Helmikuun manifesti
Februarimanifestet (ruotsinkielinen nimi)
Under knutpiskan (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
Das Februarimanifest (saksankielinen nimi)
February Manifesto (englanninkielinen käännösnimi)
Le Manifeste de février (ranskankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Helmikuun manifesti
Toivo Särkän ja Yrjö Nortan ohjaama historiallinen elokuva Helmikuun manifesti (1939) pohjautuu Mika Waltarin käsikirjoitukseen. Helsinkiläisen tuomari Kotkan (Yrjö Tuominen) opiskelijapoika Jaakko (Tauno Palo) ei hyväksy vuoden 1899 venäläistämistoimia. Hän ryhtyy aktivistiksi ja ystävystyy luokkatietoisen työläisen Sihvolan (Eino Kaipainen) kanssa. Vuoden 1905 suurlakon jälkeen heidän tiensä eroavat ideologisista syistä. Kansalaissodan alla Jaakkoon rakastunut Sihvolan sisar Aino (Regina Linnanheimo) joutuu valitsemaan puolensa.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||
12 |
||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||
K. Hakosen kuljetusliikkeen miehiä
K. Hakosen kuljetusliikkeen miehiäHae aiheistaKreditoimattomat
Kokoonpanot
|
||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||
Syyskuu 1938 - tammikuu 1939 - Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan |
||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||
|
||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||
SF:n historiallinen suurelokuva kohtasi kiitollisen kritiikin. "Suomen Filmiteollisuus on saavuttanut tuotantonsa tähänastisen huipun", aloitti S. S. (Salama Simonen, Uusi Suomi 20.2.1939). "Meillä voidaan ehkä valmistaa filmiteknillisesti ja taiteellisesti parempia elokuvia, mutta tähän asti ei ole vielä onnistuttu valamaan suomalaiseen filmiin näin voimakkaasti tehoavaa isänmaallista henkeä. Ennen kaikkea senvuoksi sen soisi muodostuvan koko kansan elokuvaksi." "Suomen Filmiteollisuus ansaitsee koko Suomen kansan kiitoksen siitä, että se on suuria uhrauksia säästämättä valmistanut tämän suurelokuvan", toivotti -rkk- (Ajan Suunta 20.2.1939). "Se on suomalaisten kansallishyveiden, järkkymättömän oikeudentunnon ja vapaudenrakkauden suuri ylistyslaulu." "Februarimanifestet är icke blott ett anslående verk tack vare den starka fosterländska anda, som spontant genomlyser dess händelseförlopp, utan också en gedigen och särdeles ståtligt iscensatt film", kiitti H. K. (Hans Kutter, Hufvudstadsbladet 20.2.1939). "Toivo Särkkäs organisatoriskt lagda regissörsmentalitet gjorde sig synnerligen väl gällande i de talrika och skickligt genomförda masscenerna. Fotgrafering, ljud och musikackompanjemang voro av god kvalitet. Ett omdöme som i övrigt också gäller filmen som helhet." "Mika Valtarin työ on ollut vaikea", arveli J. Z-ck (John E. Zidbäck, Helsingin Sanomat 20.2.1939), "mutta hän on varman vaiston ohjaamana onnistunut tehtävässään yllättävän hyvin ja saanut ilmi monasti aivan kipenöitsevästi tiivistetyn tunnelman. Sama tunnustus täytyy antaa ohjaajillekin, jotka ovat osanneet mielestämme aivan erinomaisesti järjestää esim. suuret joukkokohtaukset kasakoineen, piestyine, pakenevine ihmisjoukkoineen j.n.e." "[- -] hän on päässyt melkoisen eheään tulokseen", arvioi myös S. S. käsikirjoitusta, "sillä vaikka tapahtumien kulku on ollut