Ratkaisun päivät

Naken sanning (ruotsinkielinen nimi)
The Days of Decision (englanninkielinen nimi)
La Vérité toute nue (ranskankielinen käännösnimi)
Tage der Entscheidung (saksankielinen käännösnimi)
Aineiston käyttöoikeudet
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa
QR-koodi

Aineistosta vastaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Ratkaisun päivät

Hannu Lemisen ohjaama Ratkaisun päivät (1956) perustuu Juhani Konkan samannimiseen romaaniin. Draamaelokuvan tarina sijoittuu jatkosodan viimeiseen talveen ja sodanjälkeiseen aikaan. Sotilassairaalassa sairaanhoitaja Leena Auer-Lepistö (Ansa Ikonen) kiintyy haavoittuneeseen majuri Yrjö Harttiin (Tauno Palo) tietämättä, että tämä on rintamalla ampunut hänen miehensä, tappiomielialaa lietsoneen ja taistelukäskystä kieltäytyneen vänrikki Veikko Lepistön (Jussi Jurkka). Sodan päätyttyä Valtiollinen poliisi kiinnostuu majurista ja tämän osuudesta asekätkentään. Elokuva oli suosikkiparin Tauno Palon ja Ansa Ikosen viimeinen yhteinen elokuva.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
12
Näyttelijät
Ansa Ikonen, näyttelijä
Tauno Palo, näyttelijä
Jussi Jurkka, näyttelijä
Rakel Laakso, näyttelijä
Ari Laine, näyttelijä
Maija Karhi, näyttelijä
Leevi Kuuranne, näyttelijä
Kerstin Nylander, näyttelijä
Leo Riuttu, näyttelijä
Oke Tuuri, näyttelijä
Kauko Laurikainen, näyttelijä
Eero Leväluoma, näyttelijä
Holger Salin, näyttelijä
Kullervo Kalske, näyttelijä
Heimo Lepistö, näyttelijä
Yrjö Kostermaa, näyttelijä
Seppo Sariola, näyttelijä
Marjut Leminen, näyttelijä
Ernst von Born, kreditoimaton-esiintyjä
Kreditoimattomat
Väinö Kolhonen, näyttelijä
Paavo Honkamäki, näyttelijä
Lennart Lauramaa, näyttelijä
Usko Kantola, näyttelijä
Erkki Salin, näyttelijä
Alvar Lindkvist, näyttelijä
Pentti Huttunen, näyttelijä
Kauko Lappalainen, näyttelijä
Urho Westman, näyttelijä
Mikko Niskanen, näyttelijä
Erkki Uotila, näyttelijä
Ritva Aunola, näyttelijä
Rauha Puntti, näyttelijä
Kalevi Korpi, näyttelijä
Kalevi Vallineva, näyttelijä
Olavi Rignell, näyttelijä
, näyttelijä
Tauno Varvio, näyttelijä
Esko Peltoniemi, näyttelijä
Matti Aro, näyttelijä
Heikki Savolainen, näyttelijä
Jyri Schreck, näyttelijä
Eero Viitanen, näyttelijä
, näyttelijä
Yrjö Ropanen, näyttelijä
Leevi Linko, näyttelijä
Paavo Hukkinen, näyttelijä
Mai-Brit Heljo, näyttelijä
Ture Ara, näyttelijä
Urho Lahti, näyttelijä
Muut tekijät
Risto Orko, tuotanto
Erkki Imberg, kuvaaja
Armas Laurinen, leikkaaja
Pentti Hämäläinen, äänittäjä
Einar Englund, säveltäjä
Oiva Hovi, lavastaja
Onni Timonen, järjestäjä
Suomi-Filmi Oy, levittäjä
Suomi-Filmi Oy, levittäjä
VLMedia Oy, levittäjä
Kreditoimattomat
Erkki Uotila, käsikirjoittaja
Hannu Leminen, käsikirjoittaja
Eine Vatka, kampaaja
Sirkka Kaski, kampaaja
Hans Haataja, b-kuvaaja
Väinö Kolhonen, kamera-assistentti
Jaakko Lepistö, kamera-assistentti
Matias Junttila, äänitysassistentti
Martti Tikka, äänittäjän assistentti
Jouko Savijärvi, äänittäjän assistentti
Mirja Huhka, kuvaussihteeri
Eino Räisänen, studiopäällikkö
Kari Dahlberg, sähköryhmän esimies
Eino Grönroos, sähkömies
Eero Harju, järjestäjän apulainen
Reijo Lås, kuvausryhmän jäsen
Alvar Lindkvist, kuvausryhmän jäsen
Eero Harju, kuvausryhmän jäsen
Arvo Pietarsaari, lavastemaalari
Ville Hänninen, taistelukentän pienoismallin suunnittelu
Toivo Lindqvist, julisteen suunnittelu
Einar Englund, musiikin johto
Kalevi Korpi, muusikko
Kalevi Vallineva, muusikko
Tauno Varvio, muusikko
Esko Peltoniemi, muusikko
Olavi Rignell, muusikko
herra Nisonen, muusikko
Tuotantotiedot
Tuotanto
Tuotantokustannukset
12 163 016 mk
Julkaistu
1956
Alkuteos

