Haku

Tulitikkuja lainaamassa

Låna tändstickor (ruotsinkielinen nimi)
Mycket väsen för en tändsticka (ruotsinkielinen rinnakkaisnimi)
Za spitshkami (venäjänkielinen nimi)
Out to Borrow Matches (englanninkielinen käännösnimi)
En Empruntant les allumettes (ranskankielinen käännösnimi)
Beim Streichhölzer-Leihen passiert (saksankielinen käännösnimi)
Aineiston käyttöoikeudet
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa
QR-koodi

Aineistosta vastaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Tulitikkuja lainaamassa

Toivo Särkän ja Yrjö Nortan ohjaama komedia Tulitikkuja lainaamassa (1938) on ensimmäinen kirjailija Maiju Lassilan samannimiseen romaaniin perustuvista filmatisoinneista (toinen 1980). Pohjois-Karjalaan sijoittuvassa tarinassa Ihalaisen talossa loppuvat tulitikut, joita talon isäntä Antti Ihalainen (Aku Korhonen) lähtee lainaamaan naapurista. Hän tapaa tiellä rikkaan leskimiehen Jussi Vatasen (Uuno Laakso), joka pyytää Ihalaista puhemieheksi ja kaveriksi kihlojenostomatkalle Join kaupunkiin. Liperiläiset isännät porsastelevat humalapäissään olan takaa.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
S
Näyttelijät
Aku Korhonen, Antti Ihalainen
Uuno Laakso, Jussi Vatanen
Ester Toivonen, Maija-Liisa Ihalainen
Siiri Angerkoski, Kaisa Makkonen, o.s. Karhutar
Aino Haverinen, Anna-Liisa Ihalainen
Joel Rinne, Ville Kettunen
Kaarlo Kartio, Tahvo Kenonen
Kaarlo Angerkoski, poliisimestari
Yrjö Tuominen, Hyvärinen
Uuno Montonen, Jussi Partanen
Jorma Nortimo, tuomari
Lilli Sairio, Hyvärisen emäntä
Dagmar Parmas, Variksen akka
Hannes Hako, Pekka Turtiainen
Väinö Hellén, poliisi
Nora Mäkinen, Anna-Kaisa Hyvärinen
Otto Noro, Variksen isäntä
Toivo Suonpää, Ville Huttunen
Maikki Sälehovi, Sormusen Miina
Kreditoimattomat näyttelijät
Nikula, Hyvärisen tyttö
Arola, Hyvärisen tyttö
Joutsen, Hyvärisen tyttö
Ida Salmi, akka Variksen kaivolla
Rosi Rinne, toinen akka
Aino Angerkoski, kolmas akka
Ville Peltonen, vanhempi mies rattailla kaupungissa
Jussi Boijer, nuorempi mies rattailla kaupungissa
Aarne Tenhovaara, torikauppias Kankkunen
William Reunanen, kirjuri raastuvanoikeudessa
Olavi Pihlajaranta, Kotilaisen poika
Engla Hildén, kaupunkilaisneiti
Matti Aulos, poliisi
rouva Salminen, pyykkäriakka
Väinö Hirviranta, kaatuvan veneen soutaja
Enok Rytkönen, vanha mies kaatuvassa veneessä
Urho Westman, Kenosen muodonmuutosta ihmettelevä rahtilainen
Johan Theodor Jäätiö, Kenosen muodonmuutosta ihmettelevä rahtilainen
A. Hytönen, Kenosen muodonmuutosta ihmettelevä rahtilainen
herra Kivinen, rahtilainen
