"Suomalainen filmitaide kulkee varmoin askelin eteenpäin", ilmoitti J. L. (Iltalehti 12.11.1923), "Nummisuutarit selvänä todistuksena". "Artturi Järviluoman sovitus on onnistunut ja ohjaaja Erkki Karu on tehnyt kiitettävän tunnokasta työtä, niin että Suomi-Filmin viimeinen saavutus voittaa huomattavasti kaikki edelliset", yhtyi Nurkkasihteeri (Suomen Sosialidemokraatti 13.11.1923) yleisiin kiitoksiin jatkaen: "Vaikka Kiven klassillinen teos filmissä puhenäyttämöön nähden menettääkin sanonnan kauneudessa ja räiskyvien vuoropuhelujen huumorissa, on niistä kuitenkin voitu säilyttää niin paljon, että esitys muodostuu nautittavaksi niillekin, jotka Kiveä eivät läheisesti tunne, puhumattakaan niistä, jotka hänet tuntien voivat näkemäänsä mielessään yhdistää Kiven mestarillisen sanonnan. Niille on filmi suurenmoinen nautinto, sillä hra Karu on taidokkaasti osannut järjestää tapahtumat oikeaan ympäristöön, Lopen koskemattomaan luontoon, missä mahtava metsä, kirkkaat järvet ja kaunis luonto muodostavat kohtauksille vaikuttavan taustan ja herättävät oikean tunnelman."

"Det finländska landskapets skönhet", säesti Valois (Sigrid Maria Heinricius, Hufvudstadsbladet 12.11.1923), "kommer till sin rätt och bildar den intima eller härliga fond som situationer och typer ha behov av för att vara äkta i Kivis anda. Regissören Erkki Karu har också i en tidigare film, Forsfararens brud, bevisat en utomordentlig förståelse för naturpoesin och naturbildernas suggestiva inverkan. Mycket av den råhet som vidlåder verket Sockenskomakarna, mildras och förtonar i humorns skimmer genom idyllen eller prakten i den omgivande naturen. Erkki Karus styrka skulle ligga i detta att inpassa hemlandets natur i det liv han gestaltar. Så kan filmen förhärliga landet som i utlänningars tanke och minne alltid är förbundet vid de tusen sjöarnas glans."

"Tämä filmi osoittaa kotimaisen filmiteollisuutemme lopullisesti nousseen sille asteelle, jolla ollen voi täysin oikeutetusti puhua filmitaiteesta", arvioi O. T. (Oiva Talvitie, Aamulehti 22.12.1923). "Ohjaus on yksityiskohtia myöten asiallisesti huolehdittua ja hyvä maku varjelee kaikista mauttomuuksista. Valokuvaus on suorastaan ihastuttavaa, ensi kerran täysin nautittavaa suomalaisessa filmissä. Filmin on sovittanut Artturi Järviluoma, ja on hän onnellisesti muokannut näyttämötekstin filmikuvaelmiksi, lisäten kohdittain mainioitakin episodeja sellaisiin paikkoihin, joissa filmi ei ilman muuta kykene tempaamaan katsojan mielikuvitusta mukaansa samalla elävyydellä kuin puhuttu sana. Parissa tällaisessa kohdassa pääsee ohjaus [- -] suorastaan loistamaan."

"Axel Slangus oli Eskoistamme todella se, joka parhaiten pystyy täyttämään filmin vaatimukset", puuttui J. L. näyttelijäsuorituksiin. "Hänessä on aitoa nuorekasta jykevyyttä, vilpitöntä hartautta ja aurinkoisen huumorin välittömyyttä - ja hänen eloisissa ilmeissään säilyy kaiken aikaa luonteva hillintä, vaikka hänen Eskonsa jokaisessa tunteensa purkauksessa onkin sydänjuuria myöten tosi ja järkkymätön, eikä suinkaan säästele itseään.

Myös Adolf Lindforsin Sepeteus on läpeensä verraton luoma. Taaskin kerran joutuu ihmettelemään hänen hartaudella harkittuja pikkupiirteitään, joista hän samaisella hartaudella rakentaa elävän ja läpeensä oikeaan henkeen valetun luonnekuvan. - Alarik Korhosen Topias heiveröisenä ja hartaan yksinkertaisena on myös oiva tutkielma, jolle antaa erikoisen leiman pieni herraskainen vivahdus merkkinä mestariudesta, ja luontevuudessaan se on yhtä moitteeton kuin Kirsti Suonion tuikea Martta-muorikin, jonka mehevyys on hyvin paikallaan lopussa ilmenevän sovinnollisuuden enteenä."

Myönteinen oli myös ruotsalaislehtien vastaanotto. "Allt som allt kan sägas att Sockenskomakarna är en i alla avseenden lyckad film", kiitti Arbetaren 22.1.1924, "med präktiga typer ur folklivet, drastisk, men ändå soligt leende humor och utomordentliga bilder och scenerier från Tavastlands bygder. Vi ge finsk filmkonst det bästa betyg för denna helgjutna och omsorgsfullt utarbetade film med dess oförgätliga karaktärer."

"Filmen är sevärd", tunnusti myös Dagens Nyheter 22.1.1924. "Den största attraktionen i filmversionen liksom vid uppförandet av talpjäsen här är den finländska skådespelaren Axel Slangus, som ger en helt enkelt ypperlig karaktärisering av den dumdristiga, godtrogna och hetsiga skomakarpojken."

Vuosien 1984 ja 1993 tv-esitysten aikaan Nummisuutareihin suhtauduttiin elävänä klassikkona. Tapani Maskulan (Turun Sanomat, 1984) mukaan se on "kiistattomasti Karun pääteoksia, edelleenkin tuoreelta vaikuttava Aleksis Kiven näytelmän filmatisointi, jonka ei tarvitse hävetä Wilho Ilmarin tai Valentin Vaalan myöhempien äänisovitusten rinnalla". "Ensimmäinen täysverinen suomalainen merkkiteos", luonnehti Pekka Eronen (Aamulehti, 1993) ja Pertti Lumirae (Demari, 1993) otsikoi "Karun Nummisuutarit elää yhä" korostaen, ettei kyseessä ole "mikään museaalinen näyte suomalaisesta mykkäelokuvasta, vaan teos, joka olematta alkuperäisnäytelmän veroinen pyrkii kuitenkin ainakin osittain hyvin jännittäviin visuaalisiin ratkaisuihin".