Juhani Konkka: Ratkaisun päivät. Porvoo: WSOY, 1954. (romaani)

Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
11.10.1956
Ensi-iltapaikat
Lahti: Ritz
Filmikopioiden määrä
10
Muut näytökset
  • 12.10.1956 Helsinki: Kaleva, Kino-Palatsi; Oulu: Bio Kuohu, Rio; Vaasa: Ritz ensi-iltakierros
  • 14.10.1956 Kuopio: Scala ensi-iltakierros
  • 18.10.1956 Pori: Kino-Palatsi ensi-iltakierros
  • 19.10.1956 Tampere: Ilves, Kino-Palatsi; Turku: Kino-Palatsi ensi-iltakierros
  • 09.11.1956 Jyväskylä: Jyväs-Kino ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 29.08.1991 YLE TV2 Katsojia: 623 000
  • 14.12.1997 YLE TV2
  • 16.12.1998 YLE TV1
  • 11.08.2001 YLE TV2
  • 13.11.2004 YLE TV2
  • 01.12.2009 YLE TV2
  • 12.11.2011 YLE TV2
  • 30.07.2014 YLE TV1
  • 29.01.2016 Yle TV1
  • 29.11.2017 Yle TV1
  • 16.11.2018 Yle TV1
  • 20.09.2019 Yle TV1
Kuvauspaikat
Ulkokuvat

Tuusula: Hyrylän varuskunta-alue (taistelukorsun ja sotilasteltan ympäristöt, vihollisen hyökkäys, vänrikki Lepistön teloitus)

Helsinki: Keskussotilassairaala Tilkka Mannerheimintie 164 (sotilassairaala ja sen parveke), Haaga (Hartti löytää Eilan partioretkillään lumisesta koivikosta), asuintalo Tavastjernankatu 15 (rouva Vaaramon asuintalo), asuintalot Jääkärinkatu 11 ja 13, etualalla on rakennustyömaa Jääkärinkatu 8 (sairaalan viereinen rakennustyömaa)

- Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) pohjalta.

Sisäkuvat

Helsinki: Keskussotilassairaala 1 Tilkka Mannerheimintie 164 (sotilassairaalan leikkaussali ja vastaanottoaula)

- Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) pohjalta.

Studiot

Helsinki: Suomi-Filmi Oy:n Katajanokan studio Pikku Satamakatu 6 (Leenan asunnon makuuhuone, eteinen ja olohuone, Nuuttilan ja Hartin potilashuoneet, sairaalan käytävä sekä päivystyshuone ja puhelinkeskus sotilassairaalassa, Hartti ja Eila junanvaunussa, kuulusteluhuone Valpossa, Hartin selli, tuomarin asunnon olohuone, makuuhuone ja eteinen sekä porraskäytävä)

Suomi-Filmin studio Pietarinkatu 6 (taisteluhaudan korsu, komentokorsu, sotilasteltta, Nuuttilan asuintalon tupa, tuomarin huone Valpossa, ravintolan eteinen ja kabinetti)

- Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) pohjalta.