Muut tekijät
Jorma Nortimo, käsikirjoittaja
Theodor Luts, kuvaaja
Yrjö Norta, äänittäjä
Martti Similä, musiikki
Karl Fager, rakennelmat (lavastus)
Helsingin Teatteriorkesteri, orkesteri
Suomen Filmiteollisuus SF Oy, levittäjä
Yleisradio / Tallennepalvelu, levittäjä
Europa Vision Oy, levittäjä
Finnkino Oy, levittäjä
VLMedia Oy, levittäjä
K. Hakosen kuljetusliikkeen miehiä (Lähde: SKF 2) Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä, sivuosien esittäjiä tai avustajia: Vilho Auvinen, Hjerppe, Hilma Hänninen, Maire Karila, Kelloperät, mestari Kilpi, Lydia Kosunen, Lehikoinen, rouva Nissinen, Pekkala, neiti Sivukari, herra Suvela (Lähde: SKF 2)
Kreditoimattomat
T. J. Särkkä, tuottaja
Yrjö Norta, leikkaaja
Fiinu Autio, puvustonhoitaja
Olavi Suominen, naamiointi
Aarne Kuokkanen, naamiointi
Hellä Laiho, kampaaja
Sulo Tammilehto, kuvausassistentti
Unto Kumpulainen, kamera-assistentti
Kurt Vilja, äänitysassistentti
Leo Sarri, järjestäjä
Urho Westman, järjestäjän apulainen
Nils Gustafsson, kuvausryhmän jäsen
Aarne Kajonterä, kuvausryhmän jäsen
Arvo Nieminen, kuvausryhmän jäsen
Olavi Karu, kuvausryhmän apulainen
Unto Kumpulainen, klaffi
Oskari Puukko, autonkuljettaja
Aarne Tenhovaara, valokuvat
Toimi Kiviharju, julisteen suunnittelu
Tuotantotiedot
Tuotanto
Tuotantokustannukset
1 108 000 mk (SF:n vuoden 1938 keskiarvokustannus)
Julkaistu
1938
Alkuteos
Maiju Lassila: Tulitikkuja lainaamassa. Kertomus. Helsinki: Kansa, 1910. (romaani)
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
30.01.1938
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Rex
Hämeenlinna: Hämeen Kino
Kotka: Kinema
Kuopio: Puijo
Lahti: Ilves
Pori: Asto
Tampere: Kino, Petit
Turku: Bio-Bio
Viipuri: Kinolinna
Filmikopioiden määrä
8 (arvio)
Muut näytökset
  • 03.02.1938 Oulu: Germania ensi-iltakierros
  • 13.02.1938 Vaasa: Kino ensi-iltakierros
  • 27.02.1938 Jyväskylä: Salome, Suomi-Teatteri ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 15.04.1958 STV
  • 07.02.1959 STV
  • 11.02.1961 STV Katsojia: 280 000
  • 12.06.1964 TES Katsojia: 280 000
  • 22.12.1970 TV1 Katsojia: 1 920 000
  • 02.08.1975 TV1 Katsojia: 1 344 000
  • 07.01.1991 TV2 Katsojia: 433 000
  • 27.01.1995 TV2 Katsojia: 366 000
  • 03.01.2006 YLE TV2
  • 20.09.2008 YLE TV2
  • 11.06.2011 YLE TV2
  • 12.10.2012 YLE TV1
  • 12.06.2014 YLE TV1
  • 19.01.2016 YLE TV1
  • 26.12.2016 YLE TV1
  • 22.05.2018 Yle TV1
  • 05.08.2019 YLE TV1
  • 07.09.2020 YLE TV1
Kuvauspaikat
Ulkokuvat
Helsingin mlk. (nyk. Helsinki):
Herttoniemi ja Roihuvuori (Liperi)

