Kankkulan kaivolla
Kring Kankkula-brunnen (ruotsinkielinen nimi)
At the Kankkula Well (englanninkielinen käännösnimi)
Au bord du puits Kankkula (ranskankielinen käännösnimi)
Das Volk unter sich (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Kankkulan kaivolla
Toivo Särkän ja Aarne Tarkaksen ohjaama musiikkikomedia Kankkulan kaivolla (1960) perustuu samannimiseen radiosarjaan. Helsinkiläinen radioreportteri (Hannes Häyrinen) saapuu juhannuksen alla Kankkulan kylään tekemään haastatteluja. Vanha vallesmanni (Jalmari Rinne) vaatii kylän poliisina toimivaa pojanpojanpojanpoikaansa Lauria (Ismo Kallio) jatkamaan jo sukupolvia kestänyttä yritystä käräyttää Tippavaaran vanhaisäntä (Oke Tuuri), jonka vallesmanni uskoo keittävän pontikkaa. Lauri on kuitenkin rakastunut vanhanisännän tyttärentyttärentyttärentyttäreen Leenaan (Leni Katajakoski), ja parin kihlajaisaikeet ovat ristiriidassa Laurin velvollisuuksien kanssa.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||
S |
||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||
Kesäkuu - heinäkuu 1960 |
||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||
|
||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||
Kankkulan kaivolla oli monen kriitikon mielestä vuoden 1960 kotimaisten elokuvaensi-iltojen pohjanoteeraus. Useimmat eivät vaivautuneet kirjoittamaankaan siitä kuin muutaman rivin. A. A. (Kansan Tahto 16.8.1960) pohdiskeli: "Kankkulan kaivolla on uusin suomalainen elokuva ja valittaen täytyy todeta, ettei siitä hyvällä tahdollakaan löydä mitään myönteistä. Radio-ohjelmanakin Kankkula on paljon mehukkaampi ja parempi kuin sen filmisovitus ja kun tähän vielä liitetään toteamus, että melkein kaikki muukin on varsin kepeää tekoa, päädytään siihen, että elokuvan osuvimman arvostelun lausuu jo itse Tippavaaran vanha isäntä, jonka sanoihin 'kuin tyhjää vaan' elokuvista saapuva yleisökin mielellään yhtyy." "Osaksi Kankkulan kaivolla on tyypillistä kesäjuhlien huviohjelmaa, jota kohti kamera tosin on suunnattu, mutta joka ei ole jaksanut muuntautua filmiksi huolimatta siitä että koko 'show' varmemmaksi vakuudeksi käydään läpi kahteen kertaan. Muilta osin työ on täydellistä kaaosta [- -]", kirjoitti Leila Arpiainen (Helsingin Sanomat 14.8.1960). Heikki Eteläpää (Uusi Suomi 14.8.1960) arveli, etteivät edes "puujalkahuumorin" ystävät pysty nauttimaan filmistä, koska äänitys oli "täysin ala-arvoinen": "[- -] monin ajoin ei minuuttikaupalla tajua mitään siitä, mitä näyttelijät sanovat. Kuva on tuhruista, ääni vielä kaiken lisäksi epäsynkronista. Että näin etevään tulokseen on päästy, siitä huolta pitämään on tarvittu vallan kaksi ohjaajaa, T. J. Särkkä ja Aarne Tarkas." Yrjö Kemppi (Ilta-Sanomat 15.8.1960) ilmaisi vastenmielisyytensä ytimekkäästi: "Ilmeisen kirjallisen ripulin tuloksena syntynyt käsikirjoitus on saanut arvoisensa ohjauksen. [- -] tämä synkkä dokumentti joutaisi - ja kiireesti - kiikutettavaksi samaiseen paikkaan, jonne Neulasen Manta jo filmissä viitoitti polun." "Eikö sitten ole mitään hyvää tässä keitoksessa?", kyseli Hki (Heikki Jylhä, Keskisuomalainen 9.10.1960) - ja vastasi itse: "Toivo Kärjen musiikki yrittää muutamin paikoin Humppaorkesterin