nyk.) Leppäniementie 103 (Essu-tädin kartano, kanala, kasvihuone ja puutarha), Marsalkka Mannerheimin Metsästysmaja (Marskin maja) (nyk.) Marskintie 216 (Karin vuokrahuvila)

- Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) pohjalta.

Sisäkuvat

Loppi: Leppäniemen kartanon kanala Salonkylässä (nyk.) Leppäniementie 103 (Essu-tädin kartanon kanala)

- Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) pohjalta.

Studiot

Helsinki: Suomi-Filmin Munkkisaaren studiot (Vesojen asunto, Katri ja Maija kahvilassa, Katrin ja äidin automatka, Vihmojen asunto, Erkin asunto, Essu-tädin kartano, Karin vuokrahuvila, Erkin ja Maijan automatka, sairaala, Karin talo ja sen ulko-ovi)

- Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) pohjalta.

Kuvausaika
28.6.-16.10.1949
Sisältöseloste

Helsinkiläinen perhetyttö Katri Vesa on rakastunut Erkki Kovalinnaan, kunnianhimoiseen nuoreen ulkoministeriön virkamieheen. Kun Erkki ei vastaa hänen tunteisiinsa, Katri päättää käyttää kaikkia keinoja saadakseen miehen ja alkaa pitää kirjaa hankkeensa voitoista ja tappioista. Insinööri Jaakko Vihman kotiinpaluun kunniaksi järjestetyillä kutsuilla Katri yrittää herättää Erkin mustasukkaisuuden piirittämällä Jaakkoa, joka saattaa hänet kotiin. Kun Erkki soittaa ja kertoo Jaakon olevan silmittömän ihastunut, Katri kirjaa voittonsa tappioksi.

Katrin veli Seppo ehdottaa, että tyttö etenisi "reilun toveruuden" hengessä. Katri kutsuu Erkin kävelyretkelle, joka päättyy siihen että ulkoilmakahvilassa Erkki näkee mielenkiintoisen tytön ja jättää Katrin yksin pöytään. Ystävätär Maija suosittelee, että Katri matkustaisi joksikin aikaa pois saadakseen Erkin mustasukkaiseksi. Katri ja Seppo lähtevät Essu-tädin luo maalle, missä tyttö yrittää hoitaa ensin kanalaa, sitten kasvimaata, mutta kyllästyy pian molempiin.

Katri saa kuulla, että läheisessä huvilassa asuu insinööri Kari Tuulos, kemisti ja tiedemies, joka on menettänyt näkönsä räjähdysonnettomuudessa, ja arvelee tämän tarvitsevan lukijaa. Mies valittaa hermojaan eikä oikeastaan haluaisi seuraa, mutta lientyy vähitellen. Tyttö esittäytyy keski-ikäiseksi Katri Lantuksi ja voittaa miehen luottamuksen. Kun Katri ei käy pariin päivään, mies alkaa kaivata häntä. Osoittautuu, että Kari tuntee Erkin, jonka hän sanoo juonitelleen työtoveriaan vastaan saadakseen paikan Lontoossa.

Karin vaimo Harriet on oleskellut ulkomailla ja saapuu äitinsä kanssa huvilalle, kuultuaan vasta nyt onnettomuudesta. He eivät kuitenkaan ehdi viipyä pitkään, ja Harriet antaa ymmärtää, että avioliitto on enää pelkkä muodollisuus. Kari pyytää Katria seurakseen maatilalleen ja puhuu näkönsä palautumisen toiveista leikkauksessa, joka häntä odottaa.

Erkki ilmoittaa tulevansa maalle tapaamaan Katria. Tyttö on innoissaan, mutta hänen tunteensa jäähtyvät, kun mies saavuttuaan kertoo pääsevänsä Lontoon lähetystöön. Kun Katri puolestaan käy Helsingissä ja kutsuu Erkin äitinsä järjestämille päivällisille, mies aluksi kieltäytyy, mutta suostuu heti kuultuaan, että paikalla on Lontoon lähetystösihteerin puoliso. Katri palaa välittömästi maalle ja saa tietää, että Kari on Helsingissä leikkauksessa, josta hänen on määrä palata suoraan maatilalleen.