Vanajan kunta (vuonna 1967 liitetty Hämeenlinnaan):
Kappolan talo Mäskälässä Vanajanlinnantiellä (Ihalaisen asuintalo Liperissä), Vanajanlinnantie (Vatanen ottaa Ihalaisen kyytiinsä)

Hämeenlinna (Join kaupunki):
Turuntieltä Louhimokadulle (tulo kaupunkiin), Louhimokatu 13 (yhteenajo toisten kärryjen kanssa ja tappelu), Kaivokatu 8 / Raatihuoneenkatu (kiven heittäminen ja pakeneminen), Sibeliuksenkatu 9 – Hallituskatu 18 Kauppatorin laidassa (tulo torille ja kojun kumoaminen), Kasarmikatu 24 (sellin ulkoseinä, eväiden nauttiminen), Kasarmikatu 15 ja 17 (toverukset huomaavat porsaan ja pojan, poika naureskelee porsasjahdille, Vatanen nousee vaunuista lähteäkseen porsasjahtiin), Lukiokatu 16 (porsasjahti alkaa porsaan lähtiessä juoksemaan ja Ihalaisen rynnätessä perään), Kasarmikatu 20 (Ihalainen porsaan perässä ja porsas luiskahtaa hänen käsistään, Vataselle näytetään porsaan menosuunta)), Lukiokatua itään (porsas kulkee alamäkeen), Lukiokatu 16, 14 ja 12 (kolmikko porsasjahdissa), Birger Jaarlin katu Kaivokadun ja Saaristenkadun välissä (kolmikko huomaa porsaan menevän aidan raosta ensimmäistä kertaa, jahti jatkuu porsaan tultua ulos pihalta, poliisi rientää auttamaan kuullessaan avunhuudon), Birger Jaarlin katu 24 (porsas karkaa hienon aidan alitse), Kaivokatu 4 (porsas ryömii rikkinäisen aidan alitse), kortteli Sibeliuksenkadulla Niittykadun ja Koulukadun välillä (Ihalainen ja Vatanen lähtevät etsimään tammaa Karhuttaren talolta lähdettyään), Palokunnankatu 17 ja 15 (hevosen etsimisen jatko), Koulukatu 16 / Saaristenkatu eli Koulukatu 14 (Ihalainen ja Vatanen törmäävät naiseen ja kyselevät tammaa ja jatkavat juoksuaan), Kaivokadun ja Lukiokadun kulma (Kotilaisen poika kertoo toveruksille tammasta), Kaivokatu / Raatihuoneenkatu länsipää mm nro 22 (Ihalainen ja Vatanen lähtevät juoksemaan tamman perään), Kaivokatu 20 (kaverukset lepäävät tietyömaa-alueella), Kaivokatu 4 (kaverukset nappaavat vieraan hevosen pihalta), rautatien ylikäytäväsilta Viipurintiellä (Partanen pysäyttää hevoskärryt sillalla), Linnanniemen kärki Vanajaveden rannassa pukukoppeineen Varikonrantaa vastapäätä (pyykkäri rannassa), Vanajavesi Hämeen linnan ja Varikonniemen välisessä salmessa (ryypiskelevät miehet Pyhäselällä), Eteläkadun ja Kaivokadun risteys (pyykkäriakka juoruamassa onnettomuudesta)

- Toim. Juha Seitajärvi (2021) Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan
Studiot
Helsinki: Fredrikinkadun studio myöh. SF-studio 1

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan
Kuvausaika
Kesä - syksy 1937

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan

Sisältöseloste
Ihalaisen talossa Liperissä hankkiudutaan rukiin puintiin: emäntä Anna-Liisa herättää miehensä Antin päiväunilta ja lähettää tämän lainaamaan tulitikkuja Hyväriseltä. Matkalla Ihalainen kohtaa karjaa kaitsevan tyttärensä Maija-Liisan ja tätä kosiskelevan naapurin, Ville Kettusen. Pian maantiellä ajaa vastaan varakas leskimies Jussi Vatanen, joka pyytää Ihalaista kysymään puolestaan, olisiko Hyvärisen tytär Anna-Kaisa halukas tulemaan hänelle. Perillä Ihalainen etenee kaarrellen asiaan, jolle sekä tytär että vanhemmat osoittautuvat suosiollisiksi. Ihalainen vie uutisen Vataselle ja yöpyy tämän luona.

