Me
Vi (ruotsinkielinen nimi)
We (englanninkielinen käännösnimi)
Nous (ranskankielinen käännösnimi)
Wir (saksankielinen käännösnimi)
Finna-recension
Me
Toivo Särkän käsikirjoittama ja ohjaama Me (1961) on Reino Lahtisen näytelmään perustuva yhteiskunnallinen draamaelokuva. Alkoholisoitunut entinen pappi Urpo (Åke Lindman) on ollut vankilassa taposta. Tänä aikana hänen kumppaninsa Meeri (Rose-Marie Precht) on joutunut turvautumaan prostituutioon. Asunnottomat viinatrokarit Ulla (Rauha Rentola) ja Väiski (Risto Mäkelä) tuovat lastenkodista karanneen Laurin (Stig Fransman) Urpon ja Meerin hoitoon. Onko mahdollisuus uuteen elämään jo hukattu?
Sparad:
Genre | ||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Åldersgräns | ||||||||||||||||
K16, K15 |
||||||||||||||||
Skådespelare | ||||||||||||||||
Okrediterade skådespelare
|
||||||||||||||||
Övriga upphovsmän | ||||||||||||||||
Okrediterade
|
||||||||||||||||
Produktion | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Visningar | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Inspelningsplatser | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Inspelningsdatum | ||||||||||||||||
Syksy 1961 |
||||||||||||||||
Innehållsbeskrivning | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Pressöversikter | ||||||||||||||||
Lehtiarvosteluissa Me-elokuvaa verrattiin tavan mukaan alkuperäisnäytelmään Arvottomat. "Tällä kertaa on jälleen todettava, että se materiaali, joka tekee tiiviin vaikutelman näytelmässä ei riitä sellaisenaan elokuvan rakennuspuiksi. Niinpä Arvottomien menneisyys ja etenkin Urpon suistuminen lahkolaissaarnaajan asemasta juopporetkuksi jäi kovin vähäiselle selonteolle", kirjoitti L. St. (Leo Stålhammar, Maakansa 3.1.1962). Hänen mielestään "filmin yhteydessä eri henkilöiden kohtalot olisivat voineet saada vaikka kuinkakin ajankohtaista taustaa" - kun taas elokuvan unikohtaukset "valtasivat tarpeettomasti tilaa". Useat arvostelijat kiinnittivät huomionsa elokuvan onnistuneeseen tunnelmaan ja sen välittämään arkirealismiin. H-o K. (Heimo Kallio, Uusi Aura 28.1.1962) huomautti: "Filmin tunnelma säilyy kaiken aikaa puoleensavetävänä, niin tiiviisti kuin pysytelläänkin Meerin hieman tunkkaisessa murjussa, kamera löytää sieltä yhä uusia ja uusia katsomiskulmia, ihmistyypit luonnehditaan hyvin esiin ja arjen realismi säilyy kaiken aikaa aitona." H-o K. luonnehti Särkän myös ohjaajaksi, jolla oli "voimaa hallita kuvattavansa". B. P-m (Bengt Pihström, Nya Pressen 2.1.1962) moitti mm. Me-elokuvan kuvaustyyliä: "Vad jag saknar i Vi är främst en tydlig stil, ett personligt förhållande till verklighet och dröm. Nu arbetar Särkkä och fotografen Olavi Tuomi nästan genomgående med skarpa belysningseffekter (mörk bakgrund, ansikten i ljus). Det ser snyggt ut, men skapar inte stil. Huruvida pjäsen sedan gör sej bättre på teatern vill jag inte svära på - jag tycker de melodramatiska och 'djupa' inslagen inte övertygar." Kirsti Jaantila (Elokuva-Aitta 1/1962) näki ohjauksessa "pyrkimystä taiteellisuuteen ja syvälliseen ihmiskuvaukseenkin", mutta kritikoi elokuvaa "suomalaisten ohjaajien helmasynneistä", joita hänen mukaansa olivat: "[- -] vaipuminen pateettisuuteen, herkutteleminen 'taiteellisilla' kuvilla liian pitkään ja näyttelijöiden suusta kuuluva iänikuinen paasaaminen ja asioiden jauhaminen". Jaantila piti pitkitettyinä mm. Åke Lindmanin esittämiä "kärsimyskohtauksia" sekä Risto Mäkelän "painajaisunta enkelikuoroineen". Roolisuorituksista useimmat arvostelijat