Seppo "Piristäjä" näkee sisarensa kärsivän ja kirjoittaa Karille sairaalaan, että Katri rakastaa tätä. Kari ryhtyy kuvittelemaan elämäänsä keski-ikäisen neiti Lantun kanssa: kosintaa, häitä, avioliiton arkea, lapsia. Katri saa kirjeen, jossa Kari kertoo, että hän on saanut näkönsä takaisin, rakastaa Katria ja odottaa tapaavansa tämän huvilallaan. Kun Katri sovittuun aikaan ilmestyy paikalle, Kari ei tunnista nuorta neitoa. Vasta kun lähdössä oleva Katri syöksyy ovelta takaisin miehen syliin, tämä uskoo ja hyväksyy asian: molemmat vannovat rakkauttaan.

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.

Aiheet
Lehdistöarviot

"Voisi Suomi-Filmi Valentin Vaalalla parempaakin teettää", oli Vapaan Sanan nimettömän kirjoittajan yhteenveto, joka luonnehti koko vastaanottoa. "Se on kevyt, tyhjänpuoleinen komedia", arvosteli Martti Savo (Modest Savtschenko, Työkansan Sanomat 30.11.1949), "vailla korkeampaa henkevyyttä tai taiteellisia hienouksia, mutta kaikessa kotoisessa hyväntuulisuudessaan paljon miellyttävämpi kuin monet creasy- eli hulluttelufilmit."

Monet muistelivat Vaalan aikaisempia komedioita ja punnitsivat uutuuden köykäiseksi: "Tällä kertaa hän on saanut tehdä tämän kuvauksen ulkonaisesti upeammissa puitteissa kuin aikaisemmin", kirjoitti Ra. H. (Raoul af Hällström, Uusi Suomi 27.11.1949). "Mutta räiskähtely puuttuu. Hänen komediatyylistään uupuu tällä kertaa iskevyyttä, pikanteriaa. Siinä ei ole mitään sykähdyttävää. Vika on varmaankin aika paljon käsikirjoituksessa. Kun sitä paitsi filmin useimmat näyttelijät eivät hallitse vivahduksellista ja luontevaa keskustelutaitoa, niin tulos vaikuttaa kankealta."

E. T-la (Eugen Terttula, Suomen Sosiaalidemokraatti 27.11.1949) katsoi ajan ajaneen aiheen ja Vaalan ohitse: "Sinut minä tahdon on kaiken lisäksi tehty yllättävän kömpelösti ja ikävästi, siinä pudotellaan vuorosanoja yhtä jäykästi ja juhlallisesti kuin katkismusta kylänlukusilla, vaikka salonkikomedia jos mikään vaatii sulavaa ja taidokasta replikointia." O. V-jä (Olavi Veistäjä, Aamulehti 20.11.1949) otti myönteisemmän asenteen: "[- -] kevyenä filmikomediana se kyllä menettelee, koska se on sulavasti ja vireästi filmattu. Valentin Vaalan ohjauksessa on todella helposti ja vaivattomasti soljuilevaa komediallisuutta, onpa hän paikoitellen uskaltautunut pieneen parodiointiinkin. Sellaista olisi voinut olla enemmänkin. Joka tapauksessa komedian kevyt sävy on tavoitettu hyvin."

Nuori Hillevi Lagerstam sai arvostelijoilta sekä myötämieltä että tyytymättömyyttä. "Sankarittarena Hillevi Lagerstam vallan yllättää hauskalla ja pirteällä näyttelemisellään - hänessä on ilmeistä komediennen ainesta [- -]", uskoi O. V-jä, kun taas Hyrrän (Satakunnan Kansa 21.11.1949) mielestä "Hillevi Lagerstam ei [- -] sovellu osaansa lainkaan [- -]." "Hillevi Lagerstam var söt och kvinnligt rundlagd i huvudrollen, men för tung i replikeringen och utspökad i alldeles gräsliga kläder. Men hennes friska humör hjälpte en i många fall över filmens värsta banaliteter [- -]", tasoitteli H. K. (Hans Kutter, Hufvudstadsbladet 29.11.1949).