Aamulla Vatanen pyytää Ihalaisen mukaansa Join kaupunkiin kihloja ostamaan. Ensin miehet tyhjentävät 30 vuotta koskemattomana olleen vajaan viinapullon ja pääsevät matkaan hilpeässä laitamyötäisessä. Maantiellä he kohtaavat Villen, jolle Ihalainen huutaa lähtevänsä Amerikkaan ja yllyttää Vatasen vastaamaan Villen kysymykseen: "Ei Ihalainen välitä vanhasta akasta, Amerikasta saa nuoremman!" Toinen vastaantulija, kiertävä räätäli Tahvo Kenonen, Anna-Liisan vanha kosija, ryhtyy levittämään Villen saamia terveisiä kyläläisten tietoon ja Ville itse kertoo asiasta Hyvärisellä, mitä kautta tieto tavoittaa Ihalaista kyselemässä olevan Maija-Liisan ja pian myös Anna-Liisan.

Kaupungissa Vatanen ja Ihalainen törmäävät humalapäissään toiseen hevoseen, tappelevat kyytiläisten kanssa, ajavat torikojun kumoon ja päätyvät putkaan. Kuulustelussa he kieltävät kaiken, mutta joutuvat oikeuteen, missä he saavat sakkorangaistuksen juopumuksesta, hurjasta ajosta, ikkunan rikkomisesta, torikojun kaatamisesta ja poliisin vastustamisesta. Vapauduttuaan Vatanen ja Ihalainen näkevät kadulla pienen porsaan ja päättävät ottaa sen kiinni. Takaa-ajo vie miehet taloon, jota emännöi heidän vanha tuttavansa, liperiläinen Kaisa Karhutar, jota Vatanen on aikoinaan kosiskellut ja joka nyttemmin on jäänyt leskeksi miehestään Makkosesta. Kun kuulumiset siviilisäädystä ja varallisuudesta on vaihdettu, Vatanen ja Kaisa kokevat vanhan lemmen syttyvän uudelleen.

Pian Vatanen kuitenkin muistaa jättäneensä hevosen kadulle. Miehet etsivät sitä turhaan, kunnes muuan pikkupoika kertoo sen juosseen Kiihtelysvaaraan päin, mistä Vatanen on sen aikoinaan ostanut. Vatanen ja Ihalainen päättävät lainata hevosen läheisestä pihasta ja lähtevät takaa-ajoon, jonka keskeyttää hevosen omistaja, Kaisaa niin ikään kosiskeleva Jussi Partanen. Asian selvittely vie miehet jälleen poliisiasemalle, missä Vatanen ja Ihalainen vetoavat Makkosen leskeen. Kaisa saapuukin todistamaan kotipitäjäläisten puolesta ja Kaisan mieliksi myös Partanen peruu syytöksensä hevosvarkaudesta. Loppujen lopuksi Partanen itse pidätetään poliisin härnäämisestä seuraavan viikon kuulusteluihin asti. Vatanen ja Kaisa kaulailevat uudessa onnessaan.

Tällä välin kaupungin rannassa on kaatunut vene ja kolme humalaista miestä on joutunut veden varaan. Liperiin tarina kiertää erään Ville Huttusen välityksellä siinä muodossa, että Amerikkaan matkalla ollut laiva on kaatunut ja monet kaupungin herrat sekä Vatanen ja Ihalainen ovat hukkuneet. Tahvo Kenonen kuulee huhun ja päättää lähteä kosimaan Anna-Liisaa, joka aikansa itkeskeltyään ja Ville Kettusen vahvistettua tiedon taipuu Tahvon suunnitelmaan jättää talo tyhjilleen ja muuttaa kirkonkylään.

