Kuningas kulkureitten
Vandrarnas konung (ruotsinkielinen nimi)
Vagabond King (englanninkielinen käännösnimi)
Le Roi des vagabonds (ranskankielinen käännösnimi)
Landstreicher-König (saksankielinen käännösnimi)
König der Vagabunden (saksankielinen nimi)
Kulkureitten kuningas (työnimi)
Maanteiden ritari (työnimi)
Olen kuningas kulkureiden (työnimi)
Kulkurien kuningas (työnimi)
Finna-arvio
Kuningas kulkureitten
Roland af Hällströmin ohjaama Kuningas kulkureitten (1953) sijoittuu 1850-luvulle, aikaan jolloin Krimin sota on juuri loppunut. Sodasta palannut nuori kreivi Martin von Tandenskiöld (Ekke Hämäläinen) joutuu juhlissa taisteluun venäläisen everstin kanssa tämän ahdisteltua hänen morsiantaan Karinia (Raili Mäki). Kasakoiden takaa-ajamana Martin pakenee ja lyöttäytyy vanhan kulkurin (Anton Soini) seuraan. Matkallaan Martin kohtaa seikkailuja ja kauniita naisia, maatalojen tyttäriä (Tuija Halonen, Leena Häkinen) ja mustalaisprinsessan (Mirja Mane), kunnes löytää suunnan elämälleen.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||
K12 |
||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||
Syyskesä - syksy 1953 |
||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||
|
||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||
"Ote on merkillisen veltto, innoton ja pintapuolinen", totesi O. V-jä (Olavi Veistäjä, Aamulehti 1.12.1953) elokuvan yleisilmeestä. Useimmat kriitikot olivat hänen kanssaan samaa mieltä. Juha Nevalainen (Ilta-Sanomat 28.11.1953) luonnehti teosta auttamattoman tyhjäksi ja keinotekoisen venytetyksi. Martti Savo (Modest Savtschenko, Työkansan Sanomat 28.11.1953) kirjoitti: "Aiheen mahdottomuuden ohella on tarinassa rakenteellistakin vikaa: sankarin vaellus [- -] nyt esitetyllä tavalla, mutta filmillisesti oikein leikattuna kestäisi luultavasti vain puolisen tuntia." L. N-rg (Leo Nordberg, Uusi Suomi 29.11.1953) puolestaan epäili jopa parodian mahdollisuutta: "[- -] siihen on näet mahdutettu valtava joukko vanhoja tuttuja bravuuriaineksia vuosien varrelta." Käsikirjoituksesta löytyi erilaisia puutteita. P. Ta-vi (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 29.11.1953) selvitti: "Ja jos edes suurin piirtein varteenotettaisiin useimmille katsojillekin tuttuja tyyliseikkoja pukuasioissa, käyttäytymisessä, keskusteluissa jne. ja vähemmän tarjottaisiin monentapaista mauttomuutta, tyylirikkoja ja vähimpään tyytyvän yleisön kosiskelua." Valma Kivitie (Elokuva-Aitta 24/1953) kuitenkin näki asian toisin: "Mutta ohjaajan on täytynyt olla tästä selvillä niin että ilmeisesti hänen tarkoituksenaan onkin ollut tehdä tällainen 'tyylirikko mielenlämmittäjä' tämän ankean syyssään painossa." "Aihetta on käsitelty kevyesti romanttisen seikkailukomedian hengessä, onpa siinä parodisiakin aineksia, joita ohjaaja Roland af Hällström ei kuitenkaan ole ryhtynyt kehittelemään, vaan tyytynyt sovinnaiseen kertomistapaan", tuumi O. V-jä. Melko paljon puututtiin henkilövalintoihin ja näyttelijäsuorituksiin. Ekke Hämäläinen ei kaikkia vakuuttanut. "Ekke ei ole mikään sex-poika, ja sellaista tässä olisi tarvittu", arvioi Valma Kivitie. O. V-jän mukaan naisosien esittäjistä ainoastaan Leena Häkinen pystyy näyttelemään. Muut naiset ovat "joko ilmeettömiä tai sitten 'tekeminen' näkyy taidon puutteessa liian selvästi". Nevalainen piti Anton Soinin vanhaa kulkuria luontevimpana ja vakuuttavimpana osasuorituksena. Hämeen Kansan (1.12.1953) AMS tarkasteli erityisesti kuvausta. "Satojen ylen heikkoja filmimetrejä on käytetty kahden kulkijan vaellusta kuvaamaan [- -] mutta vastapainoksi on tapahtumat kehittelyineen tungettu merkillisen ahtaaseen tilaan, joka sai ne näyttämään aivan perusteettomilta." Musiikkia analysoi I. L-s (Inkeri Lius, Suomen Sosialidemokraatti 29.11.1953): "Kalevi Hartin musiikki soi enimmäkseen kauniina, joskus se jäi pauhaamaan tyhjiltään, kun kuvat eivät antaneet vastaavaa komeaa vaikutelmaa [- -]." - Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan. |
||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||