välityksellä päästä vetoon, mutta jää yleensä varsin miedoksi. [- -]. Oke Tuuri [- -] Tippavaaran vanha isäntä on täysosuma sekä nähtävyytenä että kuullen. Muut tyypit ovat joko yliampuvia tai valjuja, kuten filmin ns. kaunottaretkin." Femina (Helmi Neva, Satakunnan Kansa 22.8.1960) arvosteli myös roolisuorituksia: "Eräät Kankkula-hahmot, jotka radiossa ovat jopa naurattaneet, tarjoavat nyt valkokankaalla katsojalle järkyttävän näyn filmihenkilöinä. Melkein itkimme Neulasen Mantan kohtaloa, tuntuipa siltä, että Tippavaaran pappakaan ei oikein siedä lähikuvausta." Ruotsinkielisten lehtien kriitikot eivät olleet suomen kielellä kirjoittavia kollegojaan lempeämpiä. "Magister Särkkä har nu rätt länge suttit och lodat och lodat hur djupt man kan sjunka inom farsproduktionen innan botten är nådd. Nu har han slagit sitt eget rekord", kirjoitti G. B-s (Greta Brotherus, Hufvudstadsbladet 14.8.1960). - Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan. |
||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||
Aune Ala-Tuuhosen ja Antero Alpolan Yleisradiolle ideoima ja kirjoittama, epäsäännöllisin väliajoin lähetetty radiohupailusarja Kankkulan kaivolla oli saavuttanut suuren yleisön suosion heti alusta eli kesäkuusta 1958 lähtien. Hupailussa tehtiin pilaa suomalaiskansallisista ominaisuuksista ja heikkouksista, käytettiin runsaasti verbaalikomiikkaa ja vihjailtiin toistuvasti viinan salapolttoon. Lisäsuosiota oli omiaan antamaan Yleisradion äänilevyarkistosta kaivettu 1920- ja 1930-lukujen kotimainen iskelmäaarteisto, jota käytettiin ohjelman välimusiikkina ja jonka tunnusnimikkeeksi vähitellen vakiintui "humppa". Antero Alpola kertoo teoksessaan Viihdevuosien vilinässä: "Sarja ajettiin sisään pääasiassa kahden valttikortin varassa. Toinen oli Annulin [ = Aune Ala-Tuuhonen] luomus pontikankeittäjä-ikivanhus Tippavaaran vanha isäntä, joka pohjautui kirjoittajan jonkin vuoden takaisessa ohjelmassa käyttämään vastaavanlaiseen, vähän pahatapaiseen joulupukkiin. Sitä oli esittänyt Keijo Komppa, nyt Tippavaaraa Oke Tuuri. Meikäläistä yleisöä on aina suunnattomasti kiinnostanut jokin kielletyn tuntuinen. Sehän on saatu havaita esimerkiksi revyyteatteri Punaisessa Myllyssä ja Iloisessa Teatterissa vuosia aikaisemmin. Tippavaara oli siis täysosuma. Toinen suosion rakentajatekijä oli niin sanottu humppamusiikki, siis 1930-luvun alkupuolen Dallapén viljelemä foxtrot-tyyli. Se taas oli minun ideani. Musiikin valinta osoittautui onnistuneeksi. Tuskin muun tapainen soittelu olisi tähän istunutkaan. Torvimusiikki olisi vienyt ajatukset vuosisadan vaihteeseen, pelimannimusiikki vieläkin pitemmälle taaksepäin, 50-luvun iskelmä- ja tanssimusiikkia taas kuultiin muissa yhteyksissä yllinkyllin. Tämä jäi ainoaksi mahdollisuudeksi. [- -]. Humppa-sanaa ei tämän Kankkula-ohjelman yhteydessä siis keksitty vaan se syntyi sitä tehtäessä. Se on puhtaasti 'onomatopoeettinen' sana - ja kuvaa komppiryhmän banjon ja sousafonin 'kaksinpuhelua'. Sanalla 'humppa' ei ole esikuvaa kuulemissani murteissa." Jatkuvasti uusia aiheita tunnusteleva T. J. Särkkä havaitsi Kankkulan kaivon mahdollisuudet myös kokoillan elokuvana. Käsikirjoitus tilattiin