Ristikon varjossa
Skuggor som förfölja (ruotsinkielinen nimi)
I Fængslets Skygge (tanskankielinen nimi)
In the Shadow of the Prison Bars (englanninkielinen käännösnimi)
A l'ombre de la prison (ranskankielinen käännösnimi)
In Gitters Schatten (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Ristikon varjossa
Edvin Laineen ohjaama draama Ristikon varjossa (1945) perustuu Olavi Vesistön eli toimittaja Olavi Veistäjän käsikirjoitukseen. Helsinkiin sijoittuvassa tarinassa Lauri Haapa (Edvin Laine) ja Anna Kauhto (Mervi Järventaus) vapautuvat vankilasta. He joutuvat vaikeuksiin, kun eivät saa töitä menneisyytensä takia. Lauri hankkii väärät henkilöpaperit, joiden avulla pääsee toimeen tehtaaseen. Vaarallinen rikollinen Asseri Tantere (Yrjö Tuominen) ryhtyy kiristämään Pentti Tahvanan nimellä esiintyvää Lauria, jonka henkilöllisyys paljastuu tehtaan yövartija Kaalepin (Toppo Elonperä) murhan yhteydessä.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||
7 |
||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||
Kesä - syksy 1944 |
||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||
"Ristikon varjossa merkitsee uutta aluevaltausta suomalaiselle elokuvalle", tervehti T. A. (Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti 4.2.1945) Edvin Laineen toista ohjaustyötä. "Se on ensimmäinen vakava yritys maassamme käsitellä kipeätä yhteiskunnallista kysymystä valkokankaalla Yhteiskunnan kehittyneisyydestä riippuu, miten kohdellaan vapaaksi päässyttä vankia, onko hänet ikuisiksi ajoiksi merkattu vai annetaanko hänelle rangaistuksensa kärsittyään samat elämisen mahdollisuudet kuin muillekin." Tamperelaisen arvostelijakollegan käsikirjoitus sai sekä tunnustusta että kritiikkiä. "Skenaristi [- -] omaa terävän psykologisen silmän", kiitti S. S. (Salama Simonen, Uusi Suomi 6.2.1945). "Käsikirjoitus on kiinteä ja johdonmukainen, ja vaikka loppuratkaisu [- -] vaikuttaa hieman yllättävältä, on se kuitenkin psykologisesti perusteltu." Myös Aamulehden M. T. (29.1.1945) piti käsikirjoitusta "kiinteänä ja johdonmukaisena" ja katsoi sen esittävän ongelman "vakuuttavalla tavalla". "Käsikirjoituksen laatija on lisäksi osannut välttää pitkien vuoropuhelujen aiheuttaman vaaran. Vankien nopea rakastuminen toisiinsa sekä oikeuskohtauksessa tapahtuva mullistava käänne antanevat sen sijaan väittelyn aihetta." T. A. kiinnitti huomiota siihen, että "käsikirjoituksessa on erittäin ansiokkaasti vältetty liikaa keskustelua ja annettu sen sijaan kuvien puhua." "Pyrkimättä ratkaisemaan vankilasta vapautuneen miehen vaikeata yhteiskunnallista probleemaa kertomus panee katsojan ajattelemaan ja kuvaa olosuhteita nähdäkseni varsin totuudenmukaisesti", kirjoitti Ta-vi (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 7.2.1945). "Heikoimmillaan on filmi sekä käsikirjoittajan että ohjaajan ja esiintyjäinkin kannalta pitkässä rakkauskohtauksessa, jossa elokuvan muutoin luontevat repliikit eksyvät kirjallisuuteen ja jossa ei tunnelma tehoa." "Toisessa työssään Laine ohjaajana osoittaa jo kehittyneensä aimo askelen", jakoi Ta-vi kiitosta. "Teatterieleet ovat jääneet pois, filmillinen