Fennica-Filmin komedia kohtasi sekä kiitosta että kritiikkiä. "Elokuvan juoni on kansanomainen ja hupaisa ja se tarjoaa ohjaajalle verraten kiitollista materialia", katsoi H. (Helsingin Sanomat 19.2.1934). "Tätä aineistoa onkin Vaala käsitellyt aika taidokkaasti ja onnistunut tehtävässään hyvin, varsinkin kun hän on välttänyt farssimaisten kohtausten liiallista alleviivaamista, mikä tällaisen aiheen käsittelyssä on helposti vaarana. Niinpä elokuva kokonaisuudessaan tekeekin eheän vaikutelman."

"Aihe on siis vaatimaton", koki puolestaan A. P. (Suomen Sosialidemokraatti 18.2.1934), "mutta sen mielenkiintoinen puoli on siinä, että se pysyttelee kokonaan kotoisella maaperällä, yrittämättäkään vetää mukaan mitään amerikkalaisuuksia. Se on eräänlainen pienoismitoissa tapahtuva löytöretki kotimaisten komedia-aiheiden maailmaan.

Mutta kokonaistulos on siitä huolimatta köyhä. Juonen kehittymisessä on pitkäveteisyyksiä, ja varsinkin alkuunpääseminen tuntuu työläältä. Helsinki-kuvat sellaisenaan, Berg-Matteineen, Torneineen ja muine moneen kertaan nähtyine ihmeineen, eivät enää kiinnosta, ja olut- ja saippuareklaamitkin tuntuvat mauttomuuksilta, kun ne jälleen aivan kädestä pitäen talutetaan katsojan eteen."

"Elokuva on lyhyesti sanottuna hyvä", kiitti Ylioppilaslehti (3/1934). "Se on lisäksi määrätyissä suhteissa 'rekordi' tähänastisen suomalaisen elokuvatuotannon alalla. Ensinnäkin siinä on pidetty päämäärä sikäli selvänä, ettei ole yritetty tehdä 'korkeata elokuvataidetta' sellaisesta aiheesta, joka ei sellaiseen tarkoitukseen sovi, vaan on pysytty käsikirjoituksen hengen tasalla ja käytetty ohjauksessa varmaa vaistoa. Ohjauksen ansioksi voitaneen lukea myös se, että näytteleminen kautta koko filmin on tasaista. - Toisen 'plussan' ohjaus on ansainnut itselleen välttäessään monotoonisuuden, mikä on luvalla sanoen ollut tunnusomaista kotimaisille elokuville."

"Det är ett anspråkslöst försök att skapa ett folklustspel", pohti Ncp. (C. A. Nycop, Svenska Pressen 20.2.1934), "och med sina miljöer och typer från Sörnäs utkanter och bondvischan kan det väl även roa en bredare publik. Tekniskt sett hade filmen givetvis sina brister, men ljuspunkter saknas icke heller. Fotograferingen var delvis riktigt bra gjord och speciellt tågresan till staden med det rörliga perspektivet röjde god blick för effekter. Valentin Vaala laborerar med grupperingar som verka kopiering av ryska regissörer, men här har han icke haft tillräckligt stöd av kameramannen för att kunna genomföra en konsekvent stil. Hopklippningen av filmer är verkligt bra gjord, men däremot är ljudet ojämnt och störande grötigt."

"Näyttelijäsuoritukset ovat pääosien esittäjien kohdalta kiitettäviä", arvioi H. "Aku Korhosen ajurista pienen nurkkapuodin omistajaksi kohonnut liikemies Liljepek on taidokkaasti piirretty rehevä luonnekuva alussa tuikeaa eukkoaan (Helinä Svensson-Timari) arkailevasta, mutta lopulta hieman mahtipontisesta kansanmiehestä. Uuno Montonen luo epäkiitollisesta osastaan, jurosta, jykevästä maalaisrengistä herkullisen hahmon, kun taas häntä 'perävaununa' myötäilevä Matti Jurva Franssuna on aika veikeä renkipoika. Eino Jurkka hra Petterqvistinä on suurenmoisen huvittava yrittäessään lasin ääressä hieroa metsäkauppoja 'isäntien kanssa' ja ravintolakohtaus Tornissa onkin hänen ansiostaan kappaleen kaikkein onnistuneimpia kohtia. Regina Linnanheimo on uusi miellyttävä tulokas meikäläiseen elokuvaan: hänellä on sointuva ääni, luontevat liikkeet ja vilkas ilmehtimisen taito."

- Suomen kansallisfilmografia 1:n (1996) mukaan.