Mika Waltarin "dramaattinen komedia" Noita palaa elämään oli saanut kantaesityksensä maaliskuussa 1946 Helsingin Kansanteatterissa. Tärkeimmissä rooleissa nähtiin noitana Ritva Arvelo, arkeologipariskuntana Sasu Haapanen ja Aino-Inkeri Notkola, patruuna Hallbergina Artturi Laakso, hänen poikanaan Tarmo Manni ja taiteilijana Vilho Ruuskanen. Emännöitsijää esitti Irja Kuusla. Näytelmä tapahtuu "kuutena kuvaelmana Hallbergin sukukartanon vanhan päärakennuksen tuvassa elokuisena iltana, yönä ja aamuna". Kuvaelmat 2-5 ovat Hannun unta.

Hannu Leminen oli suunnitellut elokuvasovitusta jo vuonna 1950, mutta hanke raukesi mm. noidan rooliin sopivan henkilön puutteeseen. Arkeologiksi ajateltiin Tauno Paloa ja paroni Hallbergiksi Uuno Laaksoa. Vuonna 1952 elokuvasovituksen tekivät kirjailija Kaarlo Nuorvala ja ohjaaja Roland af Hällström. Tapahtumien pääpaikkana elokuvassa on Hallbergin kartanorakennuksen ja pihapiirin lisäksi myös läheinen suo, josta noidan ruumis löytyy.

Noidaksi kiinnitettiin turkulainen näyttelijä Mirjami Manelius, joka sai uudeksi taiteilijanimekseen Mirja Mane. Kastamisen suoritti kirjailija itse ohjaaja Hällströmin ja tuottaja Mauno Mäkelän todistaessa tapahtumaa Kulosaaren Kasinon rannassa. Mirjami Manelius oli aikaisemmin esiintynyt omalla nimellään pienessä Juliskan roolissa elokuvassa Kaunis Veera (1950). Myöhemmin hänet nähtiin pääosassa Roland af Hällströmin Saariston tytössä (1953), toisessa naispääosassa elokuvassa Kuningas kulkureitten (1953) ja pienessä Ingan osassa elokuvassa Morsiusseppele (1954).

Kirjailijan muistelmissa Waltari on kertonut näytelmänsä ja noitakiinnostuksensa taustasta: "Itse asiassa ensimmäisiä impulsseja minulle oli Lillehammerissa Sigrid Undsetin kirjastossa näkemäni paksu teos Norjan noitaoikeudenkäynneistä, niiden pöytäkirjoista. [- -] Huomatessaan kiinnostukseni Sigrid Undset tuli ystävällisesti keskustelemaan ja mainitsi joitakin saksalaisia lähdekirjoja, joista noitavainoista saisi enemmän tietoja. Sitten tosiaan lainasin noitavainoja käsitteleviä teoksia Yliopiston kirjastosta jo aikoja ennen kuin kirjoitin näytelmän Noita palaa elämään (1945). Joka tapauksessa noituus on ollut ainakin keskiaikana sellainen ongelma, ettei sitä vielä ole minun mielestäni riittävän pätevästi pystytty tieteellisesti selvittämään. Niinpä tuo Noita palaa elämään näytelmäkin perustuu ajatukseen, että ihmisten joukossa on henkilöitä, jotka todella ovat eräässä mielessä demoneja, noitia, joihin liittyy selittämättömiä kykyjä - keskiaikana ne oli jopa tutkittu niin perusteellisesti, että Noitien vasara -teoksessa lueteltiin sellaisia ulkonaisia, fyysisiäkin tunnusmerkkejä, joiden perusteella noidan saattoi tutkimuksissa erottaa muista ihmisistä."

Kari Salminen kirjoitti Filmihullussa 1989 artikkelissaan Suomalaisen kauhun kootut selitykset: "Noita palaa elämään pitää sisällään suorimmat viittaukset seksuaalisuuteen. Tieteen ja taiteen, rationaalisuuden ja irrationaalisuuden, valveen ja unen sekä todellisuuden ja fantasian ristiriidat löytävät lähteensä piilotajunnan kerroksista. Tätä pimeän valtakuntaa symbolisoi suo. Piilotajunnan sisältö projisoituu seksuaalifantasioiden kiteytymäksi, henkiin herääväksi noidaksi."

Noita palaa elämään sai kaksi Jussi-patsasta - toisen kuvaaja Esko Töyri, toisen lavastaja Lauri Elo. Alastomuusjaksojensa voimalla elokuva onnistuttiin myymään sekä Saksan liittotasavaltaan että Yhdysvaltoihin. Kotimaassa elokuvatarkastamo poisti kaksi liian rohkeiksi katsomaansa repliikkiä, yhteensä noin puoli minuuttia. Tuottaja valitti sekä veroluokasta että leikkauksista elokuvalautakunnalle, joka kuitenkin säilytti tarkastamon päätöksen.

Elokuvasta otettiin kymmenen kopiota. Menestys jäi kuitenkin odotettua heikommaksi - Helsingissä selvästi alle vuoden keskitason, ja muissa suurissa kaupungeissa keskitason tuntumaan.

Kun Noita palaa elämään esitettiin uusintana televisiossa 22.12.1987, nähtiin kuuluttaja Eija Aaltion elokuvan esittelysanojen päätteeksi yhtäkkiä taianomaisesti katoavan, samalla kun pöydällä palanut joulukynttilä sammui.

- Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.