Villin Pohjolan kulta
Guld i Vilda Norden (ruotsinkielinen nimi)
Gold from the Wild North (englanninkielinen käännösnimi)
L'or du Nord farouche (ranskankielinen käännösnimi)
Das Gold des wilden Nordens (saksankielinen käännösnimi)
Finna-recension
Villin Pohjolan kulta
Villin Pohjolan kulta (1963) on toinen Aarne Tarkaksen käsikirjoittamien ja ohjaamien lännenelokuvien sarjassa. Vornan veljekset Joel (Åke Lindman), Tommi (Helge Herala) ja Kai (Vili Auvinen) lavastettaan syyllisiksi kulta-auton ryöstöön ja kuljettajien murhiin. Syytösten taustalla ovat saluunan isäntä Kristo (Leo Jokela) ja pankinjohtaja Markus (Kauko Helovirta), joka haluaa kihlata Karinin (Tamara Lund), Pohjolan rikkaimman miehen Jäärän (Kalervo Nissilä) tyttären.
Sparad:
| Genre | ||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Åldersgräns | ||||||||||||
|
12 |
||||||||||||
| Skådespelare | ||||||||||||
|
Okrediterade skådespelare
|
||||||||||||
| Övriga upphovsmän | ||||||||||||
|
Okrediterade
|
||||||||||||
| Produktion | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Visningar | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Inspelningsplatser | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Inspelningsdatum | ||||||||||||
|
Elokuu - syyskuu 1962 - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||
| Innehållsbeskrivning | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Pressöversikter | ||||||||||||
|
"Ensimmäisestä Villin Pohjolan yritelmästään hän on filmintekijänä sentään kehittynyt aika lailla", arvioi Paula Talaskivi (Helsingin Sanomat 2.2.1963) viitaten Tarkaksen kahdeksan vuoden takaiseen elokuvaan ja jatkoi uudesta: "Yhtä ja toista hauskanlaista suunnitelmaa ja lännen tyypillisyyksien luontevaakin sovitusta Aarne Tarkaksen käsikirjoituksessa kyllä on, mutta toteutus on liian raskaskäyntistä, aikailevaa, kömpelöä ja huumoritonta parodiaksi. Ei liioin leikkaus näy juuri vauhdikkuutta auttaneen." "Ingenting kan vara mer pinsamt än en felslagen satir", aloitti G.B-s (Greta Brotherus, Hufvudstadsbladet 3.2.1963). "Skämtar man med Vilda Västern genren genom att placera en Västernhandling i Lapplandsnatur bör det parodiska inslaget vara kvickt och dominera så att inte råkurret blir självändamål, vilket är fallet med denna bedrövliga inhemska vulgärvästern av Aarne Tarkas fabrikat. Satiren inskränker sig till några handmålade skyltar av typen Saluuna och ett hopsnickrat Västernhus. Enkelt, enkelt!" Heikki Eteläpään (Uusi Suomi 3.2.1963) mielestä elokuva "Tarkakselle tyypilliseen tapaan on jäänyt puolihutaistun kehittelemättömyyden asteelle", "hän on jättänyt sinänsä laatuunkäyvän ideansa raakileeksi". "Mikä vahinko", kirjoittaja tuumi, "ettei Ihanaan seikkailuun käytettyjä - voisi myös aiheellisesti sanoa: haaskattuja - värejä säästetty tähän tarkoitukseen. Uuden kuvaajan Pertti Seppälän kamera on tallentanut Kuusamon jylhää luontoa mustavalkoisenakin varsin tehokkaasti, tulosta katsellessa on helppo kuvitella, miten upealta se näyttäisi väreissä. Henkilökuvaajana Seppälä sitävastoin osoittautuu heikoksi nimenomaan Tamara Lundin kohdalla, jota näytetään varsin epäedukseen." "Oikealla tiellä Aarne Tarkas siis on tällä kertaa", näki puolestaan H-o K. (Heimo Kallio, Uusi Aura 3.2.1963), "ja parempi keskittyminen työhön olisi varmaan tuonut paremman tuloksen. Joka tapauksessa Villin pohjolan kulta tällaisenaankin on parasta Tarkasta, mitä