Kuollut mies vihastuu
Död man blir vred (ruotsinkielinen nimi)
Toter Mann wird wild (saksankielinen nimi)
Gangsternes Overmand (tanskankielinen nimi)
The Dead Man Loses His Temper (englanninkielinen käännösnimi)
Le Mort furieux (ranskankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Kuollut mies vihastuu
Ilmari Unhon ohjaama ja Simo Penttilän kanssa käsikirjoittama jännityselokuva Kuollut mies vihastuu (1944) sijoittuu jatkosodan ajan Helsinkiin. Eversti evp. Rainer Sarmo (Joel Rinne) ja kapteeni evp. Mikko Vehmer (Reino Valkama) pääsevät sattumalta venäläisen rahanväärennysliigan jäljille. Sankarit auttavat Leila Vartaa (Kaija Rahola), joka yrittää pelastaa veljensä Raimon petomaisen Josef Hakimin (Ville Salminen) kynsistä. Kaunis pianisti Maria Lichter (Regina Linnanheimo) hämmentää tapahtumien kulkua.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||
7 |
||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||
23.9.1943 - 27.1.1944 |
||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||
|
||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||
Kuolleen miehen uudet seikkailut jaksoivat ilahduttaa arvostelijoita. "Kuollut mies vihastuu on ensiluokkainen jännityskomedia", ylisti O. V-hl (Olavi Vesterdahl, Aamulehti 15.8.1944). "Ennen muuta katselija nauttii sen terävyydestä ja hyvistä näyttelijäsuorituksista, joista Joel Rinteen on oma luokkaansa. Filmi on lajissaan kotimaisen elokuvatuotannon paras tähänastinen saavutus ja osoittaa, että meillä pystytään valmistamaan ainakin yhtä hyviä ja parempiakin jännitysfilmejä kuin missä muualla tahansa." "Elokuva on kenties vielä parempi kuin edeltäjänsä", vertaili A.-L. T. (Ilta-Sanomat 16.8.1944), "se on ehkä ehyempi ja kokonaisuutena vielä herkullisempi juttu kuin Kuollut mies rakastuu. Toisaalta siitä kuitenkin puuttuu se vähitellen huippuunsa kehittyvä jännitys, mikä oli ominaista edelliselle elokuvalle [- -]. Kokonaisuutena elokuva on nautittava juttu, ehdottomasti merkittävä voitto Suomi-Filmille. Erikoisen herkulliseksi sen tekee aktuelli huumori, jonka keksijänä Penttilä on verraton." "Elokuvakokonaisuutena Suomi-Filmin Kuollut mies vihastuu oli edeltäjäänsäkin ehjempi", arvioi myös A-L S. (Uusi Suomi 14.8.1944). "Ilmari Unho on ohjaajana saanut elokuvaan vauhtia ja tiivistettyä tunnelmaa. 'Kuolleen miehen' ja hänen ystäviensä ja vihamiehiensä kohtaloiden kehittelyä seuraa herpaantumattomalla mielenkiinnolla alusta loppuun tilanteiden huipentuessa paikoitellen enemmän kuin jännittäviksi. Kokonaisuus hallittiin yhtenäisesti ja kameran ylimenot ansaitsevat kiitosta. Erityisesti on ohjaajalle ansioksi luettava se, että hän oli tälläkin kerralla saanut Simo Penttilän tunnetusti tapahtuma- ja tyyppirikkaan juonen katsojalle niin selväksi, kuin mitä hän sai." T. A. (Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti 15.8.1944) ei ollut samaa mieltä: "Oikein luontevasti ei juoni kuitenkaan liiku eteenpäin. Vähän liian usein katsoja tulee kysyneeksi, miksi tapahtui niin tai niin [- -]. Näihin kysymyksiin voisi luonnollisesti vastata, että jännityksen vuoksi. Niinpä niin, mutta sellainen on tehtyä. Silti on myönnettävä, että ei tästä elokuvasta jännittävyyttä puutu. Ja salaperäisyyttä siinä on myöskin, ehkä sitä juuri