Varavaaran perheessä nuoret saavat elää omaa elämäänsä: aikaansa seuraava äiti ei siihen puutu ja professori-isä on uppoutunut tutkimustyöhönsä. Äidin, Pelle-pojan, Japi-tyttären ja Liina-palvelijattaren laulutervehdys Kalin 21-vuotissyntymäpäivän aamuna epäonnistuu, kun poikaa ei löydy vuoteestaan. Lehtiuutinen järjestyshäiriöstä Turuntiellä hälyttää perheen Kalin jäljille: ylioppilastovereidensa kanssa hän on taluttanut lehmän edustakuntatalon portaille ja hänet on pidätetty kepposen alkuunpanosta sekä virkavallan vastustamisesta ja nimittelystä. Professori, joka juuri on saanut valmiiksi kymmenen vuotta vaatineen matemaattisen tutkimuksensa, lähtee vaimonsa kanssa poliisiasemalle, vetoaa Kalin nuoruuteen ja toivoo pojan parantavan käytöksensä. Lähtiessään he saavat mukaansa lehmän, jonka professori joutuu järjestämään oikeisiin käsiin.

Illalla juhlitaan Kalin syntymäpäivää. Nuorten joukossa on juoksu-urheilua harrastavan Pellen uusi tyttöystävä Marja, joka viihtyy paremmin perheen vähättelemän ja huoneeseensa vetäytyneen professorin kuin riehakkaiden juhlijoiden seurassa. Professori myöntää laiminlyöneensä lastensa kasvatuksen ja puhuu myötätuntoiselle tytölle elämänfilosofiaansa.

Marja on kutsuttu viettämään kesää Varavaarojen huvilalle ja hän hakeutuu jälleen professorin seuraan, kun muilla perheenjäsenillä on omat menonsa ja murheensa, Pellenkin harjoitellessa kilpailuihin. Radion ääressä jännitetään Pellen juoksua, jonka hän voittaa ylivoimaisesti. Seuraavana päivänä Pelle saapuu huvilalle riemusaatossa, uusien ystäviensä ympäröimänä. Sanomalehdessä hänen saavutuksensa on levitetty kolmelle palstalle, mutta Marja kiinnittää huomiota muutaman rivin uutiseen, jonka mukaan professori Varavaaran teoria on todettu uraauurtavaksi.

Illalla nuorten seurue juhlii railakkaasti Pelleä, joka keskittyy uuteen tyttöystäväänsä. Yksin jäänyt Marja loukkaantuu ja poistuu näyttävästi, jolloin Kali lyö vetoa, että tyttö menee "äijän luo". Marja tapaa professorin rannalla ja purkaa miehelle sydäntään. Heidän tunnelmointinsa päätyy syleilyyn ja professorin rakkaudentunnustukseen: juuri silloin nuoret yllättävät heidät voitonriemuisen Kalin johdolla. Professori luulee Marjan olevan mukana vedonlyönnissä ja ajaa tytön muiden nuorten joukkoon. Marja yrittää epätoivoisesti päästä juhlatunnelmaan, mutta ilta päättyy siihen, että hän läimäyttää lähentelevää nuorukaista korvalle.

Aamulla, Marjan jo matkustettua pois, huvilalle saapuu toimittaja valokuvaajan kanssa tekemään reportaasia professorista, jolle Lontoon kansainvälinen kongressi on myöntänyt kultaisen kunniaplakaatin sekä 1 000 punnan kunniapalkinnon. Aluksi kaikki luulevat, että toimittaja tavoittaa Pelleä, joka kiskotaan ylös sängystä, mutta sekaannuksen selvittyä professori kieltäytyy tylysti haastattelusta: hän sanoo olevansa kurkkuaan myöten täynnä perhettään ja lähtee tiehensä matkalaukkuineen. Lehtijutun seurauksena Varavaarojen kaupunkiasuntoon tulvii kukkia ja onnitteluja, mutta professori itse on kadoksissa. Itse asiassa hän on ollut kolmen päivän ajan sulkeutuneena hotellihuoneeseen syömättä mitään. Uskaltautuessaan ravintolaan professori tapaa tamperelaisen liikemies Huitun, jonka kanssa hän intoutuu juhlimaan ja lähtemään jatkoille kerholle, missä hän pelaa korttia, voittaa ja tarjoaa samppanjaa koko joukolle.

Aamulla professori herää hotellihuoneessaan kovaan kohmeloon, Huitu vierellään. Tällä välin rouva ja Kali ovat ryhtyneet tarkastamaan Helsingin hotelleja ja tavoittavat professorin, joka sanoo "sietäneensä kyllin kauan itsekkyyttä ja pilkkaa" ja ryhtyy toteuttamaan uudenlaista komentoa perheessään: Kali ja vaimo saavat ensimmäisinä kuulla kunniansa, pian myös Pelle ja Japi huomaavat elävänsä uudessa kurissa ja nuhteessa. Rouvalla on ollut suhde eversti Harjulaan, "alakuloiseen villikarjuun", jonka rakkauskirjeet professori löytää: nöyränä vaimo joutuu anomaan anteeksiantoa ja totuttelemaan lasten lailla kuuliaisuuteen ankaraa mutta oikeudenmukaista perheenpäätä kohtaan. Kun tiedemieskollegoiden lähetystö saapuu onnittelemaan, professori maksaa heillekin takaisin kokemansa nöyryytykset, ennen kuin leppyneenä kutsuu heidät korttipöytään.

Professori kirjoittaa Marjalle, jonka hän on kuullut langenneen miesten ylläpitämään huonoon elämään, ja ilmoittaa haluavansa tavata tytön vielä kerran. Marja saapuu räikeästi pukeutuneena ja tunnustaa rakastaneensa professoria kesällä. Myös professori myöntää vanhan sydämensä heränneen Marjan ansiosta, mutta enää hän ei voi rikkoa perheonneaan. "Koskaan et ole enää yksin", hän lohduttaa tyttöä. "Ajattele, että se oli vain uni... Säilytä se myös kauniina, älä anna maailman tahrata sitä... Tee hyväksi ja kauniiksi elämäsi." "Koskaan en unohda sinua", Marja vastaa silmät jälleen kirkkaina.

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan.