Sininen varjo
Den Blå skuggan (ruotsinkielinen nimi)
Sininen overall (työnimi)
Finna-arvio
Sininen varjo
Valentin Vaalan ohjaama ja käsikirjoittama jännityselokuva Sininen varjo (1933) perustuu Mika Waltarin julkaisemattomaan novelliin. Johtajan tytär Raila Tuulo (Bigi Nuotio) on ainut, joka on nähnyt kaupunkia terrorisoivan murtovarkaan, mysteerisen "Sinisen overallin" ja tunnistaa hänet Joel Ormaksi (Theodor Tugai). Railan vaikutuksesta Joel luopuu hurjasta elämästään ja entisestä ihastuksestaan, vamppimaisesta Iris Vildistä (Ellen Parviainen). Mutta yökerhossa tapahtuu murha - ja viimeisinä sanoinaan uhri lausuu Joelin nimen. Elokuvasta on tallella noin 16 minuutin mittainen jakso ja katkelmia.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||
K |
||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Avustajat
|
||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||
Kreditoimattomat
Kokoonpanot
|
||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||
|
||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||
|
||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||
|
||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||
Joulukuu 1932 - maaliskuun alku 1933 - Suomen kansallisfilmografia 1:n (1996) mukaan |
||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||
|
||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||
Fennica-Filmin uutuus kohtasi ristiriitaisen kritiikin. "Sininen varjo ei suinkaan ole se elokuva, jolla me valloitamme Euroopan", pohti S. (Helsingin Sanomat 28.3.1933), "mutta se on joka tapauksessa aikaansaannos, joka saa meidät uskomaan suomalaisen filmin tulevaisuuteen. [- -] Sininen varjo ei ole erikoisemmin aatteellinen elokuva, sillä ei ole varsinaista tendenssiä, sen voisi luonnehtia sekä sisältönsä että filmauksensa puolesta puhtaasti l'art pour l'art-elokuvaksi - senkin suhteellisesti ottaen - filmiksi filmin vuoksi, mutta toistaiseksi onkin juuri se meidän oloissamme parasta." "Fennica-Filmis Den blå skuggan måste i ett avseende betecknas som märklig", korosti -n. (Hufvudstadsbladet 28.3.1933). "Det är första gången inhemsk film med framgång frigjort sig från den stereotypa landskapsbakgrunden. Även de uppträdande artisterna visa mera rörlig gestaltningsförmåga än man är van att se hos oss. Regissören Valentin Vaala har lyckats få fart och kläm i de enskilda scenerna, scenbilden är oftast väl komponerad och medryckande. Naturligtvis kan man göra anmärkningar på en hel del saker [- -]." "Kaiken kaikkiaan on Vaala tehnyt hyvän työn, jonka pikku heikkoudet häipyvät ohjauksen mestarillisimpien kohtien rientäessä kankaalle", kiitti L. M. (Tulenkantajat 14-15/1933). "Yllätyskuvaksi se on tarkoitettu ja sellaisena se hyvin puolustaa paikkaansa nousuineen ja laskuineen." "Valentin Vaala on onnistunut tässäkin filmissä aikaansaamaan koko joukon varsin aidosti ja eheästi vaikuttavia filmikohtauksia", tunnusti T. (Uusi Suomi 28.3.1933). "Kiitettävä yritys on liikkuvan kameran runsas käyttö, mutta kamera vaeltaa alituiseen, liian levottomasti ja päälle päätteeksi epätasaisesti ja täristen, joten päämäärää ei olekaan saavutettu. Vaalan maku ja taiteellinen aisti jättää paljon toivomisen varaa, ja amatoörinäyttelijäin esiintyminen kärsii suuresti jäädessään monessa tärkeässä kohdassa vaille asianymmärtävän ohjauksen tukea. Tästä syystä tapahtumien kehitys ja niiden yhteys jää monessa suhteessa hämäräksi huolimatta erittäin vaikuttavastikin ohjatuista ja valokuvatuista kohtauksista." "Man skall icke bedöma finländsk film efter samma måttstock som internationell", aloitti Ncp. (C. A. Nycop, Svenska Pressen 27.3.1933), "men det oaktat kan man icke med bästa vilja i världen gratulera herr Vaala till hans