Sinut minä tahdon
Dig vill jag ha (ruotsinkielinen nimi)
It's You I Want (englanninkielinen käännösnimi)
C'est toi que je veux (ranskankielinen käännösnimi)
Dich begehre ich (saksankielinen käännösnimi)
"Rakkautta ja kemiaa" (työnimi)
Finna-arvio
Sinut minä tahdon
Valentin Vaalan ohjaama ja käsikirjoittama romanttinen komedia Sinut minä tahdon (1949) perustuu Denys Astonin eli kirjailija Inkeri Relanderin romaaniin. Helsinkiläinen perhetyttö Katri Vesa (Hillevi Lagerstam) on rakastunut nuoreen kunnianhimoiseen ulkoministeriön virkamieheen Erkki Kovalinnaan (Ekke Hämäläinen) ja on valmis tekemään kaikkensa voittaakseen Erkin rakkauden. Katri matkustaa ystävänsä (Kaarina Vahtonen) ehdotuksesta pois kaupungista saadakseen Erkin ikävöimään itseään ja löytää maalla itselleen elämäntehtävän räjähdysonnettomuudessa näkönsä menettäneestä tiedemiehestä Kari Tuuloksesta (Tapio Rautavaara).
Tallennettuna:
| Genre | ||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Ikäraja | ||||||||||||
|
S |
||||||||||||
| Näyttelijät | ||||||||||||
|
Kreditoimattomat näyttelijät
Avustajat
Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä, sivuosien esittäjiä tai avustajia:<br />Osmo Saarnio, Henny Waljus ,
Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä, sivuosien esittäjiä tai avustajia:<br />Osmo Saarnio, Henny WaljusHae aiheista |
||||||||||||
| Muut tekijät | ||||||||||||
|
Kreditoimattomat
|
||||||||||||
| Tuotantotiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Esitystiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Kuvauspaikat | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Kuvausaika | ||||||||||||
|
28.6.-16.10.1949 |
||||||||||||
| Sisältöseloste | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Lehdistöarviot | ||||||||||||
|
"Voisi Suomi-Filmi Valentin Vaalalla parempaakin teettää", oli Vapaan Sanan nimettömän kirjoittajan yhteenveto, joka luonnehti koko vastaanottoa. "Se on kevyt, tyhjänpuoleinen komedia", arvosteli Martti Savo (Modest Savtschenko, Työkansan Sanomat 30.11.1949), "vailla korkeampaa henkevyyttä tai taiteellisia hienouksia, mutta kaikessa kotoisessa hyväntuulisuudessaan paljon miellyttävämpi kuin monet creasy- eli hulluttelufilmit." Monet muistelivat Vaalan aikaisempia komedioita ja punnitsivat uutuuden köykäiseksi: "Tällä kertaa hän on saanut tehdä tämän kuvauksen ulkonaisesti upeammissa puitteissa kuin aikaisemmin", kirjoitti Ra. H. (Raoul af Hällström, Uusi Suomi 27.11.1949). "Mutta räiskähtely puuttuu. Hänen komediatyylistään uupuu tällä kertaa iskevyyttä, pikanteriaa. Siinä ei ole mitään sykähdyttävää. Vika on varmaankin aika paljon käsikirjoituksessa. Kun sitä paitsi filmin useimmat näyttelijät eivät hallitse vivahduksellista ja luontevaa keskustelutaitoa, niin tulos vaikuttaa kankealta." E. T-la (Eugen Terttula, Suomen Sosiaalidemokraatti 27.11.1949) katsoi ajan ajaneen aiheen ja Vaalan ohitse: "Sinut minä tahdon on kaiken lisäksi tehty yllättävän kömpelösti ja ikävästi, siinä pudotellaan vuorosanoja yhtä jäykästi ja juhlallisesti kuin katkismusta kylänlukusilla, vaikka salonkikomedia jos mikään vaatii sulavaa ja taidokasta replikointia." O. V-jä (Olavi Veistäjä, Aamulehti 20.11.1949) otti myönteisemmän asenteen: "[- -] kevyenä filmikomediana se kyllä menettelee, koska se on sulavasti ja vireästi filmattu. Valentin Vaalan ohjauksessa on todella helposti ja vaivattomasti soljuilevaa komediallisuutta, onpa hän paikoitellen uskaltautunut pieneen parodiointiinkin. Sellaista olisi voinut olla enemmänkin. Joka tapauksessa komedian kevyt sävy on tavoitettu hyvin." Nuori Hillevi Lagerstam sai arvostelijoilta sekä myötämieltä että tyytymättömyyttä. "Sankarittarena Hillevi Lagerstam vallan yllättää hauskalla ja