Yö on pitkä
Natten är lång (ruotsinkielinen nimi)
The Night is Long (englanninkielinen käännösnimi)
La Nuit est longue (ranskankielinen käännösnimi)
Lang ist die Nacht (saksankielinen käännösnimi)
Poliisi tutkii asiaa... (työnimi)
Finna-arvio
Yö on pitkä
Rikoselokuva Yö on pitkä (1952) on Aarne Tarkaksen esikoisohjaus, jonka hän on käsikirjoittanut yhdessä Matti Kassilan kanssa. Pankkivirkailijat Åke Strandberg (Åke Lindman) ja Jussi Virta (Jussi Jurkka) ovat makeaan elämään mieltyneitä nuoria, jotka ryhtyvät lainaamaan rahaa omin luvin pankilta. Kun tuleva tilintarkastus uhkaa paljastaa heidän kavalluksensa, he joutuvat rikoskierteeseen peittääkseen jälkensä.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||
K16 |
||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||
Kesä – syksy 1952 |
||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||
|
||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||
Aarne Tarkaksen esikoisohjaus koettiin osin lupaavana, osin epäonnistuneena, joka tapauksessa epätasaisena työnä. "Lyhyesti sanottuna se on heikko nuoriso- mutta hyvä jännityskuva", kiteytti O. V-jä (Olavi Veistäjä, Aamulehti 2.11.1952), joka moitittuaan nuorisokuvauksen psykologisen pohjustuksen heikkoutta ja helppohintaisuutta yltyi kiittämään: "Mutta kun sitten päästään kuvailemaan, miten rikokset suunnitellaan ja toteutetaan, muuttuu ote kiinteäksi, loogiseksi ja taitavaksi. Hätäilemättä ja johdonmukaisesti kehitellään vaihe vaiheen jälkeen ja jännitys nousee tehokkaasti, niin että tässä mielessä filmi on vallan parasta kansainvälistä tasoa, jota seuraa henkeään pidätellen." Myös Martti Savon (Modest Savtschenko, Työkansan Sanomat 2.11.1952) mielestä Yö on pitkä oli "tiivis ja jännittävä elokuva, jota katsoo herpaantumattomalla, odottavalla mielenkiinnolla melkein loppuun asti. Aarne Tarkas osoittaa siinä sellaista ohjaajavarmuutta, että siitä olisi opittavaa useille suomalaisen elokuvan 'veteraaneillekin'". E. T-la (Eugen Terttula, Suomen Sosialidemokraatti 2.11.1952) taas koki elokuvan "sangen lapsekkaana" ja amerikkalaisen gangsterielokuvan vaikutteet läpinäkyvinä: "Yö on pitkä on tehty läpeensä 'amerikkalaiseen tyyliin', kuten äskeinen suuri karkausyritys Söörnäisten keskusvankilasta. Jokin Mark Hellignerin Tappajat (Killers, 1946) tai Raakaa voimaa (Brute Force, 1947) on ilmeisesti ollut elokuvamme juniorien lähimpänä esikuvana. Filmin sankarittaresta taas on yritetty tehdä jonkinmoinen Rita Hayworthin kopio." "Filmillistä näkemiskykyä ei ensi kertaa virallisesti ohjaajana esiintyvältä Aarne Tarkakselta puutu", E. T-la kuitenkin myönsi, "siinä suhteessa hän heti paikalla ohittaa monet vuosikausia filmintekoa harrastaneet virkaveljensä. Mutta käsikirjoitusta haittaa valitettavasti niin suuri psykologinen hataruus, että se estää nauttimasta melko sujuvasta filmintekotaidosta. Yö on pitkä ei pysty tämän hetken nuoren sukupolven kuvasteluun, mikä