kuitenkin Reino Helismaalta eikä ohjelman alkuperäisiltä ideoijilta. Helismaa säilytti ohjelmasarjan tärkeimmät henkilöhahmot mutta ei juurikaan sen henkeä. Myös näyttelijät korvattiin elokuvassa osittain toisilla kuin radiosta tutuksi tulleilla äänillä. Elokuvan ohjasi Aarne Tarkas Särkän ylivalvonnassa. Toukokuussa 1973 Tarkas muisteli ääninauhalle: "Siinähän me oltiin molemmat ohjaajina, vaikkei Särkkä kyllä itse siellä kuvauspaikalla paljon ollut. Se tuli sinne puoli kymmenen aikaan aamulla, me oltiin jo kaksi ja puoli tuntia tehty. Ja sitten se seisoi siinä vähän aikaa ja katseli ja kyllä se vähän sitten jotain sanoi. Mutta ei se siinä ollut kun tunnin, puolitoista ja lähti sitten." Nuoret rokkaajat, alkuteksteissä muodossa Kari ja Merja mainitut Kari Koskela ja Merja Tuohimaa, olivat jo aikaisemmin samana vuonna esiintyneet elokuvassa Isaskar Keturin ihmeelliset seikkailut. Elokuvan yleisömenestys oli vuoden 1960 olosuhteissa huippuluokkaa, kääntäen verrannollinen ammattikriitikoiden elokuvasta esittämiin kommentteihin. Aune Ala-Tuuhonen julkaisi vuonna 1965 nimellä Annuli teoksen Tippavaaran vanhan isännän kootut seokset. Kirja koostui juontajan ja vanhan isännän vuorokeskusteluista sekä vanhan isännän eri yhteyksissä esittämistä monologeista. - Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan. |
||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||
1. Kankkulan kaivolla Säv. ja sov. Toivo Kärki, san. Reino Helismaa 1) Es. Einari Ketola, Auvo Nuotio ja Oke Tuuri laulu (playback, mieskuoro- ja puhallinorkesterisäestys), 1' 45". 2) Es. Armas Jokio ja Senni Nieminen, laulu (playback, puhallinorkesterisäestys), 0' 55". 3) Es. Auvo Nuotio, laulu, sekä puhallinorkesteri Pumppuveikot (playback), 2' 45". Levytys: Alpo Nuoli, Kuoro ja Pumppuveikot; Rytmi RN-4216, 21.7.1960. 2. Inarinjärvi Säv. Evert Suonio, san. Zacharias Topelius Es. Kauko Kokkonen, laulu (100 %), 0' 05". 3. Löylyä lissää ("Kauppias oon mie Karjalan maasta") Säv. trad., san. elokuvassa Reino Helismaa, sov, Toivo Kärki Es. Einari Ketola, laulu ja harmonikka, sekä Auvo Nuotio, laulu (playback, kansanmusiikkiyhtyesäestys), 1' 05". 4. Tipperary ("Pitkä matka Tippavaaraan, pitkä sinne on tie") Säv. Harry Williams, san. elokuvassa Reino Helismaa, sov. Toivo Kärki Es. Hannes Häyrinen ja Kauko Kokkonen, laulu (playback, puhallinorkesterisäestys), 0' 35". 5. Miksi, miksi, miksi Säv. ja sov. Toivo Kärki, san. Reino Helismaa Es. Leni Katajakoski, laulu (playback, Ritva Mustonen, laulu, sekä orkesteri, joht. Ossi Runne), 0' 30". Levytys: Ritva Mustonen ja orkesteri, joht. Ossi Runne; Decca SD-5506, 22.6.1960. 6. Sydänystäväin Säv. ja sov. Toivo Kärki, san. Reino Helismaa Es. Ismo Kallio ja Leni Katajakoski, laulu (playback, Eino Grön ja tunnistamaton laulajatar, laulu, tanssiorkesterisäestys), 0' 50". Levytys: Eino Grön yhtyeineen; Rytmi R-6427, 22.6. 1960. 7. Meininki on mitä hirvein Säv. ja sov. Toivo Kärki, san. Reino Helismaa Es. Eemeli (= Esko Toivonen), laulu, sekä puhallinorkesteri Pumppuveikot (playback), 1' 15". Levytys: Eemeli ja Pumppuveikot; Rytmi R-4216, 21.7.1960. 