Gabriel, tule takaisin
Gabriel, kom tillbaka (ruotsinkielinen nimi)
Gabriel, Come Back (englanninkielinen käännösnimi)
Reviens, Gabriel (ranskankielinen käännösnimi)
Komm zurück, Gabriel (saksankielinen käännösnimi)
Gabriel, tule takaisin! (työnimi)
Finna-arvio
Gabriel, tule takaisin
Valentin Vaalan ohjaama Gabriel, tule takaisin (1951) perustuu Mika Waltarin samannimiseen näytelmään. Kaksi naimatonta sisarusta, Ulriikka (Salli Karuna) ja Kristiina (Emma Väänänen) joutuvat naissankari Gabriel Vihervuoren (Tarmo Manni) huijaamaksi. Nokkela sisarentytär Raili (Ilmi Parkkari) pääsee kuitenkin jyvälle Gabrielin juonesta. Kuvioissa on myös rahavaikeuksissa oleva liikenainen Rosa Pakkala (Ansa Ikonen).
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||
7 |
||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||
15.8.1950 - syksy 1950 |
||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||
Vaalan Waltari-elokuva sai yksimielisen kiittäviä arvosteluja. "Se on nyt julma tarina, irvokas, rohkea ja pelkistetty ajankuva", luonnehti Juha Nevalainen (Ilta-Sanomat 27.1.1951). "Gabriel, tule takaisin on Valentin Vaalan uusimmista ohjaustöistä harkituin ja kypsin, se on tiiviin ajattelun ja psykologisen laskelmoinnin sievä tulos. Hymynhäivettä tässä ohjauksessa ei tosin ole, pikemminkin kaiken takana vilahtelee pukinsorkka ja jäätävä virnistys, mutta tässä tyylissään elokuva [- -] on selkeä ja naskalinterävä." "Waltarin 'sydämettömän komedian' henki vaikutti teatterilavalla erityisen luotaantyöntävältä, aiheettoman ilkkuvalta", koki M. S. (Maija Savutie, Vapaa Sana 29.1.1951). "Tämän Vaala on välttänyt aiheen filmillisessä käsittelyssä. Naishahmot, jotka joutuvat Gabrielin, vastustamattoman 'auervaaralaisen' lumoihin, eivät tunnu nyt naurettavan typeriltä ja tendenssipitoisilta hupsuilta, joiden kustannuksella kirjailija naurattaa yleisöä, vaan olosuhteittensa ja ympäristönsä selittämiltä 'ylijäämänaisilta', jotka varastavat elämäänsä kappaleen eroottista suloa korkeallakin hinnalla. [- -] Se mikä näytelmässä tuntui tunkkaiselta, on Vaalan käsissä sulanut lämpimästi ymmärrettäväksi hymyksi, johon sekaantuvat vakavatkin säikeet ymmärtää." Vielä suorasanaisempi oli H. K. (Hans Kutter, Hufvudstadsbladet 31.1.1951): "Utan tvivel är Gabriel, kom tillbaka en av de bästa filmer som gjorts hos oss, ja kanske rentav, i fråga om formens stramhet och koncentration och när det gäller prestationernas jämnhet och höga valör den bästa finländska film som hittills stadkommits. Den är genomförd som en Maupassantnovell, inga påklistrade effekter [- -]. Filmens finess ligger i de nästan omärkligt fina och mjukt tonade bildövergångarna - man märker knappast när man flyttas över från en scen till en annan - något som hör till det allra svåraste i film." Myös kaikki keskeiset näyttelijät saivat tunnustusta. "Salli Karunan Ulriika nousee eittämättä elokuvan parhaaksi hahmoksi. Hänen 'vanhapiikansa' vei jopa elokuvan itseltään Gabrielilta," katsoi H-o K. (Heimo Kallio, Uusi Aura 31.1.1951). "Emma Väänänen [- -] on kaikessa hempeydessään ja avuttomassa naiviudessaan suorastaan liikuttava", luonnehti P. Ta-vi (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 28.1.1951) ja jatkoi arviotaan roolitöistä: "Ryhdikäs, kovapintainen ja loppujen lopuksi sangen realistisesti asiallinen vanhempi sisar - Salli Karuna - taas on peräti todellinen. Molemmat näyttelijättäret onnistuivat näissä naiskuvissaan peräti hyvin: kumpikin toteutti omaa linjaansa taiteellisella johdonmukaisuudella, eheän kiinteästi ja nautittavan vivahdusrikkaasti. Mutta ohjaaja, Vaala, oli myös nuoren Tarmo Mannin saanut Gabrielina ylittämään tähänastiset mittansa