kaiketi on ollut filmintekijäin kunnianhimoisena tavoitteena." Niin ikään P. Ta-vi (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 2.11.1952) tunnusti, että Aarne Tarkaksella "on ilmeisesti aika lailla filmisilmää": "Eräitä kohtauksia kuvaaja Harkimo ja hän ovat saaneet aivan filmaattisina nautittavaksikin. Mutta työ on kovin epätasaista. Eräät kohtaukset (kuten kovin pitkitetty ja paikallaan seisova koronkiskurijuttu) vaikuttavat miltei vanhalta teatterilta, paikoin taas on nuorekas kokeilullinen erikoisuudentavoittelu jättänyt vain sekoittavaa jälkeä samaan tapaan kuin Itkosen viimeisessä työssä. [- -] Yö on pitkä ja filmi on lähes yhtä pitkä', todettiin ensi-illassa muuten aivan yleisesti, ja tämän toteamuksen leviämistä sietäisi estää ainakin leikkaamalla elokuvaa vielä reippaasti." Näyttelijöistä nostettiin Jussi Jurkka yli muiden. "Kolmikosta on Jussi Jurkka ylivoimaisesti paras", arvioi M. S. (Maija Savutie, Vapaa Sana 2.11.1952): "Hänen tulkintansa kasvatuksen pilaamasta heikkotahtoisesta nuorukaisesta on eräs hienoimpia filmisuorituksia mitä on kotimaisessa nähty moniin aikoihin ja se nostaa ratkaisevasti koko tarinan tasoa." "Hän on ainoa, joka pystyy luomaan eheän luonnekuvan ja hänen puheilmaisunsa on oikealla tavalla filmaattinen", kiitti O. V-jä, ja E. T-la:n mukaan "Jussi Jurkka onnistuu saamaan väriä niihinkin kohtauksiin, jotka käsikirjoituksen laatijat ovat sommitelleet kutakuinkin mahdottomiksi ja uskomattomiksi". Mirja Kariston katsottiin ensikertalaiseksi selviytyvän "tyydyttävästi" (O. V-jä). "Mirja Karistoa ei ole juuri pantu tekemään enempää kuin hän osaa, ja niinpä tuloksena on melko ansiokas oppilasnäyte", arvioi E. T-la. Vuoden 1991 televisioesityksen yhteydessä Tarmo Poussu (Katso 14/1991) löysi uudenlaisen näkökulman vertaamalla Tarkaksen esikoista Mika Kaurismäen Arvottomien (1982) edustamiin uusiin tuuliin: "Nuoria kansainvälisiä vaikutteita itseensä imeneitä elokuvantekijöitä on toki ilmaantunut kotoisille valkokankaille aiemminkin. Yksi heistä oli Aarne Tarkas, jonka esikoiselokuvaa Yö on pitkä voisi hyvin kutsua oman aikansa Arvottomiksi." Poussu liitti takautumarakenteen mustan elokuvan amerikkalaisiin klassikoihin ja arvioi: "Ilmeisestä osoittelun halustaan ja liiallisesta puheliaisuudestaan huolimatta Tarkaksen elokuvalla on monia ansioita. Sen tarinassa on ylipitkänäkin imua ja henkilöissä lihallista koskettavuutta. [- -] Suomenlinnaan sijoitettu viimeinen takaa-ajo on Tarkakselta erityisen mukava keksintö. Onhan oivaltava miljöökuvaus yhä valitettavan harvinainen piirre kotimaisessa elokuvassa." - Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan. |
||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||
