Yhteinen vaimomme
Vår gemensamma fru (ruotsinkielinen nimi)
Our Wife in Common (englanninkielinen käännösnimi)
Notre femme commune (ranskankielinen käännösnimi)
Unsere gemeinsame Frau (saksankielinen käännösnimi)
Mieheni taivaasta (työnimi)
Finna-recension
Yhteinen vaimomme
Yhteinen vaimomme (1956) on Valentin Vaalan ohjaama komedia, joka perustuu Arijoutsin näytelmään. Elokuva sijoittuu sotien jälkeiseen Helsinkiin, jonne viimeiset vapautetut sotavangit saapuvat. Heidän mukanaan on kapteeni Erkki Lahtinen (Kosti Klemelä), joka palaa kotiinsa ja takaisin vaimonsa Jennin (Marjatta Kallio) luo. Erkki on kuitenkin neljän vuoden vankeutensa aikana julistettu kuolleeksi ja Jenni on mennyt uusiin naimisiin toimistopäällikkö Nevamaan (Eero Eloranta) kanssa.
Sparad:
Genre | ||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Åldersgräns | ||||||||||||
S |
||||||||||||
Skådespelare | ||||||||||||
Okrediterade skådespelare
|
||||||||||||
Övriga upphovsmän | ||||||||||||
Okrediterade
|
||||||||||||
Produktion | ||||||||||||
|
||||||||||||
Visningar | ||||||||||||
|
||||||||||||
Inspelningsplatser | ||||||||||||
|
||||||||||||
Inspelningsdatum | ||||||||||||
27.10.1955 - 24.2.1956 |
||||||||||||
Innehållsbeskrivning | ||||||||||||
|
||||||||||||
Pressöversikter | ||||||||||||
Elokuva ei suuresti kriitikoita innostanut. Valtion elokuvatarkastamo, joka yritti määrätä melkoisia poistoja, sai kuitenkin moiteryöpyn osakseen. "Mutta meillä ei nähtävästi saa filmissäkään nauraa omille heikkouksillemme (kuten esimerkiksi englantilaiset aina komedioissaan) eipä edes entisille epäkohdille", totesi Paula Talaskivi (Helsingin Sanomat 25.3.1956). O. V-jä (Aamulehti 26.3.1956) arvioi elokuvan valmistuneen kymmenkunta vuotta myöhässä: "Yhteinen vaimomme olisi voinut olla pieni sensaatiokin 1940-luvun loppupuolella, mutta nyt sillä ei enää ole paljonkaan virkaa". Myös Leo Nordberg (Uusi Suomi 25.3.1956) piti filmin sisältöä vanhentuneena, "ja huumorissa tuntuu miltei koko ajan pölyinen maku". "Aihe on uusi ja siinä mielessä jo tervetullut vaihtelu ja sen sisältö on kevyen iloitteleva, josta ei puutu poliittista satiiriakaan", tuumi -ri (Paavo Vuori, Kansan Lehti 28.3.1956). "Tämä satiirinen puoli saisi kuitenkin olla rohkeammin ja runsaammin viljeltyä. Ovathan menneet vuodet riittävän selvästi todistaneet, että edesmenneen kansanhuollon puuhissa oli monia sellaisia 'nappi- ja neppariosastojen toimistopäälliköitä' [- -]", huomautti Juha Nevalainen (Ilta-Sanomat 26.3.1956). Vapaan Sanan (25.3.1956) nimimerkki Sviipin mukaan kohdittain voi "havaita Arijoutsin pinnallisen tylsän päivälehtipakinoitsijan huumorin'". I. L-s (Inkeri Lius, Suomen Sosialidemokraatti 25.3.1956) puolestaan huomautti: "Sen ihmiset ovat kyllä täysin keksittyjä olentoja, jotka on tekaistu luomaan tilannekomiikkaa ja lausumaan sutkauksia." Valentin Vaalan ohjausta arvioi Nordberg keskinkertaiseksi. O. V-jä (Olavi Veistäjä, Aamulehti 26.3.1956) kirjoitti: "Käsikirjoituksen ainekset viittaavat farssiin, mutta ohjaaja Valentin Vaala on ryhtynyt tekemään siitä jonkinlaista puolivakavaa komediaa, vaikka Arijoutsin ihmiskuvaus ei sitä kestä alkuunkaan, henkilöt kun käyttäytyvät enimmäkseen päättömästi. Vauhti on loppupuolelle saakka hidas, niin että tarinan heikkoudet auttamattomasti paljastuvat. Reippaalla menolla ja lyömällä koko puuha leikiksi olisi toki voitu paljon pelastaa." "Valentin Vaalas regi är rutinerad, men mera hade man nog väntat sej av honom. Den bästa insatsen görs av en av skådespelarna, nämligen Anneli Haahdenmaa, som för mej var en verklig överraskning, det finns både spontanitet och fart