Juha Nevalainen (Ilta-Sanomat 3.9.1955): "Aihe sinänsä on melkoisen pinnistetty ja puserrettu, mutta välähdyksittäin siinä räiskähtelee 'valtosmaista' sanavalmiutta ja yllättävän iloista tapahtumaa." Leo Nordberg (Uusi Suomi 4.9.1955): "Kerronnan katkonaisuus, viikonloppuromaanille tyypillinen raskaskäyntinen tilannekomiikka sekä hiomattomat vuorosanat ovat kokonaisuudelle leimaa antavia seikkoja, joista filmin ajanvietearvo melkoisesti kärsii."

Paula Talaskivi (Helsingin Sanomat 4.9.1955) mainitsi, missä Usko Kempin aiheenkäsittely hänen mielestään epäonnistuu. "Mutta yhdessä ohjaajan, William Markuksen kanssa sitä olisi pitänyt karsia ja muuntaa vielä paljon reippaammin, samoin selventää monin paikoin satiiria. Sen sijaan ei olisi pitänyt pyrkiä minkään 'valtosmaisuuden' ylläpitelemiseen filmissä lainkaan." Myös Ylioppilaslehden (10.9.1955) Varjostin (Risto Varjonen) pohti kirjailija Hilja Valtosen tarinoiden ja elokuvan välisiä suhteita: "Valtosen tarinat taitavat useimmiten liikkua koulun ilmapiirissä ja niissä viljellään tunnollisesti pornografisia kaksimielisyyksiä, joita käsikirjoituksen tekijä olisi hieman voinut karsia [- -]. Tätä 'uskallettua', 'rohkeata' tyyliä ovat soveltaneet myös puvustonsuunnittelija ja kameramies, jotka väsymättä koettavat osoittaa todeksi erään repliikin väitteen sankarittaren pystyistä rinnoista."

"Regin har så mycket kultur och fyndighet att författarinnans tantslipprighet och pjunkiga ömkande av den föräldralösa huvudpersonen samt veckopressmässiga förvecklingar inte dominerar", kirjoitti G. B-s (Greta Brotherus, Hufvudstadsbladet 4.9.1955). B. P-m:n (Bengt Pihström, Nya Pressen 6.9.1955) mukaan Markuksen ansioihin kuuluu muodon sovittaminen aiheen mukaan sekä tyhjien tehokeinojen välttäminen.

I. L-s (Inkeri Lius, Suomen Sosialidemokraatti 4.9.1955) vaivaantui oleellisesta seikasta: "Kas, elokuvakomediaakin katsellessa tahtoisi uskoa muutamien seikkojen olevan niin kuin ne ovat todellisuudessa. Elokuvan sankareitten epämääräisesti tekemä työ jää jotenkin kiusaamaan." Hänen mielestään elokuvan parhaat jaksot kuvaavat opettajiston ja pitäjäläisten yhteisiä hetkiä. Leo Nordberg kaipasi lisää mielikuvitusta, vauhtia ja filmillistä käsittelytapaa. "En kombination av komisk bildfantasi och rutschigt tempo ger filmen ett visst soligt gemyt", tuumi G. B-s.

"Uusi tyttö Nelly Loven on iskevästi replikoiva, omaperäinen ja ilmeisen tempperamenttinen 'neiti talonmies', mutta ei osaan kyllin valloittava eikä sympaattinen", mainitsi Talaskivi. Myöskään Valma Kivitie (Elokuva-Aitta 18/1955) ei ollut valintaan täysin tyytyväinen: "Miten tulikin mieleen, että tämä rooli olisi ollut kuin nakutettu 'teatterin väkevimmälle naiselle', Elina Pohjanpäälle."

Nevalainen piti Asta Backmanin valintaa osittain epäonnistuneena: "Asta Backman itsekkäänä kansakoulunopettajana on monin verroin sievempi ja edustavampi kuin osa lainkaan edellyttäisi." R. V-n (Risto Varjonen, Kauppalehti 5.9.1955) kirjoitti: "Ohjaajan ja näyttelijättären yhteistyön tuloksena syntynyt opettajattaren kuva ei lopulta lainkaan vastaa käsikirjoituksen antamaa käsitystä hänestä. Katsoja uskoo alkumetrien jälkeen olevansa tekemisissä sympaattisen nuoren naisen kanssa, mutta eräistä repliikeistä tämä paljastuukin keski-iän loppua lähenteleväksi omanvoiton pyyntöiseksi ikäneidoksi."

- Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan.