Halvassa hotellissa lääkäri kirjoittaa kuolintodistuksen hiljaisen miehen läsnäollessa. Mies, Kauko, katsoo vuoteessa makaavaa naista, Osmia, ja alkaa muistella: "Hän oli erilainen kuin muut. Jo nimi erotti hänet varhain muista." Kauko ja Osmi ovat kasvaneet yhdessä, mutta muuan nuoruuden tapaus herättää Osmissa vastenmielisyyden Kaukoa kohtaan: Kauko ja hänen kumppaninsa Hanski kiusaavat tyttöä ja tekevät hänelle väkivaltaa.

Kauko työskentelee oppipoikana metallitehtaassa, mutta rahan puutteessa luisuu rikoksiin. Hän yrittää eri tavoin lähestyä Osmia, mutta kerran toisensa jälkeen tyttö torjuu hänet ja nimittää häntä rentuksi huolimatta hänen yrityksistään elää kunniallista elämää. Mustasukkainen Kauko ryhtyy vakoilemaan Osmin liikkeitä ja eräänä iltana iskee tytön saattajan maahan mukaansa varaamallaan viilalla. Luullen tappaneensa miehen Kauko pakenee merille, karkaa laivasta Göteborgissa ja yrittää päästä salamatkustajana junalla takaisin Suomeen, mutta joutuu humalapäissään korttiseurueen ryöstämäksi.

Tornionjokilaaksossa Kaukon ottaa hoiviinsa suomalainen nainen, jonka ruotsalainen aviomies on parhaillaan ulkomailla. Nainen hoitaa Kaukoa tämän maatessa viikkokausia keuhkokuumeessa. Toivuttuaan Kaukosta tulee naisen rakastaja. He elävät yhdessä kolme kuukautta samaan aikaan, kun Suomessa käydään talvisotaa. Sen päätyttyä kotimaan ja Osmin ikävä saa Kaukon jättämään naisen ja palaamaan Suomeen.

Kotona Kauko saa kuulla äidiltään, että Osmista on tullut miesten kustannuksella elävä ilotyttö, ja että Osmin äiti on kuollut, isä juoppo ja veli maailmalla. Kauko etsii Osmia kaikkialta ja löydettyään hänet hämäräperäisen tupakkakauppiasrouvan luota saa kokea, että Osmin suhtautuminen häneen on yhtä torjuva kuin ennenkin: edes paljosta rahasta hän ei anna Kaukon kuin hädin tuskin suudella itseään. Kauko on vanhan lumpunkerääjän apulainen, kunnes hän löytää miehen asunnostaan murhattuna ja ottaa haltuunsa tämän rahakätkön, jota ryöstömurhaaja ei ole keksinyt. Rahoineen Kauko syöksyy jälleen Osmin luokse. Tyttö ei ole kotona, mutta vuokraemäntä kertoo, että pahat puheet ovat pötyä: Osmi käy työssä eikä myy itseään, sen sijaan hän seurustelee vakavasti erään rautatieläisen kanssa.

Poliisit pidättävät Kaukon epäiltynä lumppurin murhasta. Kauko ei tunnusta, eikä häntä vastaan ole todisteita muusta kuin murrosta, josta hän joutuu vankilaan. Samalla alkaa uusi sota ja eräänä yönä Kauko pääsee pakenemaan ilmahälytyksen ja pommituksen kaaoksessa. Ensimmäiseksi hän jälleen haluaa tavata Osmin, mutta saa vuokraemännältä kuulla, että Osmi on naimisissa rautatieläisensä kanssa. Kauko jää kiinni ja joutuu uudelleen vankilaan kolmeksi vuodeksi, minä aikana hän oppii puusepän ammatin ja yrittää muutenkin opiskella.

Vapaaksi päästyään Kauko saa kokea entisen vangin vaikeudet: äiti ja veli suhtautuvat häneen nurjasti, eikä hän maineensa vuoksi saa työtä, ennen kuin tapaa nuoruudenkaverinsa Hanskin, joka värvää hänet salakuljetuspuuhiin. Hanskilta Kauko kuulee, että Osmi asuu Oulunkylässä miehensä, aseman rahtikirjurin kanssa. Hän käy tapaamassa Osmia ja tämän lasta ja ivailee Osmin nahjusmaista aviomiestä, jonka hän on etsinyt käsiinsä asemalla ja tehnyt pilaa tämän kustannuksella. Osmi sanoo ettei hän voi olla onnellinen eikä rauhallinen, ennen kuin Kauko on kuollut. Kauko lupaa lähteä Lapin sotaan ja jättää Osmin rauhaan.

Sodan käytyään ja haavoituttuaan jalkaan Kauko ryhtyy jälleen Hanskin apuriksi salakuljetusliigassa, mutta ei voi unohtaa Osmia. Hän palaa Oulunkylän omakotitaloon, suutelee ja hakkaa Osmia ja ottaa tämän vihdoin. Osmi myöntää olevansa onneton, odottaneensa Kaukoa ja sanoo alistuvansa siihen, että hänen kohtalonaan on joutua Kaukon kanssa helvettiin. Hän ottaa talon hopeat, jättää miehensä ja lapsensa iäksi ja lähtee Kaukon mukaan, vaikka tämä yrittää jo estellä. Tarina palautuu nykyhetkeen: Kauko kertoo tuhonneensa yhden ihmisen elämän eikä voi antaa sitä itselleen koskaan anteeksi. Osmin kuolinvuoteen ääreltä Kauko lähtee ulos pimeyteen ja sateeseen.

- Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan.