Nukkekauppias ja kaunis Lilith
Dockhandlaren och den vackra Lilith (ruotsinkielinen nimi)
The Doll Merchant (levitysnimi Yhdysvalloissa)
Der Puppenhändler (saksankielinen nimi)
Der Puppenhändler und die schöne Lilith (saksankielinen nimi)
De Poppenhandelaar (levitysnimi Belgiassa)
Le Marchand de poupées (ranskankielinen nimi)
Nukkekauppias (työnimi)
Nukkekauppias ja kaunis neitsyt (työnimi)
Finna-arvio
Nukkekauppias ja kaunis Lilith
Jack Witikan ohjaama aikuisten satuelokuva Nukkekauppias ja kaunis Lilith perustuu Walentin Chorellin kuunnelmaan. Nukkekauppias (Martti Katajisto) poikkeaa totalitaarisen, työntekoa painottavan valtion normeista. Valtion kenraalijohtaja (Tauno Palo) luulee nukkekauppiasta sabotööriksi ja vangitsee tämän. Sen sijaan kenraalijohtajan rakastajatar Lilith (Hillevi Lagerstam) pitää nukeista kuten myös pikkutyttö (Leena Kaprio), joka nukkekauppiasta etsiessään saa avukseen anarkistin (Heikki Savolainen). Elokuvan lukuisat nuket ovat Mona Leon kädenjälkeä.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||
S |
||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||
Syyskesä 1954, kevät 1955 |
||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||
Paula Talaskivi (Helsingin Sanomat 14.8.1955): "Suomen Filmiteollisuuden johtaja Toivo Särkälle täytyy ennen kaikkea antaa täyden kympin tunnustus siitä, että hän jälleen on antanut uusia yrittävälle ohjaajalle tilaisuuden vapaasti toteuttaa erään rohkean ja kunnianhimoisen haaveensa - ja hyvän filmiaiheen sitäpaitsi." "Tarina diktatuurivaltiossa elävästä nukkekauppiaasta on tavallaan moderni legenda puettuna varsin erikoislaatuiseen filmiasuun kerronnan heittelehtiessä melko taidokkaasti tragediasta satiiriseen komediaan ja päinvastoin", kirjoitti Leo Nordberg (Uusi Suomi 14.8.1955). Myös B. P-m (Bengt Pihström, Nya Pressen 13.8.1955) kiinnitti huomionsa käsikirjoitukseen. "Början är bra, men så splittras linjen, den logiska skärpan försvinner och manuset glider hit och dit. Lyriken bryter in i samhällsskildringen, som tydligen skall vara satirisk [- -]." T. S-o:n (Tomira Savtschenko, Työkansan Sanomat 21.8.1955) mielestä aiheeseen ei kylliksi keskitytty. Syyn hän löysi suomalaisen elokuvatuotannon yleistasosta: "[- -] vaikeata on kokeilla elokuvataiteen alalla sen jälkeen, kun vuosien varrella on saatu kokemusta pääasiassa vain puolivälinpitämättömästi valmistettujen 'kassafilmien' piirissä." Pääsyylliseksi T. S-o kuitenkin nimesi käsikirjoituksen tehneen Walentin Chorellin. "Tarinan paikka [- -] ei ole juuri tuore keksintö ja nyt esitetyssä muodossa tällä hetkellä tuskin kipeästi aktuelli. Ja sitten: mitä on tekijä tahtonut aiheellaan sanoa?" Paula Talaskivi ilmaisi elokuvan perusongelman seuraavasti: "[- -] niin taidokasta kuin Walentin Chorellin symbolinen filminäytelmä on ja niin tavattomasti uutta, valpasta keskittyneisyyttä filmimiehenä kuin Jack Witikka sen ohjauksessa osoittaakin, molemmilta tuntuu puuttuneen julistuksen ja ravistelun pakko, tahto ja tarve." "Jack Witikan ohjaustyö ja Marius Raichin kamera ovat tehneet elokuvasta erinomaisen filmillisen", tuumi Juha Nevalainen (Ilta-Sanomat 30.8.1955). Samaa mieltä oli R. V-n (Risto Varjonen, Kauppalehti 17.8.1955): "Tehokkaat, vaihtelevat kulmat ja kompositiot tempasivat katsojan mukaansa välittömästi." Kuvausta analysoi G. B-s (Greta Brotherus, Hufvudstadsbladet 14.8.1955): "Raichis bildkomposition har aldrig förr varit så