pirteällä näyttelemisellään - hänessä on ilmeistä komediennen ainesta [- -]", uskoi O. V-jä, kun taas Hyrrän (Satakunnan Kansa 21.11.1949) mielestä "Hillevi Lagerstam ei [- -] sovellu osaansa lainkaan [- -]." "Hillevi Lagerstam var söt och kvinnligt rundlagd i huvudrollen, men för tung i replikeringen och utspökad i alldeles gräsliga kläder. Men hennes friska humör hjälpte en i många fall över filmens värsta banaliteter [- -]", tasoitteli H. K. (Hans Kutter, Hufvudstadsbladet 29.11.1949). Kaksijakoisia tunteita herätti myös Tapio Rautavaara. Hufvudstadsbladetin H. K.: "Tapio Rautavaara saknar alla förutsättningar att gestalta en intellektuel personlighet, hans mekaniska sätt att sluddra fram replikerna utan att begripa ett ord av vad han hade att säga plattade tilI filmen [- -]." "Tapio Rautavaara on komea sankari, ellei vallan luonteva näyttelijä", arvioi Rep (Keskisuomalainen), jota N-g (Mauri Nordberg, Etelä-Suomen Sanomat 24.11.1949) säesti: "Hän oli luonnollisestikin komea ilmestys, mutta muuten jokseenkin ilmeetön ja kankeapuheinen". "Todellisuudelle vieraissa repliikeissä on tekemistä ammattinäyttelijöillekin saati Tapio Rautavaaralle, jolle ne ovat olleet ylivoimaisia", kirjoitti Heikki Kataja (Ilta-Sanomat 30.8.1975) 1970-luvun televisioesityksen aikaan. "Vaatii tietysti toisaalta melkoisia lahjoja, kun aikamies pystyy nauramatta ja totisin naamoin sanelemaan esimerkiksi tällaista: 'Minä olen mieluummin kuin haavoitettu eläin, joka vetäytyy yksin luolaansa haavojaan nuolemaan.' Rautavaara pystyi." Toisen miespääosan esittäjä Ekke Hämäläinen herätti vähänlaisesti huomiota. Sen sijaan Lasse Pöysti pienessä sivuosassa sai kiittävät lausunnot lähes kaikilta arvostelijoilta. "Tämä sodanjälkeinen, aurinkoinen ja optimistinen komedia on parasta Valentin Vaalaa", Mikael Fränti (Helsingin Sanomat) kirjoitti vuoden 2004 tv-esityksen aikaan. "Valentin Vaala hallitsee tyylin. Hän selviytyy karikoitta kaupungissa ja maalla." Vuonna 1994 Fränti perusteli: "Sinut minä tahdon on Hillevi Lagerstamin elokuva. Vaala antoi komediennen toimia ja sädehtiä vapaasti. Lagerstam tekee metsämökinkin kohtaukset niin hyvin, että sidettä silmiensä edessä pitävän Tapio Rautavaaran pateettinen replikointi tasoittuuu. Vaalan studioilmaisu on ammattitaitoista. Heinon kamera liikkuu sulavasti. Kahvilakohtauksissa käytetään yllättävän hallitusti taustaprojisiointia, joka oli silloin uutta Suomi-Filmissä." - Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan. |
||||||||||||
| Taustaa | ||||||||||||
|
Sinut minä tahdon ehti ensi-iltaan ennen kuin Valentin Vaalan aikaisemmin samana vuonna ohjaama Wuolijoki-elokuva Jossain on railo. Komedia pohjautui Inkeri Relanderin salanimellä Denys Aston kirjoittamaan viihderomaaniin Voitto- ja tappiotili (1943), jonka päähenkilönä oli irlantilaistyttö Carrie O'Flaherty. Ohjaaja-käsikirjoittaja Vaala siirsi romaanin tapahtumat suomalaiseen ympäristöön ja suomensi myös henkilöiden nimet: Carrie O'Flahertystä tuli Katri Vesa, Tom Winsdalesta Kari Tuulos, Henry Hardcastlesta Erkki Kovalinna, Carrien pikkuveljestä Bobista Seppo, Molly O'Brienista Maija, lady Winnifred Rossista rouva Vesa, Victoria O'Flahertystä Essu-täti, Mrs. Smithistä rouva Virtanen, Bob Slightonista Risto ja Jack Swinnertonista Jaakko Vihma. Oman etunimensä säilytti Tom Winsdalen vaimo Harriet. Vuorosanat ovat enimmäkseen peräisin alkuperäisromaanista. Katri lukee elokuvassa Kari Tuulokselle mm. Irving Stonen Vincent van Gogh -elämäkertaa Hän rakasti elämää (suom. 1939, toinen painos 1947). Kohtauksen mukaan Katri olisi lukenut todella ahkerasti: prologista lähtien yli 200 sivua. Käsikirjoituksessa ei ole fantasiajaksoa, jossa Kari Tuulos kuvittelee avioliittoa "neiti Lantun" kanssa. Tässä