Samaan aikaan kun Kenosen järjestämä muuttokuorma lähtee matkaan, Vatanen, Kaisa ja Ihalainen palaavat kaupungista. Ihalainen jää kyydistä Hyvärisen tienhaarassa ja saa asiakseen toimittaa taloon tiedon Vatasen mielenmuutoksesta. Hyvärisen väki tyrmistyy nähdessään kuolleeksi luullun miehen eikä mieliala parane tämän selitettyä, että Vatanen on kaupungissa joutunut Makkosen lesken verkkoon. Lähtöä tehdessään Ihalainen muistaa myös tulitikut ja saa mukaansa rasian uunin ranssilta. Samassa sisään törmää muuttokuorman pihaan ohjannut Kenonen Anna-Liisan seuraamana. Kun tilanne selviää Ihalaiselle, hän käy Kenosen kimppuun ja saa sekä Anna-Liisansa että toisen omimat verkahousunsa takaisin. Talonväen ja etenkin Anna-Kaisan iloksi Kenonen rahtilaisten ehdotuksesta jää Hyväriselle kotivävyksi. Ihalaisella odottavat Maija-Liisa ja Ville. Muuttokuorma puretaan ja Villen kosintaan vastataan epäsuoran myönteisesti. Ihalaisen lainaamasta tulitikkurasiasta löytyy vain yksi palanut tikku: "Tuon takiako sen teki tuollaisen asian", Anna-Liisa jupisee, "kaikkea sitä tikustakin heruu."

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan.
Aiheet
Lehdistöarviot
SF:n Lassila-filmatisointi sai pääosin myötämielisen kritiikin, vaikka eräät arvostelijat valittivatkin sen ja koko suomalaisen tuotannon liian "kirjallista" ilmettä. "Liittämällä tämän kansanelämänkuvauksen valmistamiensa elokuvien joukkoon", kirjoitti S-ö (Veikko Sirviö, Ilta-Sanomat 31.1.1938), "Suomen Filmiteollisuus on jatkanut latua, joka voi olla elokuvatuottajan kannalta katsoen edullista, mutta monesta katselijasta kenties vähemmän suotavaa. Tuttuja aiheita, aina vain tuttuja aiheita. Olisi jo aika saada nähdä hyvä suomalainen elokuva, jonka käsikirjoitus olisi taatusti alkuperäinen. Uudelleen muokattu keitos ei koskaan ole tuoreen veroinen."

Itse sovitustyö sai kuitenkin tunnustusta samalta kriitikolta: "Tulitikkuja lainaamassa eroaa SF:n aikaisemmista tuotteista yleensä siinä, että sen tapahtumat alkavat heti alusta lähtien luistaa suhteellisen kiinteinä kokonaisuuteen katsoen, vaikkeivät sekautumisen mahdollisuudet suinkaan ole vähäiset tässä kommellusten rehevässä yrttitarhassa. Kiitos tästä lankeaa kaikitenkin käsikirjoituksen tekijän Jorma Nortimon osalle, jota lisäksi saamme kiittää eräistä kekseliäistä siirtymisistä kohtauksesta toiseen."

"Jorma Nortimo on käsikirjoituksessaan saanut joltisenkin hyvin talteen Maiju Lassilan teoksen ytimen, sen todella filmaattisen toiminnan", kiitti myös Heikki Välisalmi (Suomen Sosialidemokraatti 1.2.1938). "Hän on myöskin ottanut kirjailijan sanaa käsikirjoitukseensa niin paljon, että se hyvin pystyy karakterisoimaan koko liperiläisen ja yleensä pohjoiskarjalaisen miljöön."

"Käsikirjoituksen on laatinut taidokkaasti Jorma Nortimo", säesti A. Ä. (Arvo Ääri, Helsingin Sanomat 31.1.1938). "Hänen ansiokseen on luettava, että hän on kyennyt onnistuneesti säilyttämään Maiju Lassilan herkulliset vuorosanat, jotka muodostavat ehkä nautittavimman ja hauskimman puolen koko elokuvassa. Niin ikään Y. (Uusi Suomi 31.1.1938) katsoi Nortimon "onnistuneen tehtävässään sangen hyvin": "Juonen langat pysyivät hyvin koossa, kuvaus eteni luontevasti toisesta huumorintäyteisestä kohtauksesta toiseen. Toivo Särkän ja Yrjö Norran ohjaus on kehittänyt elokuvasta todellisen pohjoiskarjalaista huumoria hersyilevän laatumaalailun."