Fennada-Filmin tuotannonjohdolla oli ilmeisesti mielessään SF:n Kulkurin valssin (1941) yleisömenestys, kun yhtiö kesällä 1953 otti valmistusohjelmaansa elokuvan Kuningas kulkureitten. Vaikutteita käsikirjoittaja Tarkas näyttää imeneen myös elokuvasta Rosvo Roope (1949) ja tuolloin jo kolmeen kertaan filmatusta romaanista Laulu tulipunaisesta kukasta. Vuonna 1958 yhtiö vielä kerran kokeili menestystään saman aiheen värimuunnelmalla, joka sai nimen Kulkurin masurkka. Elokuvan lopullinen nimiasu päätettiin vasta viime hetkellä - mm. mainoskuvissa käytettiin muotoa "Kulkureitten kuningas". Nimi ei kuitenkaan ollut vapaa - samanniminen yhdysvaltalainen elokuva oli tuotu maahan muutamaa vuotta aikaisemmin. Apulaisohjaajana toiminut Aarne Tarkas muisteli Seurassa: "Järjestäjämme organisoi [- -] täydellisen mustalaisleirin majoineen, hevosineen ja ennen kaikkea lapsineen. Kaikki henkilöt olivat todella pesunkestäviä romaaneja. Heitä oli kaikkiaan noin 80." Suomen Filmikamari ry:n järjestämässä ensimmäisessä elokuvajulistekilpailussa Toimi Kiviharjun juliste valittiin vuoden 1953 parhaaksi. - Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan. |
||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||
1. Maantieritari Säv. Kalevi Hartti, san. Pentti Kaartinen, sov. Kalevi Hartti - Erkki Ertama 1) Rainer Kuisma, marimba, ja orkesteri (off, alkutekstit), 2' 10". 2) Orkesteri (off), 3' 50". 3) Es. Ekke Hämäläinen ja Anton Soini, laulu (playback, Auvo Nuotio ja Eero Alho, laulu, ja orkesterisäestys), 1' 35". 4) Pianosolisti ja orkesteri (off), 1’ 00”. 5) Es. Anton Soini, vihellys, ja Ekke Hämäläinen, hyräily (playback, tuntematon viheltäjä ja Auvo Nuotio, hyräily), 0' 45”. 6) Viulusolisti ja orkesteri (off), 1' 00”. 7) Orkesteri (off, lopputeksti), 1' 35”. Levytys: Pentti Kaartinen, Ritarikvartetti ja Finlandia-yhtye; Finlandia P-174, joulukuu 1953. 2. Svetit mesjats / Kirkas kuu Säv. ja san. trad. venäläinen 1) Es. tunnistamattomat esiintyjät, laulu venäjäksi, ja balalaikkayhtye (playback, mieskuoro ja Helsingin Balalaikkaorkesteri), 2' 15". 2) Mieskuoro ja Helsingin Balalaikkaorkesteri (off), kaksi kertaa, yht. 1' 55". 3) Es. balalaikkayhtye (playback, Helsingin Balalaikkaorkesteri), 2' 05". 4) Es. balalaikkayhtye, joht. Boris Levitzky (playback, Helsingin Balalaikkaorkesteri), 0' 45". 3. Levoton liekki Säv. Kalevi Hartti, san. Aarne Tarkas, sov. Kalevi Hartti - Erkki Ertama 1) Viulusolisti, haitaristi, kitaristi ja muu soitinyhtye (off), 2' 00". 2) Orkesteri (off), 4' 15”. 3) Es. Mirja Mane, laulu, ja Sakari Jurkka ja tunnistamaton mies, viulu (playback, Seija Lampila, laulu, ja kuoro, hyminä, ja viihdeorkesterin säestys), 3' 40". Levytys: Seija Lampila ja Finlandia-orkesteri; Finlandia P-174, 1953. 4. Tyttö kaivolla Säv. Kalevi Hartti, san. Saanakorpi, sov. Kalevi Hartti - Erkki Ertama 1) Soitinyhtye (off), 1' 05". 2) Es. Ekke Hämäläinen, laulu (playback, Auvo Nuotio, laulu, ja orkesterin säestys), 0' 50". 3) Orkesteri (off), 0’ 30”. Levytys: Pentti Kaartinen ja Finlandia-yhtye; Finlandia P-175, 1953. 5. Kultainen koru Säv. Kalevi Hartti, san. levytyksessä Pekka Korpi [Saanakorpi], sov. Kalevi Hartti - Erkki Ertama Orkesteri (off), kaksi kertaa, yht. 2' 45”. Levytys: Pentti Kaartinen ja Finlandia-yhtye; Finlandia P-175, 1953. 6. Kolibri (polkka) Säv. Kalevi Hartti, sov. Kalevi Hartti - Erkki Ertama Pianosolisti ja orkesteri (off), 1' 00”. Levytys: Rainer Kuisma (marimbaksylofoni) ja yhtye; Finlandia P-176, 19.10.1953. Uudelleenjulkaistu cd-kokoelmalla Kalevi Hartti – Dolorosa 1949-1960; Artie Music AMCD 1058, 2022. Huomautuksia: Kirkas kuu, Maantieritari, Tyttö kaivolla ja Levoton liekki teemat soivat taustana. Martti Kupari laulahtaa venäläistä kansanlaulua Stenka Rasin (off), 0’ 05”. Kirkossa soi Kalevi Hartin säveltämä urkumusiikki (off), 2’ 00”. - Toim. Juha Seitajärvi (2023) Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan. |
||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||
|