moneen kertaan [- -]. Luulen muuten, että Tarmo tämän filmin kautta tulee yhdellä iskulla maankuuluksi [- -]. Ansa Ikonen puolestaan esittäytyy edukseen aivan uutena, kevytkenkäliikenaisena, jolle kaikesta hänen huikentelevaisuudestaan huolimatta olisi toivonut vähän parempaa menestystä." Elokuvan televisioesitysten yhteydessä arvostelut olivat yhtä kiittäviä kuin ensi-illan jälkeen. Pari yksityiskohtaa tuli niissä kuitenkin selvemmin huomatuksi kuin ennen. "Elokuvan nuoria voisi luulla ihanteellisiksi ihmisiksi, mutta he tekevätkin suurimman huijauksen", painotti Mikael Fränti (Helsingin Sanomat 23.10.1983). "Naiset uskovat Gabrielia, eivätkä oikeastaan usko; he vaan haluavat uskoa johonkin suurempaan unelmaan", kirjoitti Sakari Toiviainen (Ilta-Sanomat 22.10.1983) ja jatkoi: "Unelmien ja rakkauden kauppiaat eivät tunne lamakausia. Tämä on näytelmän ja elokuvan kuihtumaton sanoma. Hyvin samansukuinen aihe ja samansukuiset päätelmät siivittävät myös Peter von Baghia parikymmentä vuotta myöhemmässä muunnelmassa, Kreivi, niin erilainen kuin se lähestymistavallaan onkin Vaalan ja Waltarin elokuvaan nähden." - Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan. |
||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||
Mika Waltarin näytelmä Gabriel, tule takaisin (1945), jota tekijä itse luonnehti "sydämettömäksi komediaksi", oli löytänyt innoituksensa jatkosodan aikaisesta naissankarista ja huijarista Ruben Oskar Auervaarasta, joka esiintyi mm. lentäjän univormussa ja eli yksinäisten naisten varoilla. Elokuva Gabriel, tule takaisin (1951) oli Vaalan uran toinen Waltari-aihe: ensimmäinen oli ollut jännityselokuva Sininen varjo (1934). Näytelmän kantaesityksessä Helsingin Kansanteatterissa Gabrielina nähtiin Leo Lähteenmäki, Kristiina Angerina Emma Väänänen ja Ulriika Angerina Vappu Elo. Sen kaikki neljä näytöstä tapahtuivat Angerien kotona, "pikkukaupungissa keväällä lehtien puhkeamisaikaan". Elokuvaversio laventaa miljöötä helsinkiläiseen tavarataloon ja hotelliin sekä pikkukaupungin kaduille, puistoihin, kultasepänliikkeeseen, elokuvateatterin konehuoneeseen ja ravintolaan. Ulkokuvia otettiin Helsingin lisäksi Porvoossa ja Loviisassa. Loviisan kuvissa näkyy mm. vanha, vuonna 1916 avattu elokuvateatteri Sylvia, joka suljettiin 1960-luvun alussa. Elokuvan tavaratalojaksot kuvattiin Helsingin Stockmannilla. Emma Väänänen sai roolityöstään vuoden naispääosa-Jussin ja Salli Karuna naissivuosa-Jussin. Kolmannen Jussin sai lavastaja Roy - samassa yhteydessä mainittiin myös hänen lavastuksensa Sadan miekan miehessä. Aikaisemmat Jussinsa Roy oli saanut elokuvista Herra ja ylhäisyys (1944) sekä Linnaisten vihreä kamari (1945). Elokuvassa näkyvän isä-Angerin muotokuvassa oli Suomi-Filmin lavastaja Ville Hänninen. Elokuvan yleisömenestys oli jonkin verran vuoden keskitasoa parempi. Ensiesitys tapahtui 26.1.1951 myös Riihimäen Apollossa. - Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan. |
||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||
1. Valssi Säv. George de Godzinsky Viihdeorkesteri (off), 2' 45". 2. Stardust / Tähtisumua Säv. Hoagland Howard (Hoagy) Carmichael Es. Tarmo Manni, vihellys (100 %), 0' 20". 3. Sulle salaisuuden kertoa mä voisin Säv. ja sov. George de Godzinsky Es. piano-, viulu- ja sellotrio (playback), 1' 10". Huomautuksia: Emma Väänänen soittaa pianolla (playback, tunnistamaton pianisti) taidemusiikkimukaelmaa, säv. George de Godzinsky, 0' 15". Sulle salaisuuden kertoa mä voisin on osa ravintolamusiikkia, jonka kokonaiskesto on 3' 00". - Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan. |
||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kieli | ||||||||||||||
suomi |