Kaksijakoisia tunteita herätti myös Tapio Rautavaara. Hufvudstadsbladetin H. K.: "Tapio Rautavaara saknar alla förutsättningar att gestalta en intellektuel personlighet, hans mekaniska sätt att sluddra fram replikerna utan att begripa ett ord av vad han hade att säga plattade tilI filmen [- -]." "Tapio Rautavaara on komea sankari, ellei vallan luonteva näyttelijä", arvioi Rep (Keskisuomalainen), jota N-g (Mauri Nordberg, Etelä-Suomen Sanomat 24.11.1949) säesti: "Hän oli luonnollisestikin komea ilmestys, mutta muuten jokseenkin ilmeetön ja kankeapuheinen". "Todellisuudelle vieraissa repliikeissä on tekemistä ammattinäyttelijöillekin saati Tapio Rautavaaralle, jolle ne ovat olleet ylivoimaisia", kirjoitti Heikki Kataja (Ilta-Sanomat 30.8.1975) 1970-luvun televisioesityksen aikaan. "Vaatii tietysti toisaalta melkoisia lahjoja, kun aikamies pystyy nauramatta ja totisin naamoin sanelemaan esimerkiksi tällaista: 'Minä olen mieluummin kuin haavoitettu eläin, joka vetäytyy yksin luolaansa haavojaan nuolemaan.' Rautavaara pystyi."

Toisen miespääosan esittäjä Ekke Hämäläinen herätti vähänlaisesti huomiota. Sen sijaan Lasse Pöysti pienessä sivuosassa sai kiittävät lausunnot lähes kaikilta arvostelijoilta.

"Tämä sodanjälkeinen, aurinkoinen ja optimistinen komedia on parasta Valentin Vaalaa", Mikael Fränti (Helsingin Sanomat) kirjoitti vuoden 2004 tv-esityksen aikaan. "Valentin Vaala hallitsee tyylin. Hän selviytyy karikoitta kaupungissa ja maalla." Vuonna 1994 Fränti perusteli: "Sinut minä tahdon on Hillevi Lagerstamin elokuva. Vaala antoi komediennen toimia ja sädehtiä vapaasti. Lagerstam tekee metsämökinkin kohtaukset niin hyvin, että sidettä silmiensä edessä pitävän Tapio Rautavaaran pateettinen replikointi tasoittuuu. Vaalan studioilmaisu on ammattitaitoista. Heinon kamera liikkuu sulavasti. Kahvilakohtauksissa käytetään yllättävän hallitusti taustaprojisiointia, joka oli silloin uutta Suomi-Filmissä."

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.

Taustaa

Sinut minä tahdon ehti ensi-iltaan ennen kuin Valentin Vaalan aikaisemmin samana vuonna ohjaama Wuolijoki-elokuva Jossain on railo. Komedia pohjautui Inkeri Relanderin salanimellä Denys Aston kirjoittamaan viihderomaaniin Voitto- ja tappiotili (1943), jonka päähenkilönä oli irlantilaistyttö Carrie O'Flaherty. Ohjaaja-käsikirjoittaja Vaala siirsi romaanin tapahtumat suomalaiseen ympäristöön ja suomensi myös henkilöiden nimet: Carrie O'Flahertystä tuli Katri Vesa, Tom Winsdalesta Kari Tuulos, Henry Hardcastlesta Erkki Kovalinna, Carrien pikkuveljestä Bobista Seppo, Molly O'Brienista Maija, lady Winnifred Rossista rouva Vesa, Victoria O'Flahertystä Essu-täti, Mrs. Smithistä rouva Virtanen, Bob Slightonista Risto ja Jack Swinnertonista Jaakko Vihma. Oman etunimensä säilytti Tom Winsdalen vaimo Harriet.

Vuorosanat ovat enimmäkseen peräisin alkuperäisromaanista. Katri lukee elokuvassa Kari Tuulokselle mm. Irving Stonen Vincent van Gogh -elämäkertaa Hän rakasti elämää (suom. 1939, toinen painos 1947). Kohtauksen mukaan Katri olisi lukenut todella ahkerasti: prologista lähtien yli 200 sivua. Käsikirjoituksessa ei ole fantasiajaksoa, jossa Kari Tuulos kuvittelee avioliittoa "neiti Lantun" kanssa.

Tässä elokuvassa käytettiin Suomi-Filmissä ensimmäistä kertaa ulkomailla jo 1930-luvulla vakiintunutta taustaprojisointitekniikkaa: etualalla esiintyvien näyttelijöiden taakse heijastettiin kuultokankaalle liikkuvaa taustakuvaa, mikä lisäsi studiotyöskentelyn mahdollisuuksia. Kahvilajaksoissa ikkunasta näkyvä katuvilinä ja auton takaikkunasta levittyvä maisema välittyvät vakaina, projektorin ja kameran tahdistus saatiin yrityksen ja erehdyksen tietä toimimaan. Liikkumattomien taustakuvien heijastamisesta ja maalatun taustakartongin liikuttelusta päästiin näin lähemmäksi kansainvälistä studiokäytäntöä.

