Pekka ja Pätkä sammakkomiehinä
Träskalle och Stumpen som grodmän (ruotsinkielinen nimi)
Pete and Runt, Frogmen (englanninkielinen käännösnimi)
Pierrot et Bébert hommes grenouilles (ranskankielinen käännösnimi)
Pekka und Pätkä als Froschmänner (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Pekka ja Pätkä sammakkomiehinä
Armand Lohikosken ohjaamassa yhdeksännessä Puupää-komediassa Pekka ja Pätkä sammakkomiehinä (1957) epäonnistuneelta varieteekiertueelta Helsinkiin palaavat Pekka Puupää (Esa Pakarinen) ja Pätkä (Masa Niemi) joutuvat kertausharjoituksiin, joissa heidät koulutetaan sammakkomiehiksi. Sukellusharjoituksissa ystävykset törmäävät merenneito Helmiin (Sirkka-Liisa Wilén), jonka he Justiinan (Siiri Angerkoski) järkytykseksi auttavat kotinsa kylpyammeeseen. Siviiliin päässeet ystävykset päätyvät lopulta YK-sotilaiden kolkkaamina Suezille suuntaavaan lentokoneeseen. Tarina jatkuu seuraavassa Puupää-elokuvassa.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||
S |
||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||
Kesä 1957 |
||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||
|
||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||
Vuoden 1957 kolmas Pekka ja Pätkä -elokuva ei enää jaksanut innostaa kaikkia kriitikoita edes katsomoihin. Paula Talaskiven (Helsingin Sanomat 24.12.1957) lyhyt kommentti oli paljonpuhuva ja tyypillinen: "Kotimainen uutuus Pekka ja Pätkä sammakkomiehinä kuuluu olevan varmimpia nykyisiä toiveohjelmia. Sen tasoa en tunne." "Filmistä on muutama metri otettu Turussakin: Brahenpuistossa ja Turun laivastoasemalla", huomasi R. K-i (Reijo Koski, Turun Sanomat 22.12.1957,), jonka mielestä elokuva oli "[- -] hataruudessaan ja kirjavuudessaan täysin edellisten Pekka ja Pätkä -filmien luokkaa [- -]". Turvautuminen "vanhoihin rutiinitemppuihin" todisti nimimerkin mukaan sen että tekijöiltä "[- -] alkavat vähitellen vitsit ja aiheet loppua [- -]". Myös B. L-z (Hufvudstadsbladet 22.12.1957) oli hyvin tyly Armand Lohikosken uutuutta kritikoidessaan: "Hur jag än bemödar mig kan jag inte finna några förmildrande omständigheter vid bedömandet av detta spektakel - det är rena rama spekulationen i lägsta folksmak. Huden knottrar sig av obehag för den otrivsamma, ovänliga stämning som Lohikoski åstadkommit kring de två kuferna. [- -]. Alltihop är lika snedvridet och skämten horribelt konstruerade - att tala om bottenprodukt är milt." "[- -] tämänkertainen tuote on menettänyt jopa edeltäjiensä primitiivisiä naurun aineksia. Puhutaan paljon. Seikkailut olemattomia", totesi T. S-o (Tomira Savtschenko, Kansan Uutiset 29.12.1957) - ja jatkoi: "Alussa Pekka ja Pätkä ovat kiertäviä taiteilijoita ja pistäytyvät (tarpeettomasti) Tampereella ja Turussa. Sitten he joutuvat reservipalvelukseen sammakkomiehiksi, missä yhteydessä heidän seikkailunsa rajoittuvat pieneen uimiseen ja alushousujen esittelyyn. Tuntuu siltä kuin tekijät olisivat tyhjentäneet vähäisetkin henkiset resurssinsa loppuun." Mutta kuten aikaisemmin myös nyt suuri yleisö piti näkemästään. "Bio-Bion sali oli aivan täynnä kansaa ja hauskaa oli. Nauru kaikui yhtä mittaa iloisena ja rentona", kommentoi Valma Kivitie (Elokuva-Aitta 1/1958). - Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan. |
||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||
