Kaikki rakastavat
Alla älskar (ruotsinkielinen nimi)
Alla älska (ruotsinkielinen rinnakkaisnimi)
Aurinkoa ja merivettä (työnimi)
Everybody’s Love (englanninkielinen nimi)
Finna-arvio
Kaikki rakastavat
Lemmenliekki roihuaa kesäisessä saaristossa Valentin Vaalan ohjaamassa romanttisessa komediassa Kaikki rakastavat (1935). Nuorten rakastavaisten Sirkka Mareksen (Ansa Ikonen) ja Arvo Lähteen (Tauno Palo) lemmenkuvioita mutkistavat väärinkäsitykset – ja sotajalalla olevat äidit (Eine Laine ja Kirsti Suonio).
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||
S |
||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||
Taide-esineet: M. Sundmanin muinaistavarain liike. (Lähde SKF 1)
Taide-esineet: M. Sundmanin muinaistavarain liike. (Lähde SKF 1)Hae aiheistaKreditoimattomat
|
||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||
Kesäkuu–marraskuu 1935 - Suomen kansallisfilmografia 1:n (1996) mukaan |
||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||
|
||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||
"Hyvä kotimainen äänielokuva", otsikoi T-ri (Vilho Toivari, Suomen Sosialidemokraatti 26.11.1935) kritiikin valtalinjan mukaisesti. "Suomen elokuvatuotanto osoittaa tätä elokuvaa katsellessa ilmeistä kehitystä hyvään suuntaan. Valentin Vaala [- -] on tehtävässään, aiheen tavallisuudesta huolimatta, onnistunut odottamattoman hyvin. Kohtaukset elokuvassa sujuvat joustavasti ja ilman minkäänlaista pitkäveteisyyttä toinen toisensa jälkeen." "Se aineisto, johon Kaikki rakastavat perustuu, ei ole sanottavasti parempi, kuin mitä suomalaisten filmien 'filminovellit' yleensä ovat olleet", arvioi T. (Uusi Suomi 25.11.1935). "Siinä on omat heikkoutensa, sen intriigi on melkoisen mitätön eikä sillä ole varsinaista juonellista koossapitoa, se on jopa venytettykin. Sen varsinainen ansio on useiden kohtausten pirteys ja se, että monet vuorosanat voidaan käsitellä filmaattisesti. [- -] Vaala on tavannut oikean rytmin, kohtaukset ja asettelut ajavat toisiaan takaa suorastaan kuumeisen kiireesti, katsoja on tuskin ehtinyt sulattaa näkemäänsä ja kuulemaansa kun hänellä on jo uutta seurattavaa. Kerran toisensa perästä katsoja tunnustaa, että ohjaaja on tiennyt operoivansa juuri kameralla, ja perustanut koko ohjelmatekniikkansa juuri siihen." "Valentin Vaalaa on alettu - syystä kyllä - pitää kehityskykyisenä ohjaajana", tunnusti myös J. Sn (John Seppänen, Helsingin Sanomat 25.11.1935). "Nytkin hän on pystynyt hallitsemaan tiiviisti aiheensa ja johtamaan kahden rakastavaisen parin sydämenasiat ja vähän muutakin oikealle tolalle. Jussi Roudan käsikirjoitus, joka monessa suhteessa rakentuu elävään ihmistuntemukseen, tarjoaa hänelle mahdollisuuksia hyvinkin herkullisiin otteisiin [- -]." "Hänellä on todella filmaattinen näkemys, kiinteä ote kuvattavaansa ja herkkä tilannekomiikan taju", kiitti niin ikään R-s (Ilta-Sanomat 25.11.1935) Vaalan ohjaustyötä ja jatkoi: "Jussi Roudan käsikirjoitus on paikoitellen hyvää ihmiskuvausta, vaikka se jääkin väriltään melko ohueksi. Valentin Vaala on pitänyt käsikirjoituksen langat tiiviisti koossa, eksyen kuitenkin muutamissa paikoin korostamaan pahasti eräitä mauttomuuksia, joista ei tiedä, kenen tiliin ne oikeastaan on pantava." Samaan asiaan kiinnitti huomiota G. Stz. (Göran Stjernschantz, Svenska Pressen 26.11.1935): "Alla älska är ett försök till salongskomedi i kontinental miljö. På den punkten misslyckas firman. Suomi-Filmi har kort och gott offrat en del, och flirtat med publiksmaken. Resultatet är en i många avseenden anmärkningsvärd produkt. Den har verkligt goda sidor, och verkligt smaklösa." Tähtiparin syntyä osasivat ennakoida vain harvat arvostelijat. "Nuoria rakastavaisia näyttelevät Ansa Ikonen ja Tauno Palo, joihin