eniten. Vuoropuhelu, varsinkin kapt. Vehmerin kohdalla, on aitoa Simo Penttilää." "Simo Penttilän älykkäästi räiskyvät sutkaukset niittävät laakereitaan", kiitti P. T-vi (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 16.8.1944). "Oikein ilahtuu kuullessaan, miten suomenkielellä voidaan filmissäkin leikellä ja leikiteliä, kun sekä repliikkien kirjoittaja että kielen käyttäjät osaavat ammattinsa. Monimutkainen tosin vyyhti on, mutta ohjaaja Ilmari Unho on ilmeisesti oikonut sen mutkia ja saanut punaisen langan melkoisen selväksi, alkukohtaus vain ainakin tämän kirjoittajalle jäi vähän hämäräksi. Muutenkin ohjaus on viisasta ja huoliteltua, vauhtia on riittämiin ja tilanteissa tulevat koomilliset piirteet sattuvasti esiin." "Henkilöohjaus on yleensä hyvää ja ilmeikästä, mutta toisinaan liian alleviivattua", katsoi T. A. "Mustat lampaat erottuvat valkoisista aivan liian helposti. Täten psykologinen jännitysmomentti puuttuu. Mutta värikkäitä ihmishahmoja on viljelty, oikein mieltähivelevän värikkäitä." "Kuollut mies elää ja kaatuu Joel Rinteen mukana", jatkoi T. A. "Hänen nonchalantti, miehekäs esiintymisensä, liukas, notkea liikehtimisensä ja nautittavan onnistunut ilmeilynsä takaavat elokuvalle menestyksen kaikissa piireissä." "Jopi Rinne saa Simo Penttilän aivoitukset ilmeisesti esiin paremmin kuin kukaan muu", säesti P. T-vi. "Erikoisesti nauttii katsoja tällä kerrallakin hänen luontevuudestaan kameran edessä ja hänen replikointinsa nasevuudesta. Henkilökuvaan sopii mainiosti myös se kiintoisasti ärsyttävä, hieman ivallinen kohteliaisuus sekä siihen liittyvät rento piittaamattomuus, joiden ilmentämisessä juuri Joel Rinne on mestari." - Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan. |
||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||
Kirjailija Simo Penttilän eli toimittaja Uuno Hirvosen luomista värikkäistä seikkailijahahmoista on Herran ja ylhäisyyden, kenraaliluutnantti T. J. A. Heikkilän ohella tunnetuin eversti evp Rainer Sarmo alias Kuollut mies. Herra ja ylhäisyys oli alunperin romaanihahmo, Kuolleen miehen Simo Penttilä ideoi Suomi-Filmin 1940 julistamaan suureen käsikirjoituskilpailuun, ja voitti ensimmäisen palkinnon. Kuollut mies rakastuu (1942) kuului esitysvuotensa suuriin yleisönsuosikkeihin. Myös Kuollut mies vihastuu syntyi ohjaaja Ilmari Unhon ja Penttilän yhteistyönä. Käsikirjoitus valmistui kesällä 1943, ja on selvästi sidottu ajankohtaansa: eletään jatkosodan aikoja, pimennysmääräys on voimassa ja vihollinen on soluttanut salaisia agenttejaan kaupunkiin. Kuvaukset alkoivat syyskuun lopussa 1943 ja kestivät neljä kuukautta. Helsingin pommitukset helmikuussa 1944 seuraamuksineen viivästyttivät lopputöitä, ja vasta toukokuun lopussa elokuva oli valmis toimitettavaksi Valtion filmitarkastamon hyväksyttäväksi. Neuvostoliiton suurhyökkäys Kannaksella kesäkuussa 1944 siirsi ensi-iltaa elokuun puoliväliin, ajankohtaan jolloin monet tärkeämmät asiat vetivät kansakunnan huomion puoleensa. Tästä huolimatta elokuvan yleisönsuosio nousi yhdeksän suurimman kaupungin teatteriesityskertojen mukaan laskien jonkin verran vuoden 1944 keskiarvoa paremmaksi. Käsikirjoituksessa puhutaan piiskatykistä, elokuvassa se on vaihdettu norsupyssyksi, ja samaten nagan