näkemys on terästynyt, kuvakieli moninaistunut ja koko työ syventynyt." T. A. säesti: "Hänellä on oikean filmiohjaajan taju vainuta käsikirjoituksesta se, mikä antaa eniten mahdollisuuksia filmaattiseen kuvaukseen. Tämä koskee niin toimintaa, tilanteita, paikkoja kuin henkilöitäkin. Valoilla ja kamera-asetteluilla on luotu vaihtelevia, mielenkiintoisia näkymiä, eri miljöissä on saatu syntymään aito tunnelma [- -]. Ohjaajaa on erittäin merkittävällä tavalla ja samalla onnistuneesti avustanut kuvaaja Marius Raichi, joka [- -] ei näy säästäneen voimiaan saadakseen syntymään tehoavia ja kauniita kuvia." "Ristikon varjossa on suuri voitto ennen muuta ohjaajalle ja pääosan esittäjälle Edvin Laineelle", S. S. tiivisti. Laineen näyttelijäsuoritusta luonnehdittiin "vaikuttavaksi, hartaaksi ja aidoksi sekä todella filmilliseksi keinoiltaan ja mittasuhteiltaan" (Ta-vi), "koruttomaksi, samalla kertaa karun jykeväksi ja herkäksi" (S. S.). "Hänen ilmeensä ovat hillittyjä ja koko hänen olemuksessaan on jotain karua ja miellyttävää", kiitti T. A. ja jatkoi: "Edvin Laine ei tosiaankaan ole mikään filmihurmuri siinä mielessä kuin mitä sillä meillä ymmärretään [- -]. Hän on Humphrey Bogartin kaltainen tyyppi, jämerä ja miehekäs, vain hiukan raskaampi ja hitaampi." Mervi Järventaus ensimmäisessä pääosassaan arvioitiin ulkoisesti ja tyypiltään osaan sopivaksi, mutta "puhetekniikaltaan puutteelliseksi" (T. A.), "pingottuneeksi ja tyhjäksi" (Ta-vi). Yrjö Tuominen, joka sittemmin palkittiin sivuosa-Jussilla katsottiin "yllättävän loistavaksi suoritukseksi [- -] johon itse Pudovkin oli ihastunut" (T. A.). "Yrjö Tuomisen Asseri oli patologisuudessaan suorastaan järkyttävä", kirjoitti S. S. "Tästä osasta voisi sinänsä kirjoittaa melkeinpä tutkielman, niin niukkailmeinen ja -eleinen kuin se loppujen lopuksi oli." Vain Ilta-Sanomien L. S. (5.2.1945) piti hahmoa "roistoakin roistomaisempana" tulkintana ja ajatteli, että "yleisö uskoisi vähemmälläkin, että tuo tuossa on nyt se konna." Heikki Aaltoilan musiikkia käsiteltiin kolmessa erillisessä arviossa. "Aaltoilan onnistunut ja myös hyvin kaikuva musiikki suorastaan kohottaa elokuvan taiteellisuusarvoa", kiitti -la (Suomen Sosialidemokraatti 4.2.1945). "Hänen musiikkinsa sulautuu valaisevasti kuvan tunnelmiin, se on meloodista ja pääpiirteissään kansanomaista sanan parhaassa merkityksessä." "Hänen melodinen keksintönsä on aitoa", kirjoitti T. K-la (Tauno Karila, Helsingin Sanomat 8.2.1945). "Aaltoila käyttää hyvää johtoaihettaan onnistuneeseen tapaan, niin että filmin musiikki saa itsenäisen, muodoltaan kiinteän leiman." Uuden Suomen T. P.:n (7.2.1945) mukaan säveltäjä perustaa musiikkinsa "miltei yksinomaan pariin johtoaiheeseen, joita juonen vaatimusten mukaan psykologisesti kehitellään [- -]. Parasta on filmin taustamusiikki juonen 'jännitysmomenteissa', joissa Aaltoila väläyttelee omaperäisiä soinnillisia ja soittimellisia keksintöjä". - Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan. |
||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||
