Varaventtiili
Kärlekens ABC (ruotsinkielinen nimi)
Safety Valve (englanninkielinen käännösnimi)
La Soupape de suretè (ranskankielinen käännösnimi)
Das Tagebuch einer jungen Lehrerin (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Varaventtiili
Valentin Vaalan ohjaama romanttinen komedia Varaventtiili (1942) perustuu kirjailija Hilja Valtosen esikoisromaaniin. Teoksen 1920-luvulle sijoittuva kerronta on elokuvasovituksessa siirretty kuvausaikaan. Reipasotteinen ja sanavalmis savolainen opettajatar Liisa Harju (Lea Joutseno) saa ensimmäisen työpaikkansa Pohjanmaalta, Latomeren pitäjästä. Hän joutuu paikkakunnan tärkeilevien naisten epäsuosioon, kun tavoiteltu poikamies, lääkäri Eino Korpinen (Tapio Nurkka) ihastuu häneen.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||
7 |
||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Avustajat
|
||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||
Marraskuu 1941 - maaliskuun alku 1942 (Lähde: Vaasa 28.2.1942). |
||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||
|
||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||
Valentin Vaalan uusi Valtos-elokuva ei innostanut kriitikoita kuin korkeintaan mietoihin laatusanoihin. "Varaventtiili on laatuunkäypä elokuva, josta ei voi sanoa muuta kuin ettei suomalainen elokuva ole sen kautta ottanut tavanomaista askelta eteenpäin joskaan nyt ei taaksepäinkään", todettiin Suomen Sosialidemokraatin 22.3.1942 signeeraamattomassa arvostelussa. "Varaventtiili on kotimaisen elokuvatuotannon keskitasoa", arvioi myös O. V-hl (Olavi Vesterdahl, Aamulehti 23.3.1942), "kevyt ja hauska elokuva, jonka mielellään katselee". Elokuvaa verrattiin sekä alkuteokseen että muihin Valtos-filmatisointeihin. A-i (Satakunnan Kansa 24.3.1942) näki elokuvassa "vauhtia ja harmittomuutta, mutta kirjaan verrattuna jää yleissävy sittenkin laimeammaksi". Samaa mieltä oli Suomen Sosialidemokraatin kirjoittaja: "[- -] päätapahtumat ovat samat kuin alkuperäisteoksessakin, mutta toiminnallinen vauhdikkuus on laimeahkompaa, ja vaikka replikointi onkin paikoitellen hyvinkin luontevaa, puuttuu siitä valtosmainen räiskähtelevä henki." "De kärleksförvecklingar som serveras i Suomi-Filmis senaste lustspel äro varken särdeles nya, originella eller ens särskilt roande", aloitti H. K. (Hans Kutter, Hufvudstadsbladet 23.3.1942). "Man hade en känsla av att regissören denna gång arbetade efter hävdvunne, till leda utprövade recept. Men kanske låg inte den finska medelklassens Elinor Glyn, Hilja Valtonens senaste roman lika väl till för Valentin Vaalas kvicksilveraktigt livliga temperament som hennes tidigare roman och filmsuccesser Vaimoke och Mieheke." Muutamat kokivat pettymyksen: "[- -] elokuva on epäilemättä pettymys niin kirjailijattaren ihailijoille kuin pienemmin odotuksin valmistuneelle katsojallekin", ilmoitti puolestaan M. L-ri (Marja Linturi, Ilta-Sanomat 23.3.1942). "Ne pienet kommellukset, jotka elokuvan kahdella pariskunnalla on nuoren onnensa tiellä, sekä sen verrattain halpahintainen taustakomiikka eivät riitä tekemään filmiä kiintoisaksi ja vauhdikkaaksi, vaan sen kulku vaikuttaa pitkäveteiseltä ja sisältä tyhjänpäiväiseltä." "Filmi paljastaa sangen säälimättömästi aiheen mitättömyyden", arvosteli P. T-vi (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 23.3.1942). "Koko tarina, joka kauttaaltaan kuvataan filmissä - kuten kirjassakin - sankarittaren näkökulmasta, vaikuttaa ylen lattealta; vastenmielisen selvä viikkolehtisävy paljastuu henkilöiden luokittelussa, näiden luonteenpiirteitä ja ominaisuuksia suorastaan osoitetaan sormella eikä esimerkiksi pohjalaismiljöötä, jonka olisi luullut antavan elokuvalle jonkinlaista uutuudenviehätystä, tuoda esiin kuin parissa hatarassa maisemanäkymässä." Yksimielistä kiitosta sai sitävastoin Lea Joutseno pääosatulkinnastaan. Siinä nähtiin "aitoa, räiskyvää valtosmaisuutta" (A-i), "hyvää