haupitsiksi. Kemigrafi Vartan etunimi on muutettu Robertista Raimoksi, ja Väkästa tullut Vänä. Leikkausvaiheessa on elokuvasta jätetty pois yksi ravintolajakso sekä alku Moravian lähetystön kutsuista. Sarmon emännöitsijän rooliin oli ohjaaja ensin ajatellut Litja Ilmaria ja Moravian ministeri Zeewickiksi Arvi Tuomea, mutta heidän tilalleen valittiin Eine Laine ja Arvo Lehesmaa. George de Godzinskyn etunimi on elokuvan alkuteksteissä muodossa Georges. Kuollut mies rakastuu -elokuvan lopussa eversti Sarmo meni kihloihin Berita Eliza Lopezin kanssa. Uuden elokuvan alkaessa aikaa on kulunut kolmisen vuotta; Sarmo on edelleenkin poikamies eikä kihlauksesta mainita enää mitään. Elokuvan loppuosan repliikkejä, joissa puhutaan ryssistä, bolsevikeista ja Tsekasta, on ohjaajan käsikirjoitukseen korjailtu puolueettomampaan asuun ilmeisestikin Moskovan välirauhanteon jälkeen syksyllä 1944. Mm. yksi lähikuva Maria Lichteristä repliikkeineen on kuvattu kokonaan uudelleen. Suomi-Filmin 1990 liikkeelle laskemassa myyntivideossa ovat kohtauksesta mukana molemmat versiot, ja kaikki vuorosanat alkuperäisessä asussaan. Kun Kuollut mies vihastuu esitettiin syksyllä 1983 TV1:ssä yhdessä neljän muun Simo Penttilä -elokuvan kanssa, Yleisradion ohjelmaneuvoston kansandemokraattinen jäsen Hilkka Vuori vaati Yleisradion filmipalvelun päälliköltä selvitystä niistä perusteista, joilla tällainen neuvostovastainen elokuva oli otettu esitettäväksi. Suomi-Filmi tuotti vuoden 1945 puolella vielä kaksi muuta Simo Penttilän käsikirjoituksiin perustuvaa elokuvaa, mutta ei palannut enää Kuolleen miehen pariin. Sarjan kolmannen elokuvan Kuollut mies kummittelee tuotti vuonna 1952 Suomen Filmiteollisuus Jorma Nortimon ohjaamana. Kuollut mies vihastuu sai ensiesityksensä 13.8.1944 myös Riihimäen Apollossa. - Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan. |
||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||
1. Pianomusiikki 1 Säv. George de Godzinsky Es. Regina Linnanheimo, piano (playback, George de Godzinsky, piano), 0' 50". 2. Pianomusiikki 2 Säv. George de Godzinsky Es. Regina Linnanheimo, piano (playback, George de Godzinsky, piano), 0' 25". 3. Ali-Baba / Eldankajärven jää Säv. Fred Markush, san. Erkki Tiesmaa 1) Es. Reino Valkama, vihellys (100 %), kahteen kertaan, yht. 0' 10". 2) Es. Reino Valkama, laulu (100 %), 0' 05". 4. Viihdemusiikki Säv. George de Godzinsky Es. viihdeyhtye (playback), 2' 05". 5. Viulumusiikki Säv. George de Godzinsky Es. tunnistamaton viulisti ja pianisti (playback ja off), 1' 35". 6. Viihdemusiikki 2 Säv. George de Godzinsky Viihdeyhtye (off), 1' 40". 7. Viihdemusiikki 3 Säv. George de Godzinsky Es. viihdeyhtye (playback), 2' 00". 8. Pianomusiikki 3 Säv. George de Godzinsky Regina Linnanheimo, piano (off, George de Godzinsky, piano), 1' 05". Huomautuksia: Pianomusiikit 1-3 (nrot 1, 2 ja 8) ovat luonteeltaan improvisointia. Reino Valkama viheltelee (100 %), 0' 05", Joel Rinne esittää puhelaulua "kolme, neljä, viis" (100 %), 0' 05". Regina Linnanheimo soittaa pianolla (playback, George de Godzinsky) Wolfgang Amadeus Mozartin pianomusiikkia, 0' 20". - Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan. |
||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kieli | ||||||||||||
suomi |