Ristikon varjossa oli toimittaja Olavi Veistäjän (vuoteen 1947 Vesterdahl) ensimmäinen elokuvakäsikirjoitus. Tämän ja kolme seuraavaa käsikirjoitustaan vuosina 1945 - 1948 hän kirjoitti Olavi Vesistön nimellä. Kun sukunimi Vesistö osoittautui suojatuksi, hän teki vuosien 1951 - 1954 kaksi käsikirjoitustaan omalla nimellään. Kaikki Olavi Veistäjän kirjoittamat elokuvat Jalmari Finnen näytelmäsovitusta Pitkäjärveläiset (1951) lukuunottamatta ohjasi Edvin Laine. Jo vuonna 1943 Veistäjä oli osallistunut Laineen esikoiselokuvan Yrjänän emännän synti käsikirjoituksen muokkaukseen. Ristikon varjossa aloitti Laineen ja Veistäjän yhteiskunnallisten draamojen sarjan, joka jatkui elokuvilla Nokea ja kultaa (1945), Kirkastuva sävel (1946) ja Laitakaupungin laulu (1948). Elokuvan pohjana oli Veistäjän jostakin viikkolehdestä lukema rakkaustarina, joka tapahtui vankilan ristikkojen molemmin puolin. Veijo Kauppisen mukaan käsikirjoitustyöhön osallistuivat jossakin määrin myös kirjailija Toivo Kauppinen ja ohjaaja itse. "Olen itse sitä mieltä, että sekä teatterin että filmin tulee etsiä katsojalle eläviä ja inhimillisiä kysymyksiä ja siihen olen tässäkin filmissäni pyrkinyt," lausui ohjaaja SF-Uutisissa 6/1944. Vankilakohtaukset kuvattiin autenttisilla paikoilla Helsingin Sörnäisissä ja Katajanokalla, samoin monet helsinkiläiset tehdasnäkymät. Elokuvan käsikirjoituksen myynnistä kerrotaan Raimo Seppälän ja Erkka Lehtolan teoksessa Taitaa olla piru, Olavi Veistäjän elämä ja teatteri (1989) seuraavasti: "Elettiin maaliskuuta 1944. Venäläiset koneet olivat muutama päivä aikaisemmin tuhoisasti pommittaneet Helsingin keskustaa. Kumppanukset Laine ja Veistäjä menivät Särkän toimistoon Kaisaniemenkatu 2:een. Toimistossa olivat vastassa maisteri Särkkä ja hänen suuri, hurjannäköinen schäfer-koiransa. Käsikirjoituksen Särkkä oli saanut jo etukäteen luettavakseen. Särkkä liehutteli paperinippua kädessään ja paiskasi sen lopulta pöydälle. 'Tämä on ihan roskajuttu. Tästä ei kannattaisi maksaa mitään, saati tehdä filmiä. Tosi heikko teksti!' Veistäjä katsoi Lainetta ja näki, että se kiristeli hampaitaan ja sen naama alkoi punottaa. Veistäjä ei ollut tällaiseen keskustelutyyliin tottunut, mutta Laine tunsi Särkän ja tiesi tämän näyttelevän omaa rooliaan suurieleisesti ja kovaäänisesti. Laine tiesi, että sille oli vain vastattava samalla mitalla. Hän kysyi, mitä Särkkä tarjoaa, jos yleensä jotakin tarjoaa. 'Minä voin maksaa herroille 20 000 markkaa, mutta se on ehdoton yläraja. Se on hyvin maksettu. Minä tiedän, mitä kannattaa maksaa.' Laine sanoi kaikkein synkimmällä äänellään: '70 000 markkaa.' Särkkä harppi huonetta edes takaisin: 'Nyt joko herrat tai minä olemme hulluja, ehkä kaikki kolme. Tuollainen summa ei tule kysymykseenkään. Se on kaikkien mahdollisuuksien ulkopuolella.' Schäfer mulkoili maisterin jalkojen juuressa. Voimasuhteet olivat vähintään 2 - 2. Laine nousi seisomaan, paljon isompi mies kuin Särkkä. Hän sanoi kylmästi: 'Tässä samassa portaassa on toinenkin filmiyhtiö (Fennada). Terve vaan!' Herrat olivat jo ovella poistumassa perä perää, kun Särkkä ärjäisi: 'Mihin helvettiin te aiotte mennä. Ette te mene mihinkään!' Herrat saivat 70 000 markkaa, josta