8. Rakkautta ei voi vastustaa Säv. ja sov. Toivo Kärki, san. Reino Helismaa Es. Ismo Kallio ja Leni Katajakoski, laulu (playback, Eino Grön ja tunnistamaton laulajatar, laulu, tanssiorkesterisäestys), 0' 35". Levytys: Eino Grön yhtyeineen; Rytmi R-6427, 22.6. 1960. 9. Kankkulan hymni Säv. ja sov. Toivo Kärki, san. Reino Helismaa Es. Eemeli (= Esko Toivonen) ja "Kankkulan väki", laulu, sekä puhallinorkesteri Pumppuveikot (playback), 2' 55". Levytys: Eemeli, Kuoro ja Pumppuveikot; Rytmi RN-4216, 21.7.1960. 10. Vanha mustalainen ("Helmassa mettän kukkia kasvaa") Säv. trad., san. elokuvassa Reino Helismaa, sov. Toivo Kärki Es. Siiri Angerkoski, laulu (playback, viihdeorkesterisäestys), 1' 55". 11. Anna anteeksi, Anja Säv. ja sov. Toivo Kärki, san. Reino Helismaa Es. Matti Louhivuori, laulu ja harmonikka (playback, puhallinorkesteri Pumppuveikkojen säestys), 0' 50". Levytys: Matti Louhivuori ja Pumppuveikot; Rytmi RN-4216, 21.7.1960. 12. Vanha muisto Säv. ja sov. Toivo Kärki, san. Reino Helismaa Es. Matti Louhivuori, laulu ja harmonikka, sekä puhallinorkesteri Pumppuveikot (playback), 0' 45". Levytys: Matti Louhivuori ja Pumppuveikot; Rytmi RN-4216, 21.7.1960. 13. Luona toisen nuotion Säv. ja sov. Toivo Kärki, san. Reino Helismaa Es. Assi Nortia, laulu (playback, Eila Pellinen, laulu sekä orkesteri, joht. Ossi Runne), 1' 30". Levytys: Eila Pellinen ja orkesteri, joht. Ossi Runne; Decca SD-5503, 24.5.1960. 14. Muistojen kultaiset ruusut Säv. ja sov. Toivo Kärki, san. Reino Helismaa Es. Matti Louhivuori, laulu ja harmonikka, sekä puhallinorkesteri Pumppuveikot (playback), 1' 50". Levytys: Georg Ots ja orkesteri; Decca SD-5501, 23.5.1960. 15. Pik-pik-pikkutyttösein Säv. trad., san. Lala (= Lasse Liemola) Es. Esa Saario, laulu ja kitara (playback), 0' 35". Levytys: Lasse Liemola ja Pentti Lasasen yhtye; Columbia M Y-55, 18.9.1959. 16. Juokse sinä humma Säv. trad., san. Tapio Rautavaara Es. Esa Saario, laulu ja kitara (playback), 1' 05". Levytys: Tapio Rautavaara ja Triola-yhtye; Triola T-4093, 1953. 17. Lännen lokari Säv. ja san. Hiski Salomaa Es. Esa Saario, laulu ja kitara (playback), 0' 45". Levytys: Hiski Salomaa, säest. Wäinö Kauppi; Columbia DI-163, 1.6.1930. 18. Kalastajan laulu Säv. ja san. Valter Ojakärr Es. Esa Saario, laulu (playback, pianosäestys), 1' 25". Levytys: Georg Ots; Rytmi R-6341, 1957. 19. Tanssit Tippavaarassa Säv. ja sov. Toivo Kärki, san. Reino Helismaa 1) Es. puhallinorkesteri Pumppuveikot (playback), kahteen kertaan, yht. 2' 55". 2) Es. Eemeli (= Esko Toivonen) ja Oke Tuuri, laulu, sekä puhallinorkesteri Pumppuveikot (playback), 1' 35". Levytys: Eemeli ja Pumppuveikot; Rytmi RN-4216, 21.7.1960. 20. Kesäyön tango Säv. ja sov. Toivo Kärki, san. Reino Helismaa Es. Ismo Kallio, laulu, sekä puhallinorkesteri Pumppuveikot (playback, Eino Grön, laulu, viihdeorkesterisäestys), 1' 15". Levytys: Ilkka Rinne ja Taito Vainion orkesteri; Rytmi R-6423, 30.5.1960. 21. "Soittaa Pumppuveikot, tanssii kaikki kansa --"' Säv. Toivo Kärki, san. Reino Helismaa Es. "Kankkulan väki", laulu, sekä puhallinorkesteri Pumppuveikot (playback), 1' 15". - Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan. |
||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kieli | ||||||||||||
suomi |