Pekka ja Pätkä sammakkomiehinä (1957) oli sarjan yhdeksäs tuote. Nimi kertoo vain osan sisällöstä: tarina alkaa kuvauksena viihdekiertue Puupään vaiheista ja vasta sen jälkeen siirrytään sammakkomies-aiheeseen. Kiertueen kahden miehen yhtyeessä Pekan instrumenttina on basso ja Pätkän lyömäsoittimet; ennen elokuvanäyttelijäuraansa Masa Niemi oli soittanut viipurilaisissa ravintolaorkestereissa rumpuja. Sammakkomieskurssijaksoissa nähdään alokkaiden ja jääkäreiden joukossa mm. Vihtori Välimäki, lumimies elokuvasta Pekka ja Pätkä lumimiehen jäljillä (1954), sekä sellaisia myöhempiä kuuluisuuksia kuin Matti Kuusla, Mikko Niskanen, Spede Pasanen ja Tommi Rinne. Elokuvan alkuteksteissä on Juhani Kumpulaisen etunimi muodossa Jussi, Sirkka-Liisa Wilénin etunimi muodossa Sirkka Liisa ja Elmer Lahden etunimi muodossa Elmeri. Elokuvan tarina katkaistiin tarkoituksellisesti kohtaan, josta sitä voitiin suoraan jatkaa elokuvassa Pekka ja Pätkä Suez'lla (1958). Ohjaaja Armand Lohikoski kaavaili, että vanhojen sarjafilmien tapaan jatko-osa laskettaisiin levitykseen välittömästi edellisen osan jälkeen. Tuottaja T. J. Särkkä päätti kuitenkin pitää ensi-iltojen välillä neljän kuukauden tauon. Osmo Jokisen haastattelussa Kinolehdessä 7/1969 Lohikoski kertoi kuvausten työläimmästä vaiheesta: "[- -] Puupäiden asunnossa oli menossa vimmattu takaa-ajo Justiinan yrittäessä kaulimellaan saada Pekan ja Pätkän päiväjärjestykseen. Tällöin, päästäkseen karkuun, oli poikien lopulta juostava läpi seinän portaikkoon. Tämänkään tapahtuman rakentaminen ei käynyt huitaisemalla päinsä. Olin kuullut juuri keksitystä tyroksiini-muovista, josta voitiin rakentaa tiilet. Apteekista ostettiin kilokaupalla siitepölyä, jota siroteltiin seinän rakosiin. Asunnon puolella tapetit seinään, samoin taulut, toiselle puolelle lavastetta rakennettiin portaikko. Pienet merkit opastivat seinässä, missä kohtaa piti juosta pahki. Kamerat olivat molemmilla puolilla valmiina, mutta vaikka kuinka monta kertaa yritettiin, ei poikien luonto antanut periksi juosta läpi seinän, aina he viime hetkellä löivät jarrut päälle. Kun kaikki sitten lopulta sujui, niin se näytti filmissä oikein hyvältä - mutta tuon muutaman sekunnin vuoksi nähtiin paljon vaivaa..." Jostakin syystä juuri tämän Pekka ja Pätkä -elokuvan yleisömäärät ovat vuoden 1969 jälkeisissä uusintaesityksissä olleet suurimmat, yhteensä 89 252 eli lähes 10 000 enemmän kuin seuraavaksi parhaan. Ensiesityskierroksella elokuvan menestys ei ollutkaan mitenkään poikkeuksellinen sarjan muihin teoksiin verrattuna. Esa Pakarisen kuoleman jälkeen 1989 on puuhattu patsaan pystyttämistä hänen kotikaupunkiinsa Varkauteen. Elokuvassa asiaa ennakoitiin kolme vuosikymmentä aiemmin. Viihdekiertue Puupään vieraillessa Turussa käyvät Pekka ja Pätkä Pietari Brahen patsaan äärellä sananvaihdon: "Pätkä: Jos minulle ehdotettaisiin patsasta, niin minä sanoisin, että kiitoksia vaan, mutta jos se kansakunnalle sopii, niin minä ottaisin tämän kunnian mielummin rahassa. Pekka: Heh, hyvähän sinun on puhua, kun sulle ei ehoteta patsasta, mutta mulle vielä ennen pitkää niin pystytetään patsas." - Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan. |
||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||
1. "Vatkaa ja väännä" / "En minä vatkoo" Säv. Toivo Kärki, san. Armand Lohikoski Es. Esa Pakarinen, laulu, ja Masa Niemi, rummut (playback, tanssiorkesterisäestys), 2' 50", lauluosuus 0' 50". 2. "Hippaa ja hoppaa" Säv. Toivo Kärki, san. Armand Lohikoski Es. Sacy Sand (= Rainer Sandqvist), laulu ja kitara (playback, saksofoni- ja tanssiorkesterisäestys), 3' 05". 3. Ej uhnjom / Volgan lautturien laulu Säv. ja san. trad., sov. Toivo Kärki Tanssiorkesteri (off), 0' 35". 4. Little White Duck / Pieni ankanpoikanen Säv. Bernhard Zaritsky, san. Walt Barrows, suom. Kyllikki Solanterä Es. Masa Niemi (100 %), 0' 10". 5. Marssi Säv. Toivo Kärki Puhallinyhtye ja rummut (off), 1' 00". 6. Toreadorin aaria oopperasta Carmen Säv. Georges Bizet Es. Masa Niemi, laulu (100 %), 0' 10". Huomautuksia: "En minä vatkoo" -esityksessä Esa Pakarinen soittaa bassoa, Masa Niemi rumpuja, halkosahaa ja mattopiiskaa. "Hippaa ja hoppaa" -esityksessä Esa Pakarinen soittaa bassoa, Masa Niemi kattiloita ja kahvipannuja nuorison tanssiessa kadulla. - Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan. |
||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kieli | ||||||||||||
suomi |