Kuvauspaikkahuomautukset

Majuri Hartin kiikarilla näkemä taistelukenttänäkymä on toteutettu pienoismallin avulla Suomi-Filmin Pietarinkadun studiossa.

Elokuvassa on autenttisia kohtauksia rakennustyömaalta kallionporauksineen.

- Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) pohjalta.

Kuvausaika

Maaliskuu - toukokuu 1956

- Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) pohjalta.

Sisältöseloste

Jatkosodan viimeinen talvi on meneillään. Majuri Hartin pataljoona on tulessa rintaman ratkaisevalla lohkolla. Kireässä tilanteessa majuri joutuu ristiriitaan tappiomielialaa levittävän vänrikki Veikko Lepistön kanssa: Lepistö ja hänen miehensä kieltäytyvät palaamasta tuliasemiin. Läpimurto uhkaa lohkoa, eikä majuri näe muuta neuvoa kuin ampua Lepistö pelotukseksi miehille, jotka tapauksen jälkeen tottelevat taistelukäskyä.

Lepistön vaimo Leena Auer-Lepistö saa uutisen keskussotilassairaalaan, jossa hän työskentelee sairaanhoitajattarena ja jonne juuri on tuotu myös vaikeasti haavoittunut majuri Hartti. Kuumehoureissaan majuri palaa ampumistapaukseen: henkilökunta toteaa, että majurilla on psyykkinen trauma, mutta sen syytä ei pystytä jäljittämään. Toipumisen kuluessa majuri ja Leena tutustuvat lähemmin ja kiintyvät toisiinsa, kunnes sodan päätyttyä Lepistön miehet käyvät ilmiantamassa majurin, ja Leena kylmenee. Hän ei kuitenkaan paljasta majurille olleensa Lepistön vaimo ja vastustaa syytteen nostamista. Hän tiukkaa totuutta majurin alaiselta, luutnantti Nuuttilalta, joka väistää kysymyksen ja kertoo sen sijaan, miten majuri partioretkellä pelasti korpeen eksyneen ja menehtyneen äidin sylivauvan kuolemasta ja teki lapsesta kasvattityttärensä, joka parhaillaan on hoidettavana Nuuttilan talossa maalla.

Valtiollisen poliisin etsivät saapuvat noutamaan majuria, jota kuulustellaan ja syytetään sotavankien huonosta kohtelusta ja asekätkennästä. Majuri ei tunnusta mitään. Pian kuulusteleva tuomari, majurin vanha tuttava, ottaa esiin myös Lepistön tapauksen. Tuomari vie majurin istumaan iltaa ravintolaan ja jatkoille kotiinsa, mutta tilanne ei johda mihinkään, sillä majuria on varoitettu puhumasta sivu suunsa tällaisen pehmityksen edessä. Ravintolassa majuri saa vahtimestarin toimittamaan vaivihkaa kirjeen Leenalle.

Aamulla majuri pakenee tuomarin asunnosta jättäen viestin, jossa hän kunniasanaansa vastaan lupaa palata viimeistään illalla. Hän menee sairaalaan tapaamaan Leenaa, joka on saanut kirjeen ja lisäksi kuullut, että Lepistön suku on päättänyt luopua kaupallisia etujaan vahingoittavasta oikeusjutusta. Majuri syyttää Leenaa ilmiannosta: nainen kieltää ja sanoo halunneensa vain tietää totuuden. Vasta nyt majurille selviää, että vänrikki Lepistö oli Leenan mies. Hän uudistaa kirjeessä esittämänsä rakkaudentunnustuksen ja hienovaraisen kosinnan, mutta Leena torjuu hänet jyrkästi.