Yö on pitkä oli Aarne Tarkaksen (1923-1976, vuoteen 1947 Saastamoinen) ensimmäinen ohjaustyö. Hän oli valmistunut ekonomiksi Helsingin Kauppakorkeakoulusta 1947 ja toimi sen jälkeen kolmen vuoden ajan Suomi-Filmin mainospäällikkönä ja yhtiön julkaiseman Uutisaitan toimitussihteerinä. Ensimmäiset elokuvakäsikirjoituksensa Radio tekee murron (1951) ja Radio tulee hulluksi (1952) Tarkas kirjoitti yhdessä ohjaaja Matti Kassilan kanssa, ja esiintyi edellisessä elokuvassa myös näyttelijänä. Tarkas oli perustajajäsen vuonna 1951 muodostuneessa Junior-Filmi Oy:ssä ja toimi sen ensimmäisen elokuvan, Valkoisen peuran (1952) tuotannonjohtajana ja sivuosanäyttelijänä. Tarkaksen esikoiselokuvan käsikirjoitus on noin 150 sivua pitkä ja sisältää yli 700 kuvaa. Käsikirjoitusta on lyhennetty ja aineistoa karsittu ilmeisesti myös leikkausvaiheessa, mutta silti elokuvan kesto on 115 minuuttia. Dokumentaarista alkujaksoa Helsinki-esittelyineen säestää kertojanaani, ensin Junior-Filmin edustajan, ilmeisestikin Aarne Tarkaksen, sitten "komisario Laineen" eli Kaarlo Halttusen. Mirja Kariston laulukohtauksissa on käytetty Maire Ojosen ääntä. Kuvaustyöt jouduttiin keskeyttämään Helsingin olympialaisten ajaksi, kun kalusto oli kiinni kisakuvauksissa. Interiöörit oli tarkoitus kuvata Suomi-Filmin Munkkisaaren studiossa. Ensimmäisen kuvauspäivän jälkeisenä yönä, syyskuun kuudentena 1952, studio paloi käyttökelvottomaksi, minkä jälkeen loput sisäkuvaukset oli tehtävä yksityisasunnoissa ja Haagan Työväentalolla. Jussi Jurkan roolihahmon vanhempia esittävät hänen todelliset vanhempansa Emmi ja Eino Jurkka. Eino Jurkalle osa oli toiseksi viimeinen valkokankaalla - hän kuoli helmikuussa 1953. Ateriointikohtauksessa, missä kaikki kolme Jurkkaa ovat mukana, Eino Jurkalla on kuvakulmasta riippuen milloin silmälasit nenällään, milloin taas ei. Rita Stenin osan esittäjäksi suunniteltiin aluksi Rita Elmgreniä. Roolin sai kuitenkin teatterikoululainen Mirja Karisto. Tarkastushakemuksen saatekirjeessä Tarkas selvitti: "Elokuvan Yö on pitkä ovat tehneet nuoret ihmiset, joiden tarkoitus on ollut kertoa, miksi he ovat sellaisia kuin he ovat ja miksi heillä on sellainen suhtautuminen elämään kuin heillä on. Sen tarkoituksena on olla rehellinen. Se on sitä, ja jos rehellisyys loukkaa katsojia, olemme pahoillamme, sillä tällaisia me olemme ja eräitä syitä siihen olemme yrittäneet esittää. Tarkoituksena on ollut esittää jonkinlainen 'hätähuuto' puolestamme. Jos arvoisa Elokuvatarkastamo löytää tämän tarkoituksen tästä elokuvasta, toivomme Teidän huomioivan sen mahdollisena verovapautena." Verovapauden Yö on pitkä sai vasta elokuvalautakunnassa. Yö on pitkä oli Junior-Filmin toinen ja samalla viimeinen oma tuotanto. Yleisömenestys oli vuoden 1952 heikoimpia; yhtiö oli kypsä vararikkoon jo ennen elokuvan ensi-iltaa. Aarne Tarkaksen elokuvaura jatkui Fennada-Filmissä elokuvan Kuningas kulkureitten (1953) käsikirjoittajana sekä apulaisohjaajana ja Kovanaaman (1954) käsikirjoittaja-ohjaajana. - Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan. |
||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||