elokuvassa käytettiin Suomi-Filmissä ensimmäistä kertaa ulkomailla jo 1930-luvulla vakiintunutta taustaprojisointitekniikkaa: etualalla esiintyvien näyttelijöiden taakse heijastettiin kuultokankaalle liikkuvaa taustakuvaa, mikä lisäsi studiotyöskentelyn mahdollisuuksia. Kahvilajaksoissa ikkunasta näkyvä katuvilinä ja auton takaikkunasta levittyvä maisema välittyvät vakaina, projektorin ja kameran tahdistus saatiin yrityksen ja erehdyksen tietä toimimaan. Liikkumattomien taustakuvien heijastamisesta ja maalatun taustakartongin liikuttelusta päästiin näin lähemmäksi kansainvälistä studiokäytäntöä. Elokuvan musiikin teki ainoana elokuvasävellystyönään näyttämö- ja balettimusiikkiin erikoistunut Nils Lerche (1905 - 1986). Sekä Tapio Rautavaaralle että Hillevi Lagerstamille Sinut minä tahdon jäi ainoaksi elokuvaksi Suomi-Filmissä: Vaala kaavaili Hillevi Lagerstamista uutta Lea Joutseno -tyyppistä komediennea, mutta tuottaja Orko kaatoi hankkeen - liehiteltyään ensin turhaan näyttelijätärtä. Alkuvaiheessa Osmo Saarniota ja Henny Waljusta kaavailtiin joihinkin täsmentymättömiin rooleihin. Elokuvan julisteessa mainitaan virheellisesti, että Kirsti Ortola kuuluisi näyttelijäkaartiin, lisäksi sekä suomen- että ruotsinkielinen nimi on varustetu huutomerkillä. Käsikirjoituksessa ja alkuteksteissä on kirjailijanimimerkin etunimi muodossa Denis. Elokuvan työnimenä oli "Rakkautta ja kemiaa", joka kuitenkin muutettiin ilmeisesti sen vuoksi, että syyskuussa 1949 oli Kosmos-Filmin maahantuoma itäsaksalainen elokuva Chemie und Liebe esitetty nimellä Kemiaa ja rakkautta. Sinun minä tahdon kuului Suomi-Filmin 30-vuotisjuhlaelokuvien sarjaan. Jos samoihin aikoihin ensi-iltansa saanut Katupeilin takana oli Suomen Filmiteollisuuden sadas kokoillan näytelmäelokuva niin laskutavasta riippuen Sinut minä tahdon oli Suomi-Filmin sadas - mukana ovat tällöin Polytekare i Helsingfors -yhteisön kanssa tuotettu Polyteekkarifilmi (1924) ja Suomi-Filmin edeltäjän, Suomen Filmikuvaamo Osakeyhtiön 1920 tuottama Ollin oppivuodet. Vastoin ajan käytäntöä elokuvasta ei tehty traileria, ja sen yleisömenestys jäi suurimpien kaupunkien teatteriesityskertojen mukaan laskien huomattavasti vuoden 1949 keskitason alapuolelle. - Toim. Juha Seitajärvi ja Jorma Junttila Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) pohjalta. |
||||||||||||
| Musiikki | ||||||||||||
|
1. Alkumusiikki Säv. ja sov. Nils Lerche Orkesteri (off, alkutekstit), 1' 50". 2. Lady in Blue (hidas valssikuvitelma) Säv. ja sov. Nils Lerche Piano ja orkesteri (off), 5' 00". Nauhoitus: Radion viihdeorkesteri, joht. George de Godzinsky; Yleisradion äänilevystön kantanauha, 1964. Uudelleenjulkaisu cd-kokoelmalla Suomalainen elokuvamusiikki vol 9 & 10 - Suomi-Filmin elokuvamusiikkia 1933-1961; Artie Music AMCD 1056, 2021. 3. Suomalainen polkka Säv. ja sov. Nils Lerche Orkesteri (off), kolme kertaa, yht. 1' 35". Nauhoitus: Radion viihdeorkesteri, joht. George de Godzinsky; Yleisradion äänilevystön kantanauha, 1959, josta Levytys: kokoelmalla George de Godzinskyn sävelkansio; Siboney SIBCD 5, 1992. 4. Hochzeitsmarsch / Häämarssi näytelmästä A Midsummer Night's Dream / Kesäyön unelma Säv. Felix Mendelssohn-Bartholdy, sov. Nils Lerche Orkesteri (off), 0' 25". Huomautuksia: Alkumusiikin teemat toistuvat elokuvan taustamusiikissa. Lady In Blue sisältää otteen kansansävelmästä Rullaati rullaa. Musiikkinumeron lopussa Ekke Hämäläinen säestää valssisävelmää pianolla. - Toim. Juha Seitajärvi (2021) Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) pohjalta. |
||||||||||||
| Tarkastustiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Tekniset tiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Kieli | ||||||||||||
|
suomi |