Samaan aikaan Nuuttilan emäntä ilmestyy sairaalaan kertoen, että majurin kasvattitytärtä Eilaa on tultu hakemaan oikean isänsä luo. Majuri kieltäytyy luovuttamasta lasta mutta Leena saa hänet taipumaan. Majuri on murheen murtama ja Leena jää lohduttamaan häntä. Kun Valpon miehet saapuvat pidättämään majuria, hän suhtautuu kohtaloonsa tyynesti, sillä nyt hän tietää voivansa luottaa Leenan rakkauteen.

- Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan.

Aiheet
Lehdistöarviot

Juha Nevalainen (Ilta-Sanomat 15.10.1956): "Ratkaisun päivät on kieltämättä vakavin tavoittein valmistettu elokuva, jossa on huoliteltua ulkonäköä ja kompastelematonta kerrontaa ja siloiteltua tyyliä juuri siihen tapaan, mikä on opittu tuntemaan Hannu Lemisen linjaksi. Mutta tämä ohjauksen rutiini ja tietynlainen varmuus ei ole kaikki kaikessa. Elokuvan henki, elävä sisältö on sitäkin tärkeämpi, ja Ratkaisun päivistä tätä elävää sisältöä ei tapaa." Rihla (Risto Hannula, Ylioppilaslehti 19.10.1956): "Ratkaisun päivät taas on malliesimerkki siitä, kuinka erittäin epäuskottava juonikonstruktio tukahduttaa alleen kokonaisen kimpun ongelmia."

T. S-o (Tomira Savtschenko, Vapaa Sana 14.10.1956) tarkasteli elokuvan tyyliä. "Siinä esiintyvät tarkoin mitattuina kaikki ns. ajanvietefilmien tarpeelliset 'annokset', jotka rutinoidusti koottuina vyöryvät katsojan silmien eteen suhteellisen hyvässä rytmissä. Mutta kun varsinainen aihe pyrkii olemaan vakava, eikä etäisyys filmin kuvaamista tapahtumista ole kovinkaan pitkä, muodostuu ajanvietteellinen leikittely esitettävillä tapahtumilla mauttomuudeksi. Ja pahinta on, että tämä mauttomuus on enemmän taiteellista kuin poliittista laatua [- -]". T. S-o tiivisti vielä näkemystään: "Kaikki tässä filmissä - rakkaus, politiikka, sentimentaalisuus, inhimillisyys - on elotonta, kaavamaista, kiilloitettua ja pingoitettua."

"Erkki Uotilan laatimassa käsikirjoituksessa on Konkan romaanin tapahtumia ajallisesti laajennettu ja henkilöitä melkoisesti romantisoitu. Viimeksi mainittu toimenpide tuo tarinaan haitallista halvan novellin kiiltoa, jota alkuperäisessä tekstissä ei juuri voi sanoa olevan havaittavissa. Lisäksi on mukaan sullottu täysin tarpeetonta materiaalia [- -]", tuumi Leo Nordberg (Uusi Suomi 14.10.1956). Valma Kivitien (Elokuva-Aitta 21/1956) mukaan Juhani Konkan "jyrkkäsanaisesta ja räikeästi paljastavasta kirjasta on karsiutunut pois paljon väriä ja kovuutta". Ja Paula Talaskivi (Helsingin Sanomat 14.10.1956) kirjoitti: "Ennen kaikkea on hyvää tuuletusta ja osoittaa tervettä mieltä, että sentään jo uskalletaan osoittaa ns. sotasyyllisyystouhun alkujuuria, siihen liittyviä kieroja ja rumia ilmiöitä."

E. U. (Eirik Udd, Hufvudstadsbladet 14.10.1956) kiinnitti huomionsa aiheen ja sen käsittelyn problematiikkaan. "Något ordentligt svar på frågan om Hartti skall anses som krigsförbrytare eller inte ges aldrig, men genom att filmens tendens hela tiden går ut på att understryka det rätt i Harttis beteende, förlorar problemet en stor del av sitt intresse." Martti Savo (Modest Savtschenko, Työkansan Sanomat 14.10.1956) katsoi Hannu Lemisen sortuneen kaupalliseen laskelmointiin siinä määrin, "että pohjana oleva draama tahtoo välillä miltei unohtua". "Nimenomaan Valpon toimia kuvailevassa filmin osassa Leminen ajoittain kehittelee voimakkaasti tehoavia tunnelmia [- -]", mainitsi Leo Nordberg. Mutta hänkin toteaa Lemisen syyllistyvän lieviin mauttomuuksiin.