kiinnitetään suuret tulevaisuuden toiveet suomalaisessa elokuvassa", pani H-m (Roland af Hällström, Aamulehti 15.12.1935) sentään merkille. "Ansa Ikosen debyytti on epäilemättä onnistunut, ennen muuta hänen apparationsa on sopiva, vaikkakin hiukan vaikeasti valokuvattava, ja hän esiintyy luonnollisesti ja sulavasti. Tauno Palolla on myöskin kieltämättömät sharmöörin lahjat." Myöhempien vuosien tv-esitysten yhteydessä Kaikki rakastavat muistettiin juuri Tauno Palon ja Ansa Ikosen ensimmäisenä yhteisenä elokuvana sekä Valentin Vaalan ensimmäisenä ohjaustyönä Suomi-Filmille. "Kaikki rakastavat on elokuva, jota ei voi kehua, mutta jonka haukkumisen tekee vaikeaksi sen yllä lepäävä nostalginen hohde", kirjoitti Markku Varjola (Vaasa 26.1.1983). "Tuollaisia he olivat nuorina, Ansa ja Tauno, tuollainen oli 30-luvun toivekuva nuoruudesta..." "Tosin kieltämättä Vaalan komediallinen taju ja ohjauksellinen irtonaisuus toimii ihan nautittavasti elokuvan alkupuolella", myönsi Antti Lindqvist (Kansan Uutiset 26.1.1983). "Itse tarina on sensijaan tulvillaan ylinäyteltyä hölmöyden ylistystä." "Mustavalkokuvauksessa on edelleenkin nautittavia kaunissävyisiä meri- ja saaristonäkymiä", kiitti Aune Kämäräinen (Uusi Suomi 6.9.1980), "ja Vaalan huolettoman maailmanmiehen komediallinen ote tuottaa joitakin aitoja ilopillereitä, joihin aika ei ole pystynyt." - Suomen kansallisfilmografia 1:n (1996) mukaan. |
||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||
Fennica-Filmin jouduttua keväällä 1934 suoritustilaan Valentin Vaala työskenteli talvikauden 1934-35 Aho & Soldanissa lyhytelokuvantekijänä ja laboranttina. Toukokuun 1935 alusta hänet kiinnitettiin toiseksi elokuvaohjaajaksi Suomi-Filmiin, sen jälkeen kun marraskuussa 1934 ensi-iltansa saanut, Risto Orkon ohjaama Siltalan pehtoori oli menestynyt niin hyvin, että kesällä 1935 yhtiössä arveltiin voitavan tehdä pitkää näytelmäelokuvaa kahdenkin kuvausryhmän voimalla. Sitä ennen Vaalan oli kuitenkin saatava valmiiksi keskeneräinen Kun isä tahtoo... (1935), jonka oikeudet olivat joulukuussa 1934 siirtyneet Bio-Kuva Oy:n haltuun. Myös Vaalan ensimmäisen Suomi-Filmi -aiheen etsiminen vei aikansa - lähtökohtana oli se, että tarinan tuli sisältää sekä rakkautta että huumoria. Teuvo Pakkalan poika, arkkitehti Erkki Pakkala, joka oli ollut mukana jo kirjailijaisän Sotapolulla-elokuvaa 1921 tehtäessä, laati luonnoksen, jonka pohjalta Vaala yhdessä Topo Leistelän kanssa kirjoitti varsinaisen käsikirjoituksen. Aihetta muokattiin vielä kuvaustöiden aikana. Myöhäisen liikkeellelähdön vuoksi suuri osa kesäisen elokuvan kuvauksista voitiin toteuttaa vasta syys-lokakuussa. Myös naispääosan esittäjän löytäminen vei aikansa. Tauno Palon vastanäyttelijäksi valikoitui lopulta Ansa Ikonen ensimmäiseen suureen valkokangasrooliinsa. Kaikki rakastavat (1935) oli varhaisin heidän yhteisistä elokuvistaan, parinkymmenen seuraavan vuoden aikana niitä tuli vielä yksitoista lisää, viimeisenä Hannu Lemisen 1956 ohjaama Ratkaisun päivät. Kaikki rakastavat -elokuvassa oli mukana myös joukko Siltalan pehtoorin näyttelijöitä: Elna Hellman, Uuno Laakso, Matti Lehtelä ja Yrjö Tuominen. Niinpä, kun tuomari Mares (Yrjö Tuominen) epäilee täysihoitolan Hiski-rengin (Matti Lehtelä) juopotelleen, tämä vastaa topakasti: "En ole juonut tippaakaan miestä väkevämpää sitten kun Siltalasta lähdin." Sinänsä viaton komedia joutui elokuvatarkastamossa yllättäviin vaikeuksiin, kun kokoonpanoltaan vastikään uusittu elin puuttui kohtauksiin, jossa Hiski syljeskelee rannalla ja läimäyttää Kaisu-piikaa (Elna Hellman) takapuolelle. Tarkastusmerkintöjen mukaan oli "Hiskiä siivottava. Sylkemiset. Lyönti takap." Tietämän mukaan puhelimitse annettiin filmitarkastamosta selventävä tieto, että