Ruotsinkielisessä lehdistössä oltiin varauksellisempia. "Regissörerna Toivo Särkkä och Yrjö Norta fingo nog inte glädja sig åt en enbart lyckad föreställning som så många gånger förut", arvioi H. K. (Hans Kutter, Hufvudstadsbladet 31.1.1938). "Det verkade som om herrarna pumpat sig så läns på idéer redan i sina tidigare filmer att det just inte blivit mycket till övers för Låna tändstickor. Man hade önskat sig mer av fria och fräscha berättartag i släkt med Maiju Lassilas egen frodiga fabuleringskonst."

"Det litterära underlaget för en folklivsfilm kan ha vilka förtjänster som helst" kirjoitti B-s (Greta Brotherus, Svenska Pressen 1.2.1938), "på filmen blir resultatet bara alltför gärna schablonmässigt. Det har inte heller Toivo Särkkäs och Yrjö Nortas Låna tändstickor undgått. Den gör inte Maiju Lassilas roman rättvisa. Filmen är tunn och hård och ehuru samtliga skådespelare är skickliga på området och presterar ett jämnt spel, får man inget riktigt befriande skratt."

Aku Korhonen ja Uuno Laakso olivat pääosissa myös näyttelijäarvioissa. "Siinä on todestakin parivaljakko" ihasteli -rk- (Orvo Kärkönen, Aamulehti 1.2.1938), "jonka maalaishenkinen sanankäyttö ja puuhaaminen on ihailtavan aitoa ja välitöntä. He liikuskelevat sekä liperiläisessä että joensuulaisessa ympäristössään juuri niinkuin tuollaisen Ihalaisen ja Vatasen tuleekin liikuskella."

Monet nostivat Aku Korhosen suorituksen "ratkaisevasti yli muiden" (Y.). "Korhonen on osa osalta osoittanut", jatkoi Y., "miten erinomaisella tavalla hänen harkitusti tehostetut keinonsa soveltuvat juuri filmikameraan. Mutta sen lisäksi hänellä on kotimaisten filminäyttelijöiden joukossa vertaansa vailla oleva muuntautumiskyky."

"Hän kykenee jokaista osaansa varten luomaan jotakin uutta", koki myös Heikki Välisalmi. "Pohjalla pilkistää sama veitikka, mutta tälle perustalle rakentuu uutta esitettävää henkilöä karakterisoivaa, kuten tässä filmissä yksinpä letkuva kävelykin. Hän on meidän luotettavin filmikoomikkomme, hyvin korkeata luokkaa."

"Korhosen ja Laakson hersyvän komiikan ansiosta yli puoli vuosisataa vanha elokuva on ikivihreä", arvotti Heikki Kataja (Hämeen Sanomat 7.1.1991) vuoden 1991 tv-esityksen yhteydessä ja Antti Lindvist (Katso 2/1991) piti kokonaisuutta "varsin ehyenä ja sujuvana" nähden sen niin ikään "nojaavan pitkälti Aku Korhosen ja Uuno Laakson meheviin pääosasuorituksiin".

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan.
Taustaa
Tulitikkuja lainaamassa (1938) oli Toivo Särkän ja Yrjö Nortan kuudes yhteisohjaus ja toinen neljän perättäisen komedian sarjassa. Elokuva perustui Maiju Lassilan vuonna 1910 ilmestyneeseen romaaniklassikkoon, mutta sen kaupunkimiljöö on lähempänä 1930-luvun puoliväliä kuin romaanin ilmestymisaikaa.

Käsikirjoitus oli Jorma Nortimon ensimmäinen. Kuvattaessa ja leikattaessa on tapahtumia ja repliikkejä lyhennelty, ja mm. räätäli Tahvo Kenosen ensiesiintyminen on jätetty kokonaan pois. Pirhosta esitti kohtauksessa Arvo Ahti. Romaanin lopputapahtumia on tuntuvasti yksinkertaistettu ja myös ajallisesti lyhennetty.