olivat samaa mieltä J. M. :n (Jukka Martinkari, Turun Sanomat 28.1.1962) kanssa: "Rauha Rentolan Ulla [- -] on viimeistä detaljia myöten ehyt suoritus. Ilmeet, vaatetus, äänenpainotus ja koko olemus ovat sitä luokkaa, mitä suomalaisessa elokuvassa tapaa harvoin. Todella ihme, jos Rauha Rentola jää ilman Jussi-palkintoa tästä osastaan. Risto Mäkelän suoritus on myös herkullinen kaikkine 'madame et messieurs' -toistoineen. Åke Lindman [- -] jää jo näistä jälkeen, vaikka hänkin on selvästi tavoittanut etsimänsä tyypin." J. M. toivoi myös "suuren yleisön" löytävän Särkän elokuvan, koska "suomalainen elokuva uskaltautuu valitettavan harvoin koskettelemaan näin rehellisesti sosiaalisia ongelmiamme". - Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan. |
||||||||||||||||
Bakgrund | ||||||||||||||||
Nokialaisen kirjailijan Reino Lahtisen näytelmä Arvottomat, joka oli saanut ensi-iltansa Tampereen Teatterissa syksyllä 1959, oli herättänyt kiinnostusta ja keskustelua tavallisuudesta poikkeavalla aiheellaan ja sen käsittelyllä. Tavoitellessaan vuoden 1961 kolmella ohjaustyöllään ensimmäisen kerran jaossa olevia valtion elokuvapalkintoja tuottaja-ohjaaja Toivo Särkkä panosti voimakkaimmin juuri tämän näytelmän pohjalta tekemäänsä elokuvasovitukseen. Ennen kuvauksia hän piti näyttelijöille jopa lukuharjoituksia, mikä Särkän elokuvien osalta oli jokseenkin epätavallista. Käsikirjoituksessaan Särkkä pysyi varsin uskollisena Reino Lahtisen dialogille. Samaten on elokuvan useimmat tapahtumat sijoitettu sisätiloihin. Ulkokuvien osuus on vähäinen, ja tekstin kuvitukseen lisätyt houreenomaiset muisti- ja unikuvat poikkeavat tyylittelyssään elokuvan muuten realistisesta tyylistä. Tehostaakseen näyttelijätyön jatkuvuutta ja näyttelijöiden samastumista rooleihinsa Särkkä kuvasi kohtaukset tapahtumien mukaisessa järjestyksessä, mikä sekin oli täysin tavallisuudesta poikkeavaa. Me (1961) on lyhyin suomalaisen näytelmäelokuvan nimi. Elokuva oli mukana Karlovy Varyn elokuvajuhlilla 1962, ilman mainittavaa menestystä. Valtionpalkintoakaan sille ei myönnetty. Ainoa elokuvan osalle tullut palkinto oli Rauha Rentolan Jussi-patsas viinatrokari Ullan roolista. Elokuvan yleisömenestys oli vuoden 1961 heikoimpia. - Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan. |
||||||||||||||||
Musik | ||||||||||||||||
1. Jag har hört om en stad / Olen kuullut on kaupunki tuolla / Laulu taivaasta Säv. trad., san. Lydia Augusta Lithell, suom. Veli Kunnas 1) Sekakuoro, laulu (off), 0' 20". 2) Sekakuoro, hyräily, sormintasoitinnäippäily (off), 0' 50". Levytykset: Salem-seurakunnan kuoro; Triola T-4111, 1.12.1953. Helsingin Salem-seurakunnan sekakuoro, soolo Pentti Tukiainen, joht. Martti Kotila; Rytmi RTLP-7513, 1953. 2. "Hi-Fi Calypso" Säv. Anthony Mawer Viihdeorkesteri (off), 2' 40". 3. Illan viimeinen tango Säv. Toivo Kärki, san. Reino Helismaa Es. Pentti Tuominen, laulu (100 %), 0' 15". Levytys: Eino Grön ja Taito Vainion tango-yhtye; Rytmi R-6393, 1.12.1959. 4. "Tule kanssani Jeesus" Säv. ja san. Jorma Panula Sekakuoro (off), kahteen kertaan, yht. 2' 10". Huomautuksia: Orkesteri esittää (off) sikermän, jossa on seuraavat sävellykset: Soldatgossen / Sotilaspoika, säv. Fredrik Pacius, 0' 15", Vårt land / Maamme, säv. Fredrik Pacius, 0' 40" ja Vaasan marssi, säv. Karl Collan, 0' 50". Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan |
||||||||||||||||
Inspektionsdetaljer | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Tekniska fakta | ||||||||||||||||
|