aikoihin on nähty. Vahva näyttelijäkunta paikkaa sen, minkä Tarkas henkilöohjaajana on jättänyt avoimeksi. Oikeata Villin lännen ilmettä on ennenkaikkea Åke Lindmanissa ja Helge Heralassa, mutta Vili Auvinen kolmantena veljeksenä on ihmeen säyseäntuntuinen. Tamara Lund on mukava katsella näissäkin tamineissa ja Rose-Marie Prechtin osuus kapakkalaulajattarena on harmittavan pieni." "Villi Pohjola -sarjan filmit", kirjoitti Tapio Sinivaara (Still 1990) 1990, "eivät muuten ole ollenkaan niin vaivaannuttavia katsella kuin monet muut aikakautensa elokuvat johtuen jo valmiiksi parodiantyylisestä asenteestaan. Ennemmin pitäisin Tarkaksen trilogiaa mielenkiintoisena etnografisena harvinaisuutena." "Huima suomalais'länkkäri'", luonnehti Pekka Eronen (Aamulehti 12.2.1994) Villin Pohjolan kultaa vuoden 1994 tv-esityksen yhteydessä ja Tapani Maskula (Turun Sanomat 12.2.1994) tunnusti: "Lapin eksotiikka tarjosi tuolloin vielä neitseelliset puitteet fantasian hahmottelulle, ja yllättävän luontevasti havumetsäiset maisemat sopivat lainattujen kliseiden taustalle." - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||
| Bakgrund | ||||||||||||
|
Aarne Tarkas oli viidentenä elokuvanaan ohjannut vuonna 1955 Fennada-Filmille western-henkisen seikkailutarinan Villi Pohjola. Runsaat seitsemän vuotta myöhemmin aihepiiri sai jatkoa, kun Tarkas ohjasi 29. työnään oman käsikirjoituksensa pohjalta SF:lle elokuvan Villin Pohjolan kulta. Vuoden 1955 elokuvan tyyliin Tarkas sijoitti alkutekstien yhteyteen huomautuksen: "Ette varmaankaan löydä Villiä Pohjolaa Maanmittaushallituksen kartoista, mutta jokaisen romantiikkaa ja seikkailuja rakastavan ihmisen mielikuvituksesta se sitä varmemmin voi löytyä." Ulkokuvat otettiin elo-syyskuussa 1962 pääosin Kuusamossa. Kuvaajana oli nuori ensikertalainen Pertti Seppälä (s. 1940), jonka elokuvaura oli alkanut kesällä 1956 SF:n juoksupoikana. Itselleen ohjaaja varasi tällä kertaa tavallista suuremman roolin yhtenä tarinan konnista. Sekä Tamara Lund että Helge Herala loukkaantuivat elokuvan ratsastuskohtauksia kuvattaessa, ja myös eräät saluunatappelun osanottajat joutuivat turvautumaan lääkärinapuun. Elokuvan yleisömenestys oli vuoden kolmanneksi paras. Jatkoa seurasi vielä samana vuonna, kun Tarkas ohjasi kesällä 1963 Villin Pohjolan salatun laakson, nyt Tommi Rinteen tuottamana. - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||
| Musik | ||||||||||||
|
1. "Villin Pohjolan kulta" Säv. Erkki Melakoski, san. Reino Helismaa Es. Vili Auvinen, Helge Herala ja Åke Lindman, laulu (playback ja off, orkesteri), kahteen kertaan, yht. 4' 00". 2. "Katson liekin loistehen" Säv. Erkki Melakoski, san. Reino Helismaa Es. Vili Auvinen, laulu ja kitara (playback, Eino Grön, laulu, ja orkesteri), 1' 10". 3. "Pohjolan Ruusuna" Säv. Erkki Melakoski, san. Reino Helismaa Es. Rose-Marie Precht, laulu (playback / Tamara Lund, orkesteri), 1' 45". Huomautuksia: Villin Pohjolan kulta" (nro 1) toistuu taustamusiikin aiheena. Reino Helismaa improvisoi pianolla (100 %), kuusi kertaa, yht. 12' 30". Helge Herala viheltää (100 %), 0' 10", ja laulahtaa, Vili Auvinen parodioi laulua Aloha oe, säv. kuningatar Liliuokalani. - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||
| Inspektionsdetaljer | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Tekniska fakta | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Språk | ||||||||||||
|
finska |