Näyttelijöistä kirjoitti muun muassa G. Å. (Gunvor Åfeldt, Nya Pressen 15.10.1956): "Att ha mage att placera två av våra mest rutinerade och säkra finska skådespelare i ett sådant ädelpekoral som detta är närmast ett brott, och man kan inte annat än tycka synd om Ansa Ikonen och Tauno Palo, när de krampaktigt försöker ge liv åt sina tunga och klumpiga repliker." Musiikkiin puuttui Paula Talaskivi: "Einar Englundin musiikki auttaa paljon 'sisältä päin' kannatellen ja lisätenkin kohtauksiin sekä dramaattista tehoa että jäntevyyttä. Toisinaan se taas tuo mukaan vaimentavia ja neutralisoivia elementtejä, milloin kohtaukset pyrkisivät epämieluisan häiritsevään juhlallisuuteen ja tähdentelyyn. Toisinaan se taas 'jatkaa' kohtauksia puhuvasti."

- Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan.

Taustaa

Suomi-Filmin vastaveto Tuntemattomalle sotilaalle oli Juhani Konkan vuonna 1954 ilmestyneen romaanin Ratkaisun päivät elokuvasovitus. Linnan romaanista poiketen Konkan teoksessa ainoastaan alkutapahtumat liittyvät sota-aikaan; juonen painopiste on välittömästi sodan jälkeisissä vuosissa. Suomi-Filmin tuotanto-ohjelmassa Ratkaisun päivät on osa sodan jälkimaininkeja kuvaavaa kolmen elokuvan sarjaa, jonka olivat aloittaneet Lemisen Lähellä syntiä (1955) ja Vaalan Yhteinen vaimomme (1956).

Elokuvan alkutekstit mainitsevat käsikirjoittajaksi Juhani Konkan. Varsinainen kuvauskäsikirjoitus on kuitenkin Erkki Uotilan ja Hannu Lemisen tekemä.

Valtion elokuvatarkastamo empi pitkään, ennen kuin antoi Ratkaisun päiville esitysluvan - sodanjälkeistä Valtiollista poliisia esiteltiin elokuvassa hyvin kielteisessä sävyssä. Tarkastusanomus jätettiin kesäkuun 21. päivänä 1956; päätös saatiin vasta kolme kuukautta myöhemmin, syyskuun 20. päivänä. Elokuvatarkastamon kehotuksesta Suomi-Filmi kääntyi Ulkoasiainministeriön puoleen. Elokuvan loppupuolen kohtaus, jossa itäkarjalaissyntyistä lasta raahataan väkisin lähetystön autoon Neuvostoliittoon palauttamista varten, lyheni tässä yhteydessä.

Tarkastamo kielsi Ratkaisun päivät lapsilta ja määräsi sen 15 %:n veroluokkaan. Valmistamon valitettua päätöksestä elokuvalautakunta katsoi elokuvan ansaitsevan verovapauden ja määräsi sen kiellettäväksi vain alle 12-vuotiailta. Suomi-Filmin valituksen mukaan Puolustusvoimien Pääesikunnan edustajat tarkastivat käsikirjoituksen ennen filmausta. Valituksesta käy myös ilmi, että Puolustusvoimat asettivat valmistamon käyttöön sekä henkilöstöä että materiaalia. Elokuvan johdantojakso on koottu jatkosodan aikaisista Puolustusvoimain katsauksista.

Ratkaisun päivät esitettiin ensimmäisen kerran televisiossa 1991. Se oli määrä esittää MTV:n ohjelmistossa 9.3.1974, mutta viime hetkellä tilalla nähtiin uusintana Silja - nuorena nukkunut (1956). Syynä päätökseen oli kohu, joka syntyi yhtiön edellisenä uudenvuodenaattona esittämästä yhdysvaltalaisesta elokuvasta Silkkisukat (1957) ja sen mahdollisesta neuvostovastaisuudesta.

