Onnen-Pekka
Lycko-Per (ruotsinkielinen nimi)
Lucky Peter (englanninkielinen käännösnimi)
Pekka le chanceux (ranskankielinen käännösnimi)
Der Glückliche Pekka (saksankielinen käännösnimi)
Onnen Pekka (työnimi)
Finna-arvio
Onnen-Pekka
Edvin Laineen ohjaama komediallinen draama Onnen-Pekka (1948) kertoo tätinsä (Mirjam Novero) kanssa asuvasta Pekka Aallosta (Veli-Matti), jolle kihlakunnantuomari Anders Björn (Helge Ranin) testamenttaa suuren kartanon. Kukaan ei tiedä, kuka on tuo nuori Pekka Antero Aalto, eikä koko totuus paljastu ennen kuin puolen vuoden päästä luettavassa jälkitestamentissa. Anders Björnin siskot (Elsa Turakainen, Siiri Angerkoski ja Verna Piponius) tekevät kaikkensa, että Pekka ei saisi testamentissa luvattua kartanoa itselleen.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||
S |
||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||
Alkukesä 1948 |
||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||
|
||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||
Kriitikot sivuuttivat Onnen-Pekan varsin vähin äänin ja ilman jyrkkiä kommentteja. "Mutta pirteänä, hyväntuulisena ja hyväätarkoittavana koko perheen kesähupina Onnen-Pekka täyttää paikkansa ja on joka tapauksessa sarjansa paras", tiivisti P. Ta-vi (Paula Talaskivi, 1.8.1948) Helsingin Sanomissa, lieventäen näin moitettaan "melko lailla ohuesta ja keskentekoisesta tarinasta" ja elokuvan muista heikkouksista: "Ohjaaja Edvin Laine ei puolestaan, niin taitavaa ja juoksevaa ja sävyltään valloittavaa kuin tämä uusin Veli-Matti -filmi monella tavalla onkin, tunnu käyttäneen läheskään kaikkia juonienkaan tarjoamia hauskutusmahdollisuuksia. Etenkin loppupuolella ja nimenomaan huippukohdissa, kummitusmelskeissä, näkyy päinvastoin Edvin Laineelle vierasta vaimennusta tai silleenjättämistä juuri sellaisissa kohtauksissa, joissa juuri hänen luulisi luovan jotakin ylipursuavaa hullunhauskaa." J-a N-nen (Juha Nevalainen, Ilta-Sanomat 2.8.1948) antoi tunnustusta käsikirjoittaja Toivo Kauppisen pyrkimykselle välttää liikoja "kasvatuksellisia aineksia" ja siirsi heikkoudet ohjaajan kontolle: "Sitä vain ei saata olla ihmettelemättä, missä on ollut ohjaaja Edvin Laineen innoitus tätä filmiä tehtäessä. Filmissä on vain yksi hyvä lapsikohtaus, se jossa ärhentelevä eversti filmin alussa löytää perijä-Pekan mekastavan ja nenäkkään lapsilauman keskeltä. [- -] Parissa yksinomaan aikuisten esittämässä kohtauksessa (testamenttien lukemiset) on hauskastikin aikaansaatu huumoria, mutta suomalaiselle filmille niin tavanomainen tyylittömyys rikkoo kokonaisuuden pahan kerran. Yksi näyttelee sillä lailla ja toinen tällä lailla ja ohjaaja antaa näytellä. Ohjaajan tehtävä kai olisi luoda harmooninen rakennelma, mutta siihen ei tässä maassa taida olla aikaa." Ra. H. (Raoul af Hällström, Uusi Suomi 1.8.1948) lähti siitä, että kyseessä "on nähtävästi erikoisesti lapsille tarkoitettu kuva" ja arvioi: "Skenario vaikuttaa jonkin verran amatöörimäiseltä väkinäisyydessään sekä myös sikäli, että esiin sukeltaneet hyvät aiheet yhtäkkiä taas hukkuvat, esim. Veli-Mattiin ihastunut vahtikoira, joka sitten häviää koko jutusta. Edvin Laine on ohjaajana tehnyt sitä rutiinityötä, mitä häneltä on odotettavissakin. Hänen everstinsä vaikuttaa paisuteltuine tehostuksineen enemmän teatterityypiltä kuin filmilliseltä." O. V-jä (Olavi Veistäjä, Aamulehti 28.8.1948) katsoi, että "kun lapsille tarkoitettuja elokuvia meillä valmistellaan hyvin harvoin, täyttää Onnen-Pekka tässä suhteessa puutteen. [- -] Aikaihminen toteaa mielihyvin elokuvan sydämellisyyden ja reippauden, kun ottaa huomioon, että filmi on tarkoitettu nimenomaan lapsille". Tamperelaisen kriitikon mukaan elokuvan "suurin vetonumero on tietysti tamperelainen Veli-Matti, joka nyt näyttää päässeen siitä uhkaavasta teennäisyydestä, joka oli havaittavissa hänen parissa aikaisemmassa elokuvassaan. Hän eläytyy välittömästi osaansa ja näyttelee Onnen-Pekan reippaasti ja vapautuneesti, joten hän on ilmeisesti kehittymässä oikeaksi lapsinäyttelijäksi." - Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan. |