senaste filmskapelse. En rad skådespelare och amatörer deklamera repliker, marschera som tennsoldater och posera ograciöst framför kamerastativet. Fotografen Lindelöf har förälskat sig i att fånga fötter på remsan, och driver denna princip in absurdum samt har fått något sällsynt ryckigt och ojämnt över sin upptagning - inledningsscenen dock undantagen, ty den var god. Irriterande bildskakningar förekomma även ofta. Ljudupptagningen är skaplig, men i stället den tekniska attiraljen och inredningen i interiörerna både torftig och smaklös." Ajan Suunnan U. T. (28.3.1933) oli moraalisesti ja esteettisesti närkästynyt: "Sininen varjo on täten varottava esimerkki huonosta mausta ohjaajassaan eivätkä jotkin hyvät yksityiskohdat lievitä tässä kohden mitään. Myös itse filmiteksti on kehno, puhumattakaan siitä, että se on siveelliseltä pitoisuudeltaan ala-arvoisinta, mitä tämän kirjoittaja on nähnyt. Filmiteollisuutemme on huonoilla poluilla ryhtyessään moiseen törkyyn uhraamaan melkoisia summia eikä arvokkaan teatterin sopisi ottaa sellaista ohjelmistoonsa. Parhaan työn ovat filmissä suorittaneet valokuvaaja Oskar Lindelöf sekä äänikuvauksen suorittaja Yrjö Nyberg." "Pääosaa esittää vanha tuttumme Teodor Tugai", ruoti Black Joe (Sosialisti 28.3.1933) näyttelijätyötä, "joka on romanttinen sankarityyppi ja salaperäisen mielenkiintoinen, verraton ensi rakastaja. Tässä kuvassa hän kyllä olisi saanut olla jonkun verran rajumpi eikä niin blasseerattu. Uusia esiintyjiä ovat Birgit Nuotio ja Ellen Parviainen, jotka molemmat ovat toiveita herättäviä näyttelijättäriä. Varsinkin viimemainittu antoi mainion näytteen kyvystään esiintyä tosi vampyyrinä. Molemmat tosin aluksi esittivät sanelunsa jonkun verran ulkolukua muistuttaen, mutta loppupuolella oli esiintymisessä jo tunnettakin ja sisäistä näkemystä. Eino Jurkka, Aku Korhonen ja Heikki Välisalmi tunnetaan entuudeltaan ja tälläkin kertaa he osuivat tehtävissään mainiosti. Myöskään ei ole unohdettava Uuno Laaksoa eikä Erkki Viriä." - Suomen kansallisfilmografia 1:n (1996) mukaan. |
||||||||||
Taustaa | ||||||||||
Jännityselokuva Sininen varjo (1933) oli Valentin Vaalan ja Theodor Tugain (Teuvo Tulion) neljäs ja samalla viimeinen yhteinen elokuva. Se perustui Mika Waltarin julkaisemattomaan novelliin Sininen overall, jonka pohjalta Vaala laati kuvauskäsikirjoituksen. Lopputuloksesta kirjailija itse totesi myöhemmin: "En tuntenut sitä omakseni, vaan ihmettelin." Palkkiokseen Waltari sai oman kertomansa mukaan yhden viskigrogin - elettiin vielä kieltolain aikaa. Sininen varjo oli joka tapauksessa ensimmäinen Mika Waltarin tekstiin perustuva elokuva - myöhemmin niitä on tullut lisää puoleenväliin neljättäkymmentä. Sininen varjo oli Vaalan ensimmäinen varsinainen äänielokuva - hänen edellinen työnsä (Laveata tietä, 1931) oli kuvattu mykkänä ja siihen oli vasta leikkausvaiheessa lisätty synkronoitu musiikki sekä pari lauluesitystä. Yrjö Kajon salanimen taakse kätkeytyi säveltäjä Yrjö Gunaropulos. Elokuvan rahoitus saatiin taloudellisesti kireänä aikana kokoon mm. sijoittamalla juoneen ja ohjaajan suunnittelemiin lavasteisiin runsaasti tuotemainontaa. Studioksi sisustettiin Esplanadin varrella sijaitseva ravintola Fenix. Theodor Tugailla oli elokuvassa kaksoisrooli Joel Ormana ja salaperäisenä murtovarkaana "Sinisenä overallina". Käsiohjelmassa hänen nimensä on virheellisessä muodossa Teodor Tugai. Erkki Viri oli oikealta nimeltään Erik Johansson, myöhemmin hän suomensi sukunimensä Jarmaksi. Äänityksestä huolehti Yrjö Nyberg (myöh. Norta) turkulaisesta Lahyn-Filmistä. Käsiohjelma sekä kiitti äänitystä että teki lopputuloksen suhteen pienen varauksen: "Erikoisen huomion ansaitsee äänitys, joka suomalaisen filmin historiassa