Elokuvan musiikin teki ainoana elokuvasävellystyönään näyttämö- ja balettimusiikkiin erikoistunut Nils Lerche (1905 - 1986). Sekä Tapio Rautavaaralle että Hillevi Lagerstamille Sinut minä tahdon jäi ainoaksi elokuvaksi Suomi-Filmissä: Vaala kaavaili Hillevi Lagerstamista uutta Lea Joutseno -tyyppistä komediennea, mutta tuottaja Orko kaatoi hankkeen - liehiteltyään ensin turhaan näyttelijätärtä. Alkuvaiheessa Osmo Saarniota ja Henny Waljusta kaavailtiin joihinkin täsmentymättömiin rooleihin. Elokuvan julisteessa mainitaan virheellisesti, että Kirsti Ortola kuuluisi näyttelijäkaartiin, lisäksi sekä suomen- että ruotsinkielinen nimi on varustetu huutomerkillä.

Käsikirjoituksessa ja alkuteksteissä on kirjailijanimimerkin etunimi muodossa Denis. Elokuvan työnimenä oli "Rakkautta ja kemiaa", joka kuitenkin muutettiin ilmeisesti sen vuoksi, että syyskuussa 1949 oli Kosmos-Filmin maahantuoma itäsaksalainen elokuva Chemie und Liebe esitetty nimellä Kemiaa ja rakkautta.

Sinun minä tahdon kuului Suomi-Filmin 30-vuotisjuhlaelokuvien sarjaan. Jos samoihin aikoihin ensi-iltansa saanut Katupeilin takana oli Suomen Filmiteollisuuden sadas kokoillan näytelmäelokuva niin laskutavasta riippuen Sinut minä tahdon oli Suomi-Filmin sadas - mukana ovat tällöin Polytekare i Helsingfors -yhteisön kanssa tuotettu Polyteekkarifilmi (1924) ja Suomi-Filmin edeltäjän, Suomen Filmikuvaamo Osakeyhtiön 1920 tuottama Ollin oppivuodet.

Vastoin ajan käytäntöä elokuvasta ei tehty traileria, ja sen yleisömenestys jäi suurimpien kaupunkien teatteriesityskertojen mukaan laskien huomattavasti vuoden 1949 keskitason alapuolelle.

- Toim. Juha Seitajärvi ja Jorma Junttila Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) pohjalta.

Musiikki

1. Alkumusiikki
Säv. ja sov. Nils Lerche
Orkesteri (off, alkutekstit), 1' 50".


2. Lady in Blue (hidas valssikuvitelma)
Säv. ja sov. Nils Lerche
Piano ja orkesteri (off), 5' 00".
Nauhoitus:
Radion viihdeorkesteri, joht. George de Godzinsky; Yleisradion äänilevystön kantanauha, 1964.


3. Suomalainen polkka
Säv. ja sov. Nils Lerche
Orkesteri (off), kolme kertaa, yht. 1' 35".
Nauhoitus:
Radion viihdeorkesteri, joht. George de Godzinsky; Yleisradion äänilevystön kantanauha, 1959, josta
Levytys:
kokoelmalla George de Godzinskyn sävelkansio; Siboney SIBCD 5, 1992.


4. Hochzeitsmarsch / Häämarssi näytelmästä A Midsummer Night's Dream / Kesäyön unelma
Säv. Felix Mendelssohn-Bartholdy, sov. Nils Lerche
Orkesteri (off), 0' 25".

Huomautuksia:
Alkumusiikin teemat toistuvat elokuvan taustamusiikissa.

Lady In Blue sisältää otteen kansansävelmästä Rullaati rullaa. Musiikkinumeron lopussa Ekke Hämäläinen säestää valssisävelmää pianolla.

- Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) pohjalta.

Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
3070
Tarkastuspäivä
15.11.1949
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2300 m
Veroluokka
20 %
Ikäraja
S
Tarkastamolaji
Näytelmä 1
Tarkastusnumero
T-03070
Tarkastuspäivä
04.06.1990
Formaatti
video
Pituus/leikattu
2300 m
Kesto/leikattu
80'44"
Ikäraja
S
Tarkastamolaji
Näytelmä 1
Tarkastuttaja
Suomi-Filmi Oy
Ilmoitus
luokittelu
Tarkastuspäivä
08.09.2018
Kesto/leikattu
01:21:37
Ikäraja
S
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, Aga-Baltic
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
84 min
Pääsy
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa
Kieli
suomi