kuvattava vain lyhyin kohtauksin, on niitä yhdistämässä siksi voimakas sisäinen syy-yhteys, että lopputuloksena on kiistaton kokonaisuus." "Helmikuun manifestia katseleekin ikään kuin vanhaa kirjaa", luonnehti puolestaan asiaa Ilta-Sanomien (20.2.1939) nimetön kirjoittaja, "jonka hieman kellastuneilta lehdiltä löytää jälleen monet jo tutuiksi käyneet, muistoja elävöittävät kuvat. Vaikka nämä kuvat eivät liitykään toisiinsa siten kuin filmiin nähden yleensä voidaan vaatia, niin niitä yhdistää kuitenkin katselijan tietoisuus siitä, että näin on kerran tapahtunut [- -]. Helmikuun manifesti on pukujen ja sisustuksen aitouteen sekä paikka paikoin esiintyvään loistoonkin nähden saavutus, jota voi miltei ihmetellä, kun ottaa huomioon rajoitetut mahdollisuudet tässä suhteessa." Suomen Sosialidemokraatin (21.2.1939) H. V. (Heikki Välisalmi) piti puolestaan käsikirjoitusta "melkoisen hajanaisena", mutta tunnusti: "Toiselta puolen on otettava huomioon, että käsikirjoitus sisältää suuria ansioita, joihin etupäässä lukisin sen hienovaraisuuden, jolla kansalaissodan aika on ohitettu. Siinä lienee kuitenkin ryssien osuutta turhanpäiten ja kenties vähän epähistoriallisesti korostettu." Mittavan näyttelijälistan edessä arvostelijat joko ryhtyivät luettelointiin lisäten H. K:n tapaan, että "de flesta skötte sig till belåtenhet", tai tyytyivät J. Z-ck:n lailla yleisarvioon: "Osasuorituksetkin ovat hyvät, jopa eräiltä osilta aivan korkeatasoisiakin. Annamme täyden tunnustuksen esiintyjillekin pitkästä henkilöluettelosta ketään mainitsematta ja ketään unohtamatta." Esityskiellon jälkeisen televisioesityksen yhteydessä kriittisiä äänenpainoja löytyi jo enemmän. Heikki Kataja (Hämeen Sanomat 21.3.1991) ei nähnyt elokuvalla "juurikaan elokuvataiteellista merkitystä", "mutta historiallista tärkeyttä, sekä elokuvahistorian että Suomen historian kannalta, sitäkin enemmän. Erikoisuusarvoa taas on kertynyt pitkän esityskiellon aikana." "Toteutuksen innoittuneisuudessa on pikemminkin patinaa kuin pölyä", koki Putte Wilhelmsson (Uusi Suomi 21.3.1991). "Elokuvan valmistumisesta kulunut aika auttaa nykykatsojaa punnitsemaan sen motiiveja. Jos se ei 'todellisena' historiana tunnu huomionarvoiselta, niin historiankuvan taltiointina se sitä ehdottomasti on." "Ilmeisen mustavalkoisesta historiantulkinnastaan sekä Särkälle tyypillisestä näyttelijätyön teatraalisuudesta huolimatta Helmikuun manifesti on kohtuullisen onnistunut elokuva", tunnusti Tarmo Poussu (Katso 12/1991). "Sen käsikirjoitus on draamallisesti toimiva pelkistys kokonaisen kansankunnan vaiheista liki kahden vuosikymmenen - vuosien 1899-1917 - aikana. Särkkä on olennaisesti osaavampi epookin kuvaajana kuin näyttelijöiden ohjaajana. Suurelta osin kiitos ajankuvan aitoudesta lankeaa tosin lavastaja Ossi Elstelälle." - Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan. |
||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||
