"Laulajan elämäntarina toden ja tarun valokeilassa" alkaa 1850-luvun lopun suurista nälkävuosista, jolloin liminkalainen leskivaimo Maria Ojanperä on vähällä surmata Aappo-vauvansa säästääkseen tämän tarpeettomilta kärsimyksiltä. Äiti antaa lapsen vanhempiensa, munnun ja vaarin, hoiviin ja tämä jää eloon. Poika kasvaa orpona huutolaisena entisessä kotitalossaan. Aappo, kutsumanimeltään Aappi, paimentaa talon karjaa ja herättää huomiota lauluäänellään. Rovasti huomaa hänen lahjansa ja lähettää hänet Limingan vastaperustettuun kansakouluun. Siellä Aappo tutustuu Foudilan Katriin, jota hän puolustaa Länkelän Justuksen lähentelyiltä.

Aappo läpäisee nelivuotisen koulun kolmessa vuodessa. Hänen päästötodistuksensa arvosanat ovat pelkkiä kymppejä, laulussa peräti 11. Liminkalaiset päättävät lähettää Aappon Jyväskylän seminaariin. Pitäjässä järjestetään keräys, jonka Aappo saa korottomana lainana. Aappon ja Katrin välille on kehittynyt kiintymys: ennen Aappon lähtöä he tapaavat vakiopaikallaan, lakeudella kasvavan koivun alla.

Aappon seminaariaikana eletään 1870-luvun loppupuolta. Aappo viihtyy paremmin naisseurassa laulaen kuin koulun penkillä. Lehtori Hagfors läksyttää häntä ja lopulta ajaa hänet ulos luokasta. Liminkaan palattuaan Aappo tapaa Katrin ja sanoo ajatelleensa tyttöä koko ajan. Hän kertoo, ettei hänestä tule opettajaa: hänen tiensä on laulajan ura, mitä varten hän aikoo opiskella Helsingissä ja Saksassa. Katri lupaa seurata Aappoa, jos vain hänen isänsä suostuu. Kun Aappo kosii tyttöä Foudilan isännältä, tämä osoittaa tylysti huutolaispojan paikan ja ajaa hänet ulos. Mielenkuohussaan Aappo viettää koko yön lakeudella ja nukahtaa ruusupensaan viereen. Aamulla hän vie Katrin pensaan luo ja pyytää tyttöä muistamaan häntä aina kun tämä näkee orjanruusun kukkivan. Katri lahjoittaa Aappolle jo kansakoulussa hänelle nimikoimansa nenäliinan. Aappon laulama Yksi ruusu on kasvanut laaksossa säestää heidän eroaan.

Dresden 1885: Aappo on opiskellut laulua kolmen vuoden ajan. Laulunopettaja professori Hildach sanoo Aappon olevan valmis Frankfurtin oopperaan. Aappon norjalainen ystävä ja asuintoveri kreivitär von Waldenburgin pensionaatissa, Paul Hanneborg, esittelee innoissaan sisarelleen Auroralle suomalaisen, josta koko kaupunki puhuu "suurena laulajana ja suurena rakastajana". Aurora suhtautuu Aappoon torjuvasti yllätettyään hänet ja kreivittären tyttären Kiplien suutelemassa; myös tieto Aappon taustasta lisää hänen yliolkaisuuttaan. Aappon tahaton kommellus, pesuveden heittäminen Auroran niskaan, estää heitä lainkaan lähestymästä. Senaattori Yrjö-Koskinen on saapunut Dresdeniin tapaamaan Aappoa, joka huolimatta professori Hildachin järjestämästä loistavasta sopimustarjouksesta ilmoittaa pensionaatin juhlayleisön tyrmistykseksi palaavansa Suomeen. Yrjö-Koskinen kertoo, että Ojanperää tarvitaan nyt Suomessa ensimmäisen musiikkiopiston perustamisessa. Kiplie jää ikävään.

Uutiset Aappon menestyksellisistä konserteista Helsingissä kantautuvat Liminkaan, jossa Katri on opettajana. Isänsä raivoksi Katri torjuu Perälän isännän kosinnan ja sanoo, koska ei saanut sitä, jonka olisi omasta halustaan ottanut, ei huoli muitakaan. Juhlinnan keskellä Aappo saa Katrin kirjeen, joka sisältää kuivatun villiruusun. Aappo lähtee vuosikausia kestävälle kiertueelle, joka ulottuu Berliiniin, Pietariin, Leipzigiin, Dresdeniin ja Wieniin. Suomalainen laulaja tunnetaan kaikkialla Euroopassa, hänen ohjelmistossaan on monia lauluja, mutta hänen lempilaulunsa on yhä Yksi ruusu on kasvanut laaksossa.

Kristianiassa vuonna 1906 Aurora tulee konsertin jälkeen tapaamaan Aappoa. Aurora kertoo veljensä kuolleen ja lahjoittaa Aappolle tämän suunnitteleman soittorasian. Aappo suutelee Auroraa, joka tunnustaa rakastaneensa miestä jo Dresdenissä. He viettävät lemmenidylliä Högramin kartanossa, kunnes Aappon säestäjä Eliasson onnistuu löytämään hänet ja kertoo, että Suomessa uhkaa skandaali, ellei tämä pian palaa. Ennen lähtöään Aappo kosii Auroraa tämän isältä mutta epäonnistuu jälleen.

Kotimaassa Eino Leino lohduttaa Aappoa, kun Aurora yllättäen sähköttää isänsä antaneen suostumuksensa. Aappo innostuu, mutta ei sittenkään palaa Norjaan. Sen sijaan hän lähtee uudelleen kiertueelle, jota siivittävät lehtiotsikot: "Aappo Ojanperä hurmasi Berliinin", "Suurlaulaja valtaamassa taas Eurooppaa".

Tarina siirtyy vuoteen 1915, jolloin Aappo on vanhentunut ja vuoteenomana. Katri on kuullut Aappon sairaudesta ja matkustaa Helsinkiin. Ystävät, mm. Eino Leino ja Oskar Merikanto, ovat huolissaan, että Aappo tappaa itsensä työllä ja pyytävät, että Katri taivuttaisi Aappon lähtemään kanssaan Liminkaan. Aappo vastaa, että hänellä on vielä yksi työ jäljellä: valmentaa nuori laulajatar Olga Tavanne ensikonserttiinsa. Katri sanoo, että Aappon on valittava työ tai hänet. Aappo jää konserttiin, jossa oppilaan laulu alkaa sujua heti kun opettaja ilmestyy aitioon. Aplodien jälkeen Aappo kuitenkin lyyhistyy, mutta toipuu sen verran että pystyy lähtemään Liminkaan, missä Katri on vastaanottamassa: "Koko elämäni minä olen odottanut sinua, Ojanperän Aappi." Aappo joutuu heti sairasvuoteeseen, mutta nousee jalkeille, kun kyläläiset saapuvat joukolla tervehdyskäynnille, ja kohottavat kolminkertaisen eläköön-huudon "Limingan suurelle laulajalle" ja esittävät kuorossa Ruusun laaksossa. Muuan tyttö heittää ruusun parvekkeella seisoville Aappolle ja Katrille. Mielikuvissaan he vaeltavat nuorina koivun luokse. Ruusu putoaa, kun Aappo kuolee hiljaa keinutuoliin. Katri kohentaa hänen asentoaan.

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.