Ratkaisun päivät oli Ansa Ikosen ja Tauno Palon kahdestoista ja samalla viimeinen yhteinen elokuva. Ensimmäinen oli ollut 21 vuotta aikaisemmin filmattu komedia Kaikki rakastavat. Eilan osaa Ratkaisun päivissä esitti Hannu Lemisen Marjut-tytär.

- Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan.

Musiikki

1. Alkumusiikki
Säv. ja sov. Einar Englund
Orkesteri (off, alkutekstit), 1' 50".


2. Oi, kallis Suomenmaa
Säv. Heikki Klemetti, sov. Einar Englund
Orkesteri (off, radio), 1' 40".


3. Joulupukki, kelpo pukki
Säv. Martti Hela, san. Matilda Sirkkola, sov. Einar Englund
1) Lapsikuoro, laulu, ja orkesteri (off, radio), 0' 20".
2) Es. Kalevi Korpi, Kalevi Vallineva, Tauno Varvio ja Esko Peltoniemi, laulu, ja Olavi Rignell, viulu, herra Nisonen, sello, ja tunnistaton mies, piano (playback), 1' 30".


4. Oolannin sota
Säv. trad., sov. Einar Englund
Orkesteri (off), 0' 40".


5. "Ventti-Villen laulu" elokuvasta Omena putoaa (1952)
Säv. ja sov. Einar Englund
Einar Englund, piano, ja orkesteri (off), 2' 40".


6. Loppumusiikki
Säv. ja sov. Einar Englund
Orkesteri (off, lopputekstit), 3' 15".

Huomautuksia:
Einar Englund käytti samaa alkumusiikkia elokuvansa ... Ja Helena soittaa (1951) alkumusiikkina. Teema toistuu Ratkaisun päivät -elokuvan pääteemana.

Maija Karhi laulahtaa suomalaista kansansävelmää Kehruuvalssi (100 %), 0' 05".

Tuomarin asunnossa soitetaan Englundin säveltämää viihdeorkesterimusiikkia (off, gramofonilevysoitin), 2' 35".

Leenan huoneessa soi radiosta Englundin säveltämä elokuvan toistuva rakkausteema (off, radio), 1' 00".

- Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) pohjalta.

Arkistoaineisto

Sotajaksojen yleiskuvina käytettiin Puolustusvoimain aineistoa jatkosodasta.

Arkistoaineistoäänenä on käytetty Yleisradion uutislähetyksen 19.9.1944 oikeusministeri Ernst von Bornin puhetta Karjalan menetyksestä ja sotakorvauksista.

- Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) pohjalta.

Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
6514
Tarkastuspäivä
20.09.1956
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2600 m
Veroluokka
15 %
Ikäraja
K12
Osia
5
Tarkastuselin
LTK
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
6514
Tarkastuspäivä
24.09.1956
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2600 m
Kesto/leikattu
95 min
Veroluokka
VV
Ikäraja
K12
Osia
5
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
6514
Tarkastuspäivä
23.05.1958
Formaatti
16 mm
Pituus/leikattu
2600 m
Kesto/leikattu
95'
Veroluokka
VV
Ikäraja
K12
Osia
5
Ilmoitus
luokittelu
Tarkastuspäivä
29.07.2014
Kesto/leikattu
01:31:08
Ikäraja
12
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, Aga-Baltic
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
95 min
Pääsy
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa
Avustajat
Raija Kunnasmaa, Raili Kuusisto (Lähde: Hannu Lemisen käsikirjoitus) Sotilaita: Valtonen, Huuskonen, Tapani Kaukinen, Heimo Nousiainen, Ossi Kiviniemi, Kaino Sillman, Eino Räsänen, Pekka Ainio, Aimo Valse, Väinö Hämäläinen, Armas Björlin (Lähde: Onni Timosen käsikirjoitus) Pekka Tuliara (Lähde: Tuliaran tiedonanto 5.11.2008)
Kieli
suomi