Veistäjän käteen tuli 50 000 markkaa ja Laineelle loput. Se oli Veistäjän mielestä hirveä summa. Hän sai Aamulehdestä palkkaa vuodessa hädin tuskin saman verran. Mutta kun he tämän liikeneuvottelun jälkeen marssivat ulos Kaisaniemenkadulle, opetti Laine porvaritoimittajaa: 'Näin on porvarin kanssa meneteltävä! Kyllä se aina omansa ottaa.'" Fennada-Filmi Oy ei kuitenkaan voinut olla kyseessä, koska yhtiö perustettiin vasta vuonna 1950. Mahdollisesti Edvin Laine tarkoitti Fenno-Filmiä taikka Suomi-Filmiä, mutta kumpikaan niistä ei sijainnut samassa portaassa kuin Suomen Filmiteollisuus. Myös T. J. Särkän toimiston osoite on väärä - Suomen Filmiteollisuuden pääkonttori sijaitsi kyllä mainitussa korttelissa, mutta sisäänkäynti oli Mikonkatu 15:stä. Seppälä ja Lehtola jatkavat: "Ristikon varjossa kuvattiin suurelta osin Sörnäisten vankilassa kesällä 1944. Siellä pidettiin siihen aikaan poliittisia vankeja. Edvin Laine oli kuvaaja Marius Raichin kanssa töissä vankilan piha-alueella, kun sinne ilmestyi kävelylle tuttu vanki: Hella Wuolijoki. 'Vetäydyimme sivuun siksi aikaa, kun hän siinä käveli. En tohtinut mennä tapaamaan', muistelee Edvin Laine." Miespääosan Edvin Laine varasi itselleen. Naispääosaan kiinnitettiin SF:n Filmikoulun näyttelijä Mervi Järventaus. Alkuteksteissä mainittu näyttelijä Vili Järe oli oikealta sukunimeltään Jägermalm. Ristikon varjossa jäi Hugo Hytösen viimeiseksi elokuvaksi - Hytönen kuoli 27.12.1944, vajaa kuukausi ennen ensi-iltaa. Olavi Veistäjä sai käsikirjoituksestaan elokuvan 50-vuotisjuhlan palkintolautakunnan plaketin, samoin Jussi-patsaan. Jussilla palkittiin myös Yrjö Tuominen sivuosastaan. Veistäjä muisteli Laineen näyttäneen "hiukan synkkää naamaa" jäädessään vaille palkintoa. Elokuvan yleisömenestys jäi suurimpien kaupunkien teatteriesityskertojen mukaan laskien hieman alle vuoden keskitason. - Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan. |
||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||
1. Vangin laulu ("Jos häkkilintu siivet sais ja korkeuksiin halajais - -") Säv. ja sov. Heikki Aaltoila, san. Yrjö Jylhä 1) Es. Kauko Kokkonen, laulu (playback, Antti Koskinen, laulu, orkesterisäestys), 3' 00". 2) Mieskuoro, urut ja orkesteri (off), 2' 55". 2. Hengellinen laulu Säv. ja san. tunnistamaton Es. "vangit", laulu ja Heikki Aaltoila, urkuharmoni (playback, sekakuoro ja urut), 2' 25". 3. "Jos sisuksias kaivaa, sua korpee ja kenkuttaa - -" Säv. ja san. tunnistamaton Tunnistamaton laulaja ja viihdeyhtye (off, levysoitin), 0' 45". 4. Metsäkukkia Säv. trad., sov. Heikki Aaltoila Viihdeorkesteri (off, levysoitin), 0' 50". 5. Kapakkamusiikki Säv. Heikki Aaltoila Es. tunnistamaton mies, huuliharppu (playback, huuliharppuja orkesteri), 3' 15". Huomautuksia: Vangin laulu on lähes koko ajan elokuvan taustamusiikin pääaiheena sekä Annan ja Laurin rakkauden että "ristikon varjossa" -tunnelman teemana, myös viulusoolona (off), 0' 40". Toppo Elonperä hyräilee (100 %), 0' 15". - Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan. |
||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kieli | ||||||||||||||
suomi |