nyt ensimmäistä kertaa kohoaa aivan ulkolaisen tasolle. Sen huomaamme kuunnellessamme säestävän musiikin täyteläistä sointua. Mikäli nyt tuttua kieltä kuullessamme panemme virheitä merkille, sikäli meidän tulee muistaa, että sama on asianlaita parhaimmissa ulkolaisissakin filmeissä; kone ei kumminkaan voi kohota ihmisen verroille." Elokuvan ensi-ilta oli yhtaikaa Helsingissä, Turussa ja Pietarsaaressa. Turun esityskopio valmistui niin myöhään, että Karl-Fredrik Perón (myöh. Peronkoski) joutui henkilökohtaisesti kokoamaan kopion laboratorion jäljiltä olevista rullista junassa Helsingin ja Turun välillä. Kiireessä hän sotki rullat niin, että kolmannen ja neljännen osan järjestys vaihtui. "Mutta filmin juoni oli sitä maata, ettei turkulaisella ensi-iltayleisöllä ollut aavistustakaan tapahtuneesta", puolusteli Perón tapahtunutta jälkikäteen (Elokuva-Aitta 3/1949). Sinisestä varjosta on tallella ainoastaan lyhyitä katkelmia ja noin 16 minuutin (430 m) mittainen jakso jonkin matkaa elokuvan alkutapahtumien jälkeen. Jaksossa nähdään mm. Regina Linnanheimo pienessä avustajanroolissa. Säilyneet osuudet on julkaistu elokuvan Laveata tietä DVD-julkaisun (Finnkino, 2013) lisämateriaalina. Elokuvan yleisömenestys oli teatteriesityskertojen mukaan laskien jonkin verran vuoden keskitasoa parempi. Uudessakaupungissa se nähtiin elokuvateatteri Bio-Revyn avajaisohjelmana 9.9.1933. Kansallisen audiovisuaalisen instituutin kokoelmissa ei ole Sinisen varjon käsikirjoitusta eikä julistetta. - Suomen kansallisfilmografia 1:n (1996) mukaan. |
||||||||||
Musiikki | ||||||||||
1. Valssi / Tanssimusiikki 1 Säv. Yrjö Kajo Melody Boys (off), 0' 15". 2. Missä on Amor? / Kaupunki illoin Säv. Yrjö Kajo (= Yrjö Gunaropulos), san. tuntematon, san. levytyksessä Eine Laine 1) Yrjö Gunaropulos, laulu, ja Melody Boys (off), 1' 45". 2) Es. "Paul Lington and his Lingtonians" (synkr., Melody Boys), 0' 10". 3) Es. Kirsti Hamarvuori, Erkki Viri ja Valentin Vaala, laulu (100 %, Melody Boys -yhtyeen säestys), 0' 25". Levytys: Arvi Tikkala ja H.M.V.-Tanssiorkesteri (nimellä Kaupunki illoin); His Master's Voice X 4849, 9.4.1937. Uudelleenjulkaisu cd-kokoelmalla Suomalainen elokuvamusiikki vol 9 & 10 - Suomi-Filmin elokuvamusiikkia 1933-1961; Artie Music AMCD 1056, 2021. 3. Foxtrot / Tanssimusiikki 3 Säv. Yrjö Kajo, san. tuntematon Yrjö Gunaropulos, laulu, ja Melody Boys (off), 1' 55". 4. Sininen varjo / Sininen overall (hidas valssi) Säv. Yrjö Kajo, san. tuntematon 1) Melody Boys (off), 1' 05". 2) Todennäköisesti myös Birgit Nuotio (laulu) on esittänyt kyseistä valssilaulua Theodor Tugain pianon säestämänä (Vrt. elokuvan still-kuva). Kohtaus on tuhoutunut. 5. Slowfox / Tanssimusiikki 4 Säv. Yrjö Kajo Es. "Paul Lington and his Lingtonians" (synkr., Melody Boys), 1' 10". Huomautuksia: Teostolla ei ole merkintöjä elokuvan musiikista. Tiedot käsittävät säilyneen noin 20 minuutin aineiston. Elokuvateatteri Kinolan esitteen ja lehti-ilmoituksen mukaan elokuvan johtosävelminä olivat valssi Sininen overall ja foxtrot Missä on Amor?. "Ravintolavieraat" tanssivat Tanssimusiikki 1:n aikana. Melody Boys on soittanut elokuvaan myös toimintakohtausten musiikkia. Yökerhossa musiikkia soittaa kuvitteellinen "Paul Lington and his Lingtonians" -orkesteri. Melody Boys -orkesterin kokoonpano oli tämän elokuvan musiikkia varten seuraava: Yrjö, Viktor ja Anatol Gunaropulos, Friedrich Rieks, Y. Forelius, Kaarlo Reinikainen ja Yrjö Syrjälä. - Toim. Juha Seitajärvi (2021) Valentin Vaala (2004) -kirjan ja Suomen kansallisfilmografia 1:n (1996) pohjalta |
||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||
|
||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||
|
||||||||||
Kieli | ||||||||||
suomi |