Eversti evp Sarmo alias Kuollut mies ja kapteeni evp Vehmer viettävät rauhallista koti-iltaa. Vehmer häiriintyy yläkerran pianonsoitosta ja talonmies käy valittamassa, että heidän ikkunastaan näkyy valoa. Koska miesten pimennysverho on niin kuin pitääkin, he päättelevät, että syypää on yläkerran asukas ja lähtevät huomauttamaan asiasta. Portaissa heidän ohitseen ryntää nuori nainen, joka tulee yläkerrasta, pianisti Maria Lichterin luota. Miehet menevät sisään avoimesta ovesta ja löytävät Marian pyörtyneenä lattialta. Toivuttuaan nainen kiittää miehiä, joiden lähdettyä hän vastaanottaa salaperäisen Lukin: mies kertoo, ettei hän ole tavoittanut tyttöä, joka on kääntynyt takaisin ulko-ovella hänet nähdessään.

Sarmo ottaa puhelimitse selvää Mariasta: nainen on syntynyt Riiassa, hänellä on suomalainen äiti, hän on jäänyt leskeksi ja tullut Suomeen Nansenin passilla keväällä 1940. Samaan aikaan Suomeen on saapunut hämäräperäinen liikemies Josi Hakim, joka omistaa agentuuriliikkeen. Osoittautuu, että yläkerrassa vieraillut nainen, Leila Varta, piileskelee Sarmon asunnossa, jonne hän on livahtanut auki jääneestä ovesta: hän kertoo vain toimittaneensa veljensä kirjeen tuntemattoman naisen asuntoon. Vehmer on löytänyt kirjeen asunnon eteisestä: siitä löytyy Hakimin nimi ja osoite Koivikkokujalla.

Samaan aikaan Leilan veli Raimo ilmestyy Hakimin luo ja ilmoittaa lopettavansa yhteistyön. Hakim uhkailee häntä ja paljastaa kirjoittaneensa hänen nimissään raskauttavan kirjeen Marialle. Sarmo saapuu paikalle, yllättää Hakimin apurit ja riisuu myös Hakimin aseista. Kitkerän sananvaihdon jälkeen Sarmo lupaa ottaa selvää Hakimin kaikista juonista.

Sarmoa ja Vehmeriä ammutaan vastapäisestä talosta. Vehmer lähtee jäljittämään ampujaa ja löytää Leilan seurasta Riku Aalloksen, Marian sulhasen, joka on uskotellut tytölle, että ampuja on Raimo. Hakim, joka pitää Raimoa vankinaan huvilassaan Merilinnassa, kiristää niin ikään tähän vedoten Raimoa jatkamaan työtään eli rahanväärennöstä. Etevänä kemigrafina Raimo on valmistanut 1 000 markan setelin mallilaatan, mutta kieltäytyy tekemästä 5 000 markan laattaa. Raimo pitää pintansa ja sanoo tietävänsä, että koko koplan takana on Moskova.

Sarmo osallistuu Moravian lähetystön vastaanotolle, missä hän tapaa maan ministerin ja Hakimin, joka on lahjoittanut Moravian hyväntekeväisyyskeräykseen 100 000 markkaa. Läsnä on myös Maria, joka ottaa yhteen Hakimin kanssa ja syyttää miestä suunnitelman vaarantamisesta, koska tämä on ihastunut Leilaan. Hakim puolestaan väittää Marian rakastuneen Raimoon ja houkutelleen miehen lopettamaan. Sarmo kuuntelee keskustelua oven takana ja yllättää Hakimin, joka aikoessaan vaihtaa lahjoittamansa 100 000 markkaa väärennettyyn rahaan löytää salkusta vain Kuolleen miehen viestin. Hampaitaan kiristellen Hakim joutuu todistamaan, miten Sarmo hänen läsnäollessaan lahjoittaa samat 100 000 markkaa Moravian keräykseen.

Maria soittaa Vehmerille ja pyytää tätä avukseen seuraavana iltana. He tapaavat konnien lymypaikassa, missä Vehmer vastaa puhelimeen Lukin nimissä ja saa käskyn lähteä Merilinnaan. Tällä välin Sarmo on jo huvilalla ja joutuu konnien ansaan, johon Leila Hakimin pakottamana on hänet johdattanut. Toisaalla Vehmer taltuttaa yhden konnien kätyrin, mutta jää Marian juonen tuloksena Lukin vangiksi, kunnes onnistuu sieppaamaan miehen aseen ja lyömään tämän tainnoksiin. Maria lepyttelee Vehmeriä ja sanoo vain näytelleensä.

Huvilalla Hakim saa tiedon, että koplan venäläinen pomo Arseni Gutskoff on tulossa paikalle. Mies saapuukin naamioituneena ja ryhtyy läksyttämään pelästynyttä Hakimia suunnitelmien epäonnistumisesta. Raimo ja Leila tuodaan sisään: "En suostu ryssien kätyriksi", sanoo Raimo ja kertoo tehneensä väärennöksen vain vedonlyönnin ja ammattiylpeyden vuoksi. Vehmer ja Maria syöksyvät sisään ja yllättävät konnat. Maria paljastaa olevansa Boris Leidenin vaimo ja hakeneensa kostoa neljän vuoden ajan: tuolloin Hakim oli ilmiantanut aviomiehen Tsekalle ja käyttänyt omaksi hyväkseen tämän keksintöä. Naamioitunut mies osoittautuu Sarmoksi, jonka Marian apurit ovat vapauttaneet siteistä viereisessä huoneessa. Sarmo kertoo, että oikea Gutskoff on pidätetty rajalla. Hakim yrittää paeta, mutta tulitaistelussa hänet ammutaan kuoliaaksi, kuten myös Aallos. "Hän olisi kuulunut minulle: hän löi minua", Sarmo valittaa lausuen näin julki myös vihastumisensa syyn. Kotonaan Sarmo ja Vehmer kuulevat jälleen yläkerrasta pianonsoittoa, jonka "hempeydestä" Vehmer päättelee Raimon olevan paikalla ja epäilee, ettei Sarmo ole lainkaan vihastunut, vaan pihkaantunut.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.