Tuottajan määräyksestä Nortimo lisäsi käsikirjoitukseen Ihalaisten tyttären Maija-Liisan, jotta elokuvaan saatiin rooli Ester Toivoselle. Tehtävään koekuvattiin myös tuoretta suomalaista Miss Eurooppaa, Britta Wikströmiä. Romaanin mukaan "yksi tyttö vain tuli silloin kohta alussa, vaan se näet kuoli vajaan vuoden vanhana". Elokuvaan lisättiin myös Maija-Liisaa riiaava Ville Kettunen.

Tulitikkuja lainaamassa nähtiin ensi-illassa 30.1.1938 myös Hämeenlinnassa ja Kotkassa. Elokuva kuului vuoden 1938 parhaisiin yleisömenestyksiin. Vuoden 1945 loppuun mennessä katsojia oli kaikkiaan 422 212, joista lapsia ja alennuslippulaisia 77 875. Tuottoja kertyi 2 033 158 markkaa, josta tuotantoyhtiön osuus oli 1 593 731 markkaa. Tuotantokustannustieto (1 108 000 mk) perustuu T. J. Särkän 1945 laatimassa muistiossa Kotimaisen elokuvantuotannon kannattavaisuus ilmoitettuun SF-elokuvien vuosikeskiarvoon.

Elokuva myytiin Jugoslaviaan 1955 ja Neuvostoliittoon 1956.

Kustannusosakeyhtiö Otava julkaisi romaanista vuonna 1953 uuden laitoksen, jossa oli 11 syväpainoliitekuvaa "samannimisestä SF-filmistä". Romaani aloitti yhtiön uuden Joka kodin Tähtikirjasto -sarjan.

Yhteistyössä neuvostoliittolaisen Mosfilmin kanssa Suomi-Filmi tuotti aiheesta vuonna 1980 uuden väriversion, ohjaajina Risto Orko ja Leonid Gaidai. Lassilan tuotannosta on muutettu elokuvaksi myös komedia Nuori mylläri (Suomi-Filmi, 1958) ohjaajana Valentin Vaala. Vuonna 1980 Maiju Lassilasta tehtiin elämäkertaelokuva Tulipää, ohjaajina Pirjo Honkasalo ja Pekka Lehto.

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan.
Musiikki
1. Alkumusiikki
Säv. ja sov. Martti Similä
1) Helsingin Teatteriorkesteri (off, alkutekstit), 2' 20".
2) Helsingin Teatteriorkesteri (off, lopputeksti), 2' 00".


2. Muuttokaravaani
Säv. Martti Similä
Helsingin Teatteriorkesteri (off), kahteen kertaan, yht. 1' 20".

Huomautuksia:
Alkumusiikin teema on elokuvan pääteema.
Muuttokaravaanin muunneltuna aiheena on Björneborgarnas marsch / Porilaisten marssi, säv. Christian Fredric Kress.

- Toim. Juha Seitajärvi (2021) Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan.
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
889
Tarkastuspäivä
28.01.1938
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2100 m
Veroluokka
VV
Ikäraja
S
Tarkastamolaji
näytelmä
Osia
4
Tarkastuselin
VET
Tarkastusnumero
889
Tarkastuspäivä
01.12.1955
Tarkastamolaji
näytelmä
Tarkastusnumero
T-00889
Tarkastuspäivä
24.08.1988
Formaatti
video
Pituus/leikattu
72 min
Ikäraja
S
Tarkastamolaji
näytelmä
Osia
1
Tarkastuttaja
Yleisradio / Tallennepalvelu
Tarkastusnumero
T-00889
Tarkastuspäivä
02.12.1992
Formaatti
video
Pituus/leikattu
71'03"
Ikäraja
S
Tarkastamolaji
näytelmä
Osia
1
Tarkastuttaja
Europa Vision Oy
Ilmoitus
luokittelu
Tarkastuspäivä
30.11.2012
Kesto/leikattu
01:11:59
Ikäraja
S
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, YN-menetelmä
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
77 min
Pääsy
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa
Kieli
suomi