utsökt. Sällsamma perspektiv, skarpa, dramatiska svart-vita kontraster, främmande bisarra Helsingforsmotiv, en hel del av denna bildpoesi smälter inte alls organiskt in i filmen, utan förblir lek för lekens egen skull - trots det tjusar den." Nordbergin mielestä kuvakerrontaa painotettiin asiasisällön kustannuksella, "mikä tuo mukanaan [- -] puuduttavaa kankeutta". "Jack Witikka on ohjauksellaan luonut ulkonaisesti yhtenäisen ilmapiirin, ja se on kauttaaltaan hymytön ja sekava", totesi I. L-s (Inkeri Lius, Suomen Sosialidemokraatti 14.8.1955). Martti Katajiston valitseminen pääosaan ihmetytti useita kriitikoita. "Kauniin ulkomuotonsa ja haaveellisen olemuksensa vuoksi hän on satuprinssi, mutta huumori on hänelle vierasta puhumattakaan satiirista [- -]", kirjoitti Valma Kivitie (Elokuva-Aitta 16/1955). Juha Nevalainen toivoi "enemmän aitoa, vahvaa miehisyyttä". R. V-n:n mielestä nukkekauppiaan otteista puuttui välittömyyttä. "Heikki Savolaisen fantastinen pommimiesvallankumouksellinen selviää epämääräisestä tehtävästään raikkain oivalluksin: hahmo on sekoitus kulkuria, kuvittelijaa ja kunnon köyhää yksinäistä miestä, jolla on käännytettävä lapsen sielu", mainitsi Talaskivi. "En del av poesin i filmen härrör från Mona Leos dockor, det är underligt hur det stimulerar fantasin att se mänskor handskas med dockor. Simon Parmets melodiska valsmelodi och bakgrundsljud är också effektfulla", huomautti G. B-s. - Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan. |
||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||
Nukkekauppias ja kaunis Lilith alkaa tekstillä: "Oli kerran elokuvatuottaja, jonka päähän pälkähti että hän voisi tehdä elokuvan nykyaikaisesta legendasta." Walentin Chorellin ruotsinkielinen kuunnelma oli esitetty Yleisradiossa vuonna 1947 Euroopan sodanjälkeisen kahtiajaon alkaessa hahmottua. Kuunnelma tapahtuu kuvitteellisessa totalitaarisessa valtiossa, jossa ilonpito ja mielikuvitusleikit ovat kiellettyjä. Kuunnelman suomenkielinen versio esitettiin Yleisradiossa 1953, ja se herätti siinä määrin T. J. Särkän huomiota, että hän hankki filmausoikeudet. Nukkekauppias ja kaunis Lilith oli ohjaaja Jack Witikalle jo entuudestaan tuttu: hän oli sovittanut sen Helsingin Studentteaternille. Kantaesitys oli 18.1.1953. Elokuvaa tehtäessä Witikka sai tuekseen Marius Raichin, jonka varjoilla kernaasti leikkivä ekspressiivinen kuvaustyyli sopi hyvin aiheeseen. Nukkekauppias ja kaunis Lilith edusti Suomea Berliinin elokuvajuhlilla 1955 ja herätti kriitikoiden suopeaa huomiota. "Berliinin elokuvajuhlien paras elokuva tuli Suomesta", kirjoitti belgialainen Le Peuple. "Minä tiedän, että minä saan siitä rökkiini seitsemän miljoonaa, mutta minä annan pojille tilaisuuden tehdä hienon elokuvan", oli Särkkä ennen kuvausten alkua sanonut yhtiönsä mainospäällikkö Olavi Linnukselle. Tappiolliseksi Nukkekauppias ja kaunis Lilith ei kuitenkaan jäänyt. Elokuvassa oli avustajina Aleksis Kiven koulun oppilaita. - Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan. |
||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||
1. Toreadorin aaria oopperasta Carmen Säv. Georges Bizet Es. Martti Katajisto, hyräily (100 %), 0' 05". Huomautuksia: Kansainvälinen Säv. Pierre Degeyter Toistuvasti teemana taustan yhteydessä, lasten vallankumouskohtaus. - Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan. |
||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kieli | ||||||||||||||||
suomi |