Helmikuun manifesti (1939) oli Suomen Filmiteollisuuden siihenastisen historian suurimittaisin elokuva. Yhtiön tiedotteiden mukaan kyseessä oli "Suomen cavalcade, niiden miesten ja naisten, niiden sukupolvien sankaritaru, jotka, kukin ajallaan ja tavallaan, ovat olleet luomassa vapaata Suomea". Elokuvaa mainostettiin myös sanoilla "Kansakunnan tie vapauteen. Pääosassa Suomen kansa." Alkuperäiskäsikirjoituksen laati Mika Waltari, rakentaen kansakunnan historian kaaren Napoleonin ja Aleksanteri I:n vuonna 1807 Tilsitissä tapahtuneesta kohtaamisesta Suomen itsenäisyyden alkuun. Juonen keskiössä ovat tuomari Kotkan perheen vaiheet vuodesta 1899 parinkymmenen vuoden ajan eteenpäin, mutta "siinä missä yksilön kuvaus [- -] ei riitä mahduttamaan puitteisiinsa valtavaa aihetta, käyttää elokuvamme läpileikkausmaista, välähdyksenomaista perspektiivilyhennystekniikkaa", luonnehti T. J. Särkkä juonenkulkua. Käsikirjoituksen Waltari teki tilaustyönä - ajatus Helmikuun manifestista oli lähtöisin Särkältä. Jo vuonna 1936 SF kertoi suunnittelevansa "uutta kansallista suurfilmiä aktivistitoiminnan ajoilta" ja kirjailija Arvi Kivimaan tuolloin jo viimeistelevän käsikirjoitusta. "Elokuvasta tulee muodostumaan ylistyslaulu niille aktivisteille ja isänmaan ystäville, jotka henkensä ja kaikkensa uhraten uskalsivat nousta vastustamaan vieraan valtion sortotoimenpiteitä. Juoneen liittyvä kaunis rakkaustarina ja aktivistien huimat seikkailut antavat lisäväriä tälle jo sinänsä mielenkiintoiselle aiheelle." (Ajan Suunta 8.6.1936). Kivimaan käsikirjoitusta ei kuitenkaan koskaan toteutettu. Talvella 1939 aihe oli taas ajankohtainen sikäli, että Nikolai II:n julistuskirjasta tuli vuoden 1939 alussa kuluneeksi 40 vuotta. Eräänä sysäyksenä elokuvan tekoon saattoi myös olla kilpailevan Suomi-Filmin vuotta aikaisemmin toteuttaman Jääkärin morsiamen hyvä yleisömenestys. Sotilaspukuasiantuntijana oli nuori ensikertalainen, 19-vuotias Bure Litonius. Suurisuuntaiset lavastukset suunnitteli Ossi Elstelä, joka myös esitti johdannossa Napoleonia. Viaporin Kuninkaanportti (nyk. Kustaanmiekan portti Suomenlinnassa) pystytettiin Haagan studioalueelle, ja Pietarin Talvipalatsin sali-interiööri rakennettiin SF:n studioon. "Yhteensä tehtiin sisäkuvia varten 40 ja ulkokuvia varten 4 rakennelmaa. Näyttelijöitä ja avustajia on ulkokohtauksissa ollut 451 henkeä sekä kasakkakohtauksissa sitäpaitsi noin 8 000 ihmistä Suurtorilla ja sisäkohtauksissa 434 henkeä. Sotilas- ja virkapukuja käytettiin yhteensä 206 kpl, joista alkuperäisiä oli 93 ja muut joko vartavasten mallien mukaan tehtyjä tai lainattuja." (Suomen Työ 2/1939). Avustajat Senaatintorilla 24.10.1938 kuvattuun joukkokohtaukseen saatiin ilmaiseksi, sanomalehti-ilmoitusten avulla. Kaksi aikaisempaa kuvausyritystä 25.9. ja 2.10.1938 epäonnistuivat pilvisen sään vuoksi. Väkeä kerrottiin saapuneen paikalle noin 10 000 henkeä. Elokuvasta otettiin levitykseen 15 kopiota eli enemmän kuin mistään muusta elokuvasta Suomessa sitä ennen. Elokuva oli aluksi lapsilta kielletty, mutta muuttui 8.3.1939 alkaen lapsille sallituksi. Yleisömenestys oli vuoden 1939 parhaita - maksaneita katselijoita kertyi vuoden 1945 loppuun mennessä kaikkiaan 706 969 henkeä, joista aikuisia 609 784 ja alennuslippulaisia 97 185. Helmikuun manifesti myytiin myös Ruotsiin: sen ensiesitys oli 13.3.1942 nimellä Under knutpiskan. Toisen maailmansodan jälkeen tuottaja lyhensi Helmikuun manifestia 300 metrillä (noin 11 minuutilla). Lyhennykset painoittuivat elokuvan loppujaksoihin, mm. maaliskuuhun 1917 ja vuoden 