mikäli takapuolelle lyönnin lisäksi Hiskin kolmesta sylkäisystä leikattaisiin yksi pois, elokuva hyväksyttäisiin lapsilta kiellettynä, ja mikäli vain yksi sylkäisy jätettäisiin jäljelle, elokuva voitaisiin sallia myös lapsille. Elokuvasta leikattiin kaikkiaan 12 metriä, ja yhdeksän seuraavan kuukauden ajan Suomi-Filmi pyyhki tarkastamoon jättämistään anomuskaavakkeista säännönmukaisesti ylitse kaavakkeeseen valmiiksi painetut sanat "Mahdolliset tarkastamon tekemät leikkaukset hyväksytään". Suomi-Filmin 1980-luvulla julkaisema elokuvan myyntivideo on leikkaamaton. Elokuvan yleisömenestys oli teatteriesityskertojen mukaan laskien vuoden 1935 uutuuksien toiseksi paras. Tuotantokustannukset olivat 883 161 markkaa ja tuottajan osuus pääsylipputuloista vuoden 1948 loppuun mennessä 1 658 076 markkaa. - Suomen kansallisfilmografia 1:n (1996) mukaan. |
||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||
1. "Alkusoitto" Säv. Pekka Akimov ja Into Arpa Orkesteri (off), 1' 20". 2. "Valse" Säv. Into Arpa 1) Orkesteri (off), 0' 15". 2) Orkesteri (off), kahteen kertaan, yht. 2' 10". 3) Orkesteri (off), 0' 40". 3. Minun kultani kaunis on / Kullan ylistys Säv. ja san. trad. 1) Es. Birgit Nuotio ja "juhlijat", laulu (100 %), 0' 30". 2) Orkesteri (off), kahteen kertaan, yht. 0' 15". 4. Nuoruutemme muistot / "Foxtrot" ("Yö on tumma, ja sävel kumma - -") Säv. Into Arpa, san. Eine Laine, sov. Harry Bergström 1) Es. Ansa Ikonen ja Tauno Palo, laulu (100 %, tanssiorkesterin säestys), 3' 05". 2) Tanssiorkesteri (off), 0' 35". 3) Tanssiorkesteri (off), kahteen kertaan, yht. 2' 15". 5. "Slowfox" ("Päivän touhu taukoo, yö saapuu yllättäin - -") Säv. Into Arpa, san. Eine Laine, sov. Harry Bergström 1) Tanssiorkesteri (off), kahteen kertaan, yht. 4' 15". 2) Es. tanssiorkesteri (off ja 100 %), 1' 15". 3) Es. Kunto Karapää, laulu, ja tanssiorkesteri (100%), 1' 15". 6. Vem kan segla utan vind / Ken voi tyynessä seilata / Hiljaa juuri kuin lammen laine Säv. trad. Es. Elna Hellman, hyräily (100 %), 0' 25". 7. O sole mio / Aurinkoiseni / Aurinkoni / Aurinkoinen / Oi aurinkoni Säv. Eduardo Di Capua Es. Uuno Laakso, laulu (100 %), kolmeen kertaan, yht. 0' 30". 8. Foxtrot / Marssi Säv. Pekka Akimov Orkesteri (off), 0' 30". 9. Siellä kukkakummun alla on maja neidolla Säv. ja san. trad. Es. Elna Hellman ja Matti Lehtelä, laulu (100 %), 0' 15". 10. Heidenröslein / Ruusu kankahalla Säv. Heinrich Werner, san. Johann Wolfgang von Goethe, suom. Julius Suonio (= Krohn) Es. Yrjö Tuominen, laulu (100 %), 0' 05". 11. Hinky-dinky parlez-vous / lnke pinke parlevuu Säv. trad., san. elokuvassa 1) Es. Ansa Ikonen, Uuno Laakso, Jalmari Rinne, Martta Suonio ja Yrjö Tuominen sekä Osmo Saarnio, laulu (100 %), 0' 25". 2) Es. Ansa Ikonen, Uuno Laakso, Jalmari Rinne ja Yrjö Tuominen, laulu (100 %), 0' 25". Huomautuksia: "Alkusoiton" (nro 1) aiheina ovat "Valse" (nro 2), joka (nro 2:3) on myös elokuvan loppumusiikkina, ja Nuoruutemme muistot (nro 4). Pasunisti soittaa fanfaarin (100 %), 0' 05", ja Uuno Laakso hoilaa (100 %), 0' 05". "Juhlijat" ja "kasinovieraat" tanssivat musiikin nro 2:1, 4:1, 4:2 ja 5:3 aikana. Pekka Akimovin partituuriin tekemien merkintöjen mukaan sävellysten "Valse" (nro 2) ja Marssi (nro 8) lähtökohtana on Fantaisie-Impromptu ut dièse mineur / Fantasia-Impromptu cis-molli, opus 66, säv. Frédéric Chopin, ja "Slowfoxin" (nro 5) lähtökohtana Wiegenlied / Kehtolaulu, säv. Bernhard Flies (tunnetaan yleisesti Mozartin Kehtolauluna). Akimovin sävellyksistä on käytetty taustamusiikin osina joitakin jaksoja. - Juha Seitajärven artikkelin Valentin Vaala -kirjassa (2004) ja Suomen kansallisfilmografia 1:n (1996) mukaan |
||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kieli | ||||||||||||
suomi |