tuulta ja sisua riittämiin ja monasti hän osuu asian ytimeen" (O. V-hl). Kriittisimmätkin arvostelijat sulivat tämän suorituksen edessä: "Filmin tasoa sensijaan kohotti huomattavasti sankarittaren, Lea Joutsenon, ihastuttavan vapaa ja reipas esiintyminen, millä hän sai Valtosen hieman kaavamaiseen tyttötyyppiin luoduksi todellista suloa ja terhakkuutta." "Näyttelijöiden työtä Vaala sen sijaan oli ohjannut tiukin ottein", tunnusti P. T-vi, "ja saanut esimerkiksi Lea Joutsenon toteuttamaan Valtos-tyyliä sangen johdonmukaisesti. Hänen savolaisopettajattaressaan oli vauhtia, repliikit luistivat solkenaan ja topakka itsevarmuus jäi soveliaisiin suhteisiin, niin että sankaritar säilytti sentään sympaattiset 'mittasuhteet'." Tapio Nurkan debyytti pantiin merkille enimmäkseen myönteisessä hengessä: "Uusi tulokas Tapio Nurkka onnistuu ensikertalaiseksi vallan lupaavasti" (O. V-hl), " suoriutui ensikertalaiseksi vallan taitavasti" (P. T-vi); "Toistaiseksi vielä replikointi on sisälukumaista ja liikehtiminen sirostelusta huolimatta kankeaa, mutta on meillä filmissä nähty kehnompiakin vasta-alkajia." (Suomen Sosialidemokraatti). - Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan. |
||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||
Maaliskuun lopulla 1942 valmistunut Varaventtiili on ensimmäinen Suomi-Filmin elokuva, joka kuvattiin kokonaan jatkosodan puhkeamisen jälkeen. Varaventtiili kuului yhtiön tuotantosuunnitelmiin jo syksystä 1940 lähtien, ja sen piti tulla ensi-iltaan kevätkaudella 1941. Pääosien esittäjiksi ilmoitettiin aluksi Helena Kara ja Tauno Majuri, myöhemmin Martta Kontula, Lea Joutseno, Tauno Majuri ja Kullervo Kalske. Elokuva pohjautuu Hilja Valtosen esikoisromaaniin Nuoren opettajattaren varaventtiili (1926), jonka päiväkirjamainen kerronta sijoittuu ajanjaksoon 11.7.1923 - 31.5.1924. Elokuvasovitus on siirretty kuvausaikaan, kuitenkin siten että sota ei näy eikä kuulu. Valtosen romaanista oli kesään 1941 mennessä otettu kaikkiaan kahdeksan painosta. Aikaisemmin hänen teoksistaan oli sovitettu elokuviksi romaanit Vaimoke (1933) vuonna 1936 ja Hätävara (1936) vuonna 1939, alkuperäiskäsikirjoitus Mieheke 1936 sekä näytelmä Päivä perijättärenä (1932) nimellä Markan tähden vuonna 1938, ohjaajina Valentin Vaala, Orvo Saarikivi, jälleen Vaala ja Risto Orko. Varaventtiilin sovituksessa Vaala muokkasi Yrjö Kivimiehen käsikirjoituksen alun uudelleen ja lisäsi loppupuolelle kolme jaksoa: Einon katsomassa haudankaivajan sairasta tytärtä, Rauhan ja Oskarin keskinäisen suhteen selviämisen sekä lyhyen kohtauksen seurantalon eteisessä, missä neiti Iippo yllyttää Aholan Fransua lähentelemään Liisaa. Romaanissa Liisa lukee Rauhalle Tagorea - Kivimies on vaihtanut sen katkelmaan Eino Leinon Nocture-runosta. Tapahtumien siirtäminen kokonaisuudessaan talveen on aiheuttanut eräitä anakronismeja: Liisa saapuu opettajaksi rekikelillä, kesken lukuvuoden, ja kaivaa jäätyneestä maasta lumen alta kuusentaimia asuntonsa koristukseksi. Tarinan jo ehdittyä pitkälle rouva Iippo puhuu tyttärensä ja Einon kihlauksesta, joka tullaan julkaisemaan pian, jouluna. Romaanin Liisan rakkaus entistä matematiikanopettajaansa Martti-maisteria kohtaan on jätetty pois. Romaani päättyy siihen, että Liisa ja Martti julkaisevat kihlauksensa - elokuvan lopuksi Liisa ja Eino saavat toisensa. Elli Ylimaa esittää johtajaopettaja Iipon rouvaa ja hänen nuorempi sisarensa Rakel Linnanheimo Iippojen tytärtä Esteriä. Tapio Nurkka (1920 - 1967) oli haavoittunut talvisodassa ja työskenteli Suomi-Filmissä kuvausryhmän teknisenä jäsenenä ennen kameroiden eteen siirtymistään. Onni Veijosen roolihahmon nimi on elokuvan alkuteksteissä muodossa Aholan Franssu. Kinolehdessä 7/1970 kirjailija Yrjö Kivimies muisteli: "Minä olin jo melkein vetäytynyt elokuvasta syrjään kun vielä tein käsikirjoituksen siihen Varaventtiiliin. Tietääkseni jo 20-luvun