1918 kansalaissotaan. Uusintatarkastuksessa 1.3.1946 elokuva joutui kuitenkin esityskieltoon, joka tuottajan toistuneista esityslupa-anomuksista huolimatta pysyi 10.4.1948, 26.2.1950 ja 5.11.1963 tapahtuneissa lisätarkastuksissa edelleenkin voimassa. Ainoastaan Suomen elokuva-arkisto sai 11.11.1960 poikkeusluvan yhtä T. J. Särkän 70-vuotissarjan esitystä varten. Kiellosta Helmikuun manifesti vapautui vasta 30.4.1987. Ensimmäinen televisioesitys oli maaliskuussa 1991. Suomen elokuva-arkisto palautti vuonna 2005 säilyneet leikkauspoistot elokuvaan. Kansallisen audiovisuaalisen instituutin kokoelmissa ei ole elokuvan julistetta. - Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan. |
||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||
1. Alkusoitto Säv. Martti Similä Helsingin Teatteriorkesteri (off, alkutekstit), 3' 30". 2. Suomis sång / Suomen laulu Säv. Fredrik Pacius, san. Emil von Qvanten, suom. Taavi Hahl 1) Es. Tauno Palo ja Unto Salminen, laulu, sekä Laila Rihte, flyygeli (playback, pianosäestys), 0' 25". 2) Puhallinorkesteri (off), 0' 40". Levytykset: Ylioppilaskunnan Laulajat, joht. Martti Turunen; His Master's Voice X-6045, 11.2./10.2. 1938. Suomen Valkoisen Kaartin soittokunta, joht. Lauri Näre; His Master's Voice X-6337, elokuu 1939. 3. Björneborgarnas marsch / Porilaisten marssi Säv. Christian Fredrik Kress, sov. Martti Similä 1) Es. Laila Rihte, flyygeli (playback, tunnistamaton pianisti), 0' 15". 2) Es. puhallinorkesteri (playback), 0' 20". 3) Helsingin Teatteriorkesteri (off, lopputekstit), 1' 35". Levytys: Suomen Valkoisen Kaartin soittokunta, joht. Lauri Näre; His Master's Voice X-6337, elokuu 1939. 4. Bože, Tsarja hrani / Keisarihymni Säv. Aleksei Lvov, sov. Martti Similä Es. puhallinorkesteri (playback), 0' 25". 5. Vårt land / Maamme Säv. Fredrik Pacius, san. Johan Ludvig Runeberg, suom. Paavo Cajander Es. "saattajat", laulu (playback, sekakuoro), 0' 40" Levytys: Suomen Valkoisen Kaartin soittokunta, joht. Lauri Näre; His Master's Voice X-6343, elokuu 1939. 6. Virsi 152 ("Jumala ompi linnamme - -") Säv. trad., san. Martin Luther, suom. Jacobus Petri Finno, muokannut Elias Lönnrot Es. Eino Kaipainen ja Laila Rihte sekä "kirkkokansa", laulu (playback, sekakuoro, urkuharmonin säestys), 2' 00". 7. Vala Säv. ja san. trad. unkarilainen, suom. san. tuntematon 1) Es. "nuorisojoukko", laulu (playback, mieskuoro), 0' 25". 2) Es. Eino Kaipainen ja Tauno Palo, laulu (100 %), 0' 05". 8. Banzai ("Siperian rannalla ryssänkeisari huiskutti ja itki - -") Säv. ja san. trad. Es. Lennart Vaikonpää, laulu (100 %), 0' 20". 9. Jääkärimarssi Säv. Jean Sibelius, sov. Martti Similä 1) Es. Erkki Laine, flyygeli (playback, tunnistamaton pianisti), 0' 50". 2) Helsingin Teatteriorkesteri (off), 2' 45". Levytys: Suomen Valkoisen Kaartin soittokunta, joht. Lauri Näre; His Master's Voice X-6338, elokuu 1939. Huomatuksia: Taustamusiikin aiheina ovat La marseillaise / Marseljeesi, säv. Claude-Joseph Rouget de Lisle, Keisarihymni (nro 4) ja Porilaisten marssi, mikä (nro 3:3) on myös elokuvan loppumusiikkina. - Toim. Juha Seitajärvi (2022) Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan |
||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kieli | ||||||||||||
suomi |