||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||
Tamperelainen lapsinäyttelijä Veli-Matti Kaitala (1935 - 1978), taiteilijanimeltään Veli-Matti, oli löytynyt sanomalehti-ilmoituksella Edvin Laineen elokuvaan Nokea ja kultaa (1945). Vastauksia tuli kaikkiaan 250, joista karsittiin kuusi ehdokasta kuvaukseen. Onnekkaimmaksi osoittautui tämä "nuori, pirteä poika, jolla on tummat silmät ja hyvä lauluääni!". Onnistunutta debyyttiä seurasivat elokuvat Kirkastuva sävel (1946), Pikku-Matti maailmalla (1947) ja Laitakaupungin laulu (1948), kaikki Edvin Laineen ohjaamina. Jokaisessa niissä Veli-Matti joutui esittämään huonosti puettua ja elämän nurjiin puoliin tutustuvaa köyhää poikaa. Kun Veli-Matti itse kerran haikeaan sävyyn huomautti tästä Edvin Laineelle, sai ohjaaja idean esittää poika kerrankin varakkaassa ympäristössä. Näin syntyi Toivo Kauppisen käsikirjoituksen pohjalta kesällä 1948 Veli-Matin viides elokuva Onnen-Pekka. Veli-Matin ohella Onnen-Pekassa nähtiin toinenkin lapsinäyttelijä, Ritva-Leena Åberg. Hän oli Veli-Mattia vuotta nuorempi ja esiintynyt aikaisemmin myös elokuvissa Nokea ja kultaa sekä Pikku-Matti maailmalla. Ritva-Leena nähtiin vielä elokuvissa Prinsessa Ruusunen ja Aaltoska orkaniseeraa, molemmat vuodelta 1949. Raijan rooli Onnen-Pekassa oli kuitenkin Ritva-Leenan elokuvauran suurin tehtävä. Onnen-Pekan kantaensi-ilta oli 29.7.1948 Suomen Filmiteollisuuden omassa teatterissa Riihimäen Riihilinnassa. Elokuvan yleisömenestys oli suurimpien kaupunkien teatteriesityskertojen mukaan laskien vuoden keskitasoa. - Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan. |
||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||
1. "Poikien laulu" ("Hei lukkari ja sieppari ja kakkosvara siellä - -") Säv. Heikki Aaltoila, san. Toivo Kauppinen Es. "kansakoululaiset", laulu (playback, lapsikuoro ja viihdeorkesteri), 0' 25". 2. Virsi 557 ("Jo joutui armas aika - -") Säv. ja san. trad. ruotsalainen, suom. san. Alfred Brynolf Roos ja Elias Lönnrot Es. "kansakoululuokka", laulu, ja Aino-Inkeri Notkola, urkuharmoni (playback, lapsikuoro ja urkuharmoni), 0' 30". 3. Oolannin sota Säv. ja san. trad. Es. Veli-Matti (= Veli-Matti Kaitala) ja Edvin Laine, laulu (playback), 1' 00". 4. "Pekan laulu 1" ("On juhlavaipassaan nyt kesän puu - -") Säv. Heikki Aaltoila, san. Toivo Kauppinen Es. Veli-Matti (= Veli-Matti Kaitala), laulu, ja viihdeorkesteri (off), 1' 10". 5. "Pekan laulu 2" ("Hei hevoseni, juokse - -") Säv. Heikki Aaltoila, san. Toivo Kauppinen Es. Veli-Matti (= Veli-Matti Kaitala), laulu, ja viihdeorkesteri (off), 0' 40". 6. "Pekan laulu 3" ("Kun minäkin joskus vanhaksi käyn - -") Säv. Heikki Aaltoila, san. Toivo Kauppinen Es. Veli-Matti (= Veli-Matti Kaitala), laulu, ja viihdeorkesteri (off), 0' 30". 7. "Annan laulu" ("Mä Luojaa seuraamalla käyn ristin juurelle - -") Säv. Heikki Aaltoila, san. tunnistamaton Es. Elna Hellman, laulu (100 %), 0' 20". - Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan. |
||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||
|