lopulla, kun Hilja Valtosen Nuoren opettajattaren varaventtiilistä oli romaanina tullut menestys, Suomi-Filmi oli varannut sen filmausoikeudet. Ja sotaan mennessä siitä oli jo kolmeen kertaan yritetty skenariota, mutta aina jostain minulle tuntemattomasta syystä heitetty kesken. Välirauhan aikana Valentin Vaala halusi sitten tämän Varaventtiilin ohjata ja oli löytänyt tohtorin osaankin sopivan, sodassa haavoittuneen nuoren miehen, Tapio Nurkan. Lea Joutsenoa ajateltiin opettajattareksi. Orko kuitenkin oli jostain syystä vastahangassa. Suomi-Filmi itsessään oli joutunut Kansallispankin peukalon alle ja pankinjohtaja Schreck itse asiassa johti Suomi-Filmiä. Hän piti Varaventtiilin tekemistä päätettynä kuullessaan kuka ottaisi huolehtiakseen käsikirjoituksesta. Vaala oli jo rutinoitunut herra ohjaajana eikä se elokuva minusta kovin hassu ollutkaan. Viimeiseksi käsikirjoitukseksi se sitten jäi." Vastoin tapojaan Vaala joutui kuvaamaan ulkojaksoja myös pilvisellä säällä. Tämä oli hänen myönnytyksensä jatkosodan ensimmäisen talven poikkeusolosuhteille ja sille, että tuottaja halusi elokuvan mahdollisimman nopeasti markkinoille kuvausmahdollisuuksien jälleen auettua. Varaventtiilin yleisömenestys oli kymmenen suurimman kaupungin teatteriesityskertojen mukaan mitaten vuoden 1942 toiseksi paras - edelle meni niukasti vain syyskaudella nähty Puck. - Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan. |
||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||
1. "Alkusoitto" Säv. ja sov. Harry Bergström Orkesteri, joht. Bergström (off, alkutekstit), 1' 55". 2. Hidas valssi Säv. ja sov. Harry Bergström 1) Es. Arvi Tuomi, piano (playback, Harry Bergström, piano), 0' 30". 2) Orkesteri, joht. Harry Bergström (off), 2' 25". 3. Tanssimusiikki Säv. ja sov. Harry Bergström Es. Arvi Tuomi, piano (playback, Harry Bergström, piano), 0' 45". 4. Kevättyttö ("Surut anna mennä vaan, ilon päivät taas kun saa - -") Säv. ja sov. Harry Bergström, san. tunnistamaton 1) Es. Lea Joutseno, laulu ja piano (playback, Lea Joutseno, laulu, Harry Bergström, piano, ja orkesteri), 1' 05". 2) Orkesteri, joht. Harry Bergström (off), 2' 00". Levytys: Lea Joutseno ja Harry Bergströmin orkesteri; ääniraidan uudelleenjulkaisu cd-kokoelmalla Suomalainen elokuvamusiikki vol 9 & 10 - Suomi-Filmin elokuvamusiikkia 1933-1961; Artie Music AMCD 1056, 2021. 5. Oi tulithan sittenkin elokuvasta Tositarkoituksella (1943) Säv. ja sov. Harry Bergström, sanat levytyksessä "Tet" 1) Es. Lea Joutseno, piano (playback, Harry Bergström, piano), kahteen kertaan, yht. 1' 05". 2) Orkesteri, joht. Harry Bergström (off), 1' 00". Levytys: Eero Väre ja Harry Bergströmin yhtye; Finlandia P 215, 1954. Uudelleenjulkaisu cd-kokoelmalla Suomalainen elokuvamusiikki vol 4 - Levytyksiä vuosilta 1943-1945; Artie Music AMCD 1039, 2012. 6. Seitsemän tuntia onnehen elokuvasta Morsian yllättää (1941) Säv. ja sov. Harry Bergström Harry Bergström, harmonikka (off), 1' 15". Levytys: Olavi Virta ja Rytmi-orkesteri; Rytmi B-2004, 1942. Uudelleenjulkaisu cd-kokoelmalla Suomalainen elokuvamusiikki vol 3 - Levytyksiä vuosilta 1940-1942; Artie Music AMCD 1035, 2011. 7. Loppumusiikki Säv. ja sov. Harry Bergström Orkesteri, joht. Harry Bergström (off, lopputekstit), 2' 00". Huomautuksia: "Alkusoiton" teemoina ovat elokuvan pääteemoinakin toistuvat Kevättyttö ja musiikkinumeron 2 hidas valssi. Lea Joutseno laulaa Oskar Merikannon säveltämää, Teuvo Pakkalan sanoittamaa laulua Vaikka ois maailma makea ("Ja vaikka me yhdessä kerjättäis --") näytelmästä Tukkijoella (100 %), 0' 05". - Toim. Juha Seitajärvi (2021) Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) pohjalta. |
||||||||||||
Arkistoaineisto | ||||||||||||
Junakohtauksessa on dokumenttifilmimateriaalia Valtion II luokan matkustajavaunusta konduktööreineen. |
||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kieli | ||||||||||||
suomi |