1. Alkumusiikki Säv. ja sov. Olli Häme Orkesteri (off, alkutekstit), 2' 40". 2. Musiikki 1 Säv. Olli Häme 1) Es. Åke Lindman, vihellys (playback, tunnistamaton viheltäjä) ja tunnistamaton pianisti (off), kahteen kertaan, yht. 2' 05". 2) Piano ja yhtye (off), kahteen kertaan, yht. 3' 35". 3. Jazzmusiikki Säv. Olli Häme Jazzyhtye (off, levysoitin), 4' 40". 4. Valssi Säv. Olli Häme Salonkiorkesteri (off), 0' 50". 5. Kiltti tyttö Säv. ja sov. Kalevi Hartti, san. Aarne Tarkas ja Pekka Saanakorpi 1) Es. tanssiorkesteri (playback, Kalevi Hartin yhtye), 0' 10". 2) Es. Mirja Karisto, laulu, ja kvintetti (playback ja off, Maire Ojonen, laulu, ja Kalevi Hartin yhtye), kahteen kertaan, yht. 1' 55". 3) Es. Mirja Karisto, laulu, ja Jorma Weneskosken orkesteri (playback, Maire Ojonen ja Kalevi Hartin yhtye), 2' 45". Levytys: Maire Ojonen ja Kalevi Hartin yhtye; Leijona T-5074, 1952. Uudelleenjulkaistu cd-kokoelmalla Kalevi Hartti – Dolorosa 1949-1960; Artie Music AMCD 1058, 2022. 6. Yö on pitkä Säv. ja sov. Kalevi Hartti, san. Pekka Korpi [= Pekka Saanakorpi] Es. Mirja Karisto, laulu ja kitara (playback, Maire Ojonen, laulu, ja Kalevi Hartin yhtye), 1' 50". Levytys: Maire Ojonen ja Kalevi Hartin yhtye; Leijona T-5074, 1952. Uudelleenjulkaistu cd-kokoelmalla Kalevi Hartti – Dolorosa 1949-1960; Artie Music AMCD 1058, 2022. 7. Valssi 2 Säv. Olli Häme Harmonikka ja tanssiyhtye (off), kahteen kertaan, yht. 1' 40". 8. Tanssimusiikki 2 Säv. Olli Häme Es. Jorma Weneskosken kvintetti (playback, Olli Hämeen orkesteri), kahteen kertaan, yht. 2' 20". 9. Carribana (tango) Säv. ja sov. Kalevi Hartti, sanat levytyksessä Pekka Korpi [= Pekka Saanakorpi] Tanssiorkesteri (off), 0' 35". Levytys: Melody Trio ja Kalevi Hartin orkesteri; Leijona T 5073, toukokuu 1952. Uudelleenjulkaistu cd-kokoelmalla Kalevi Hartti – Dolorosa 1949-1960; Artie Music AMCD 1058, 2022. Huomautuksia: Kalevi Hartti sävelsi elokuvaa Yö on pitkä varten englantilaisen valssin Duo, joka myös levytettiin Kalevi Hartin orkesterin instrumentaaliversiona (Leijona T 5073, 30.5.1952). Sävelmää ei kuitenkaan käytetty elokuvassa, vaikka levyetiketissä näin kerrottiinkin. Kappale on uudelleenjulkaistu cd-kokoelmalla Kalevi Hartti – Dolorosa 1949-1960 (Artie Music AMCD 1058, 2022). Alkumusiikin teema toistuu elokuvan pääteemana taustamusiikissa. Sävellyksen numero 3 aikana kotikutsujen vieraat tanssivat, numeroiden 5, 8, 9 aikana tanssii ravintolayleisö. Tunnistamaton pianisti soittaa (off) skaaloja kahteen kertaan, yht. 1' 15". Jorma Weneskosken orkesteri soitti elokuvan kuvausten aikoihin Kulosaaren Kasinolla. Sen jäsenet olivat Jorma Weneskoski (basso), Eric Forsman (rummut), Antero Lehtinen (piano), Pekka Stevander (kitara) ja Kai Sundberg (klarinetti). - Toim. Juha Seitajärvi (2023) Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan. |
||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kieli | ||||||||||||
suomi |