i hennes spel", totesi E. U. (Eirik Udd, Hufvudstadsbladet 27.3.1956). Myös T. S-o (Tomira Savtschenko, Työkansan Sanomat 27.3.1956) analysoi roolisuorituksia: "Filmin näyttelijöistä paras on Elna Hellman, jonka suoritus antaa elokuvalle lämpimän kotoisan leiman. Eloisan tempperamenttinen ja uskottava on Anneli Haahdenmaa. Marjatta Kallio on hieman epämääräinen osassaan, mutta tämä johtunee lähinnä käsikirjoituksesta. Kosti Klemelä taas ei tunnu oikein sopivan osaansa. Eero Eloranta on tyypiltään hyvä, mutta ei juuri uskottava." - Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan. |
||||||||||||
Bakgrund | ||||||||||||
Suomi-Filmin tuotannossa olivat vuosina 1955-56 näkyvästi esillä sodan ja sen jälkiseurauksiin liittyvät aiheet. Näistä teemoista tehtiin kolme elokuvaa, joista keskimmäisenä valmistui Valentin Vaalan musta komedia Yhteinen vaimomme. Elokuvan alkuun on sijoitettu seuraava teksti: "LEIKATTIIN VUOSI 1946. Leikattiin myös kuponkeja ja seteleitä ja tehtiin monia muita leikkauksia, jotka olivat tarpeen, ennen kuin pieni Suomi oli päässyt jaloilleen kahden sodan jälkeen. Kansa seisoi jonoissa, söi mustia annoksia, nukkui paperilakanoiden välissä ja haukkui Kansanhuoltoa." Miespääosan tulkki Kosti Klemelä niitti parhaillaan mainetta Tuntemattoman sotilaan vänrikki Koskelana. Päätös Klemelän kiinnittämisestä Vaalan elokuvaan oli kuitenkin tehty jo ennen Tuntemattoman sotilaan ensi-iltaa. Eero Eloranta oli esiintynyt yhtä suuressa tehtävässä viimeksi 21 vuotta aikaisemmin Erkki Karun elokuvassa Roinilan talossa. Mirrin sivuosassa nähtiin Kirsti Hurme viimeisen kerran valkokankaalla, ennen kuin hän vetäytyi näyttelijän työstä. Valtion elokuvatarkastamo lyhensi elokuvaa puolisen minuuttia, ei kuitenkaan niiltä osin, joissa viitattiin sotavankeuteen tai valvontakomissioon. Poiston kohteeksi joutui "kaikki mikä koskee viranomaisten lahjottavuutta". - Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan. |
||||||||||||
Musik | ||||||||||||
1. Alkumusiikki Säv. ja sov. Harry Bergström Orkesteri (off, alkutekstit), 1' 40". 2. Pienet kukkivat kummut Säv. ja san. Ragnar Nyholm Es. Elna Hellman, laulu (100 %), kolmeen kertaan, yht. 0' 35". Levytys: Georg Malmstén ja Dallape-orkesteri; Odeon A 228579, 18.11.1940. 3. Annani Säv. ja sov. Harry Bergström, sanat levytyksessä Erkki Ainamo 1) Orkesteri (off), neljä kertaa, yht. 7' 25". 2) Orkesteri (off, lopputekstit), 0' 40". Levytys: Antti Rautu [= Ami Lovén] ja Univox-yhtye; Finlandia P 257, huhtikuu 1956. Uudelleenjulkaisu cd-kokoelmalla Suomalainen elokuvamusiikki vol 9 & 10 - Suomi-Filmin elokuvamusiikkia 1933-1961; Artie Music AMCD 1056, 2021. 4. Vaimoke samannimisestä elokuvasta (1936) Säv. ja sov. Harry Bergström, sanat levytyksessä A. Puhto (= Eine Laine) Harry Bergström, piano (off), 2' 15". Levytys: Arvi Tikkala ja HMV-Tanssiorkesteri; His Master's Voice X-4619, maaliskuu 1936. Uudelleenjulkaisu cd-kokoelmalla Suomalainen elokuvamusiikki vol 1 - Levytyksiä vuosilta 1931-1936; Artie Music AMCD 1029, 2010. Huomautuksia: Annani on elokuvan pääteema, joka esiintyy mm. Alkumusiikissa. Taustamusiikin teemoissa vilahtavat sikermässä sävellykset Vid en källa / Lähteellä (F.A. Ehrström) ja Isontalon Antti ja Rannanjärvi (trad.). Sikermän keskellä oleva sävelmä on tunnistamatta. Kirsti Hurme hyräilee (100 %), 0' 10", samoin Eero Eloranta ja Kosti Klemelä (1005), 0' 10". - Toim. Juha Seitajärvi (2022) Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) pohjalta. |
||||||||||||
Inspektionsdetaljer | ||||||||||||
|
||||||||||||
Tekniska fakta | ||||||||||||
|
||||||||||||
Språk | ||||||||||||
finska |