Onnenpotku
Lyckosparken (ruotsinkielinen nimi)
A Stroke of Luck (englanninkielinen käännösnimi)
Un Coup de chance (ranskankielinen käännösnimi)
Ein Glücklicher Wurf (saksankielinen käännösnimi)
Finna-recension
Onnenpotku
Glory Leppäsen, Suomen ensimmäisen naispuolisen elokuvaohjaajan, komedia Onnenpotku (1936) perustuu ruotsalaiseen elokuvaan Uppsagd (1934). 1930-luvun alun lama-aikaan sijoittuvassa tarinassa laivaveistämöltä irtisanottu insinööri Reino Aro (Toivo Palomurto) ei kelpaa tehtailijan (Yrjö Tuominen) vävyksi. Rakkaastaan Maire Raudasta (Ester Toivonen) eroon joutuneen Reinon onni kääntyy kun hän ystävystyy työttömän veijarin Hillin-Jussin (Aku Korhonen) kanssa.
Sparad:
Genre | ||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Åldersgräns | ||||||||||||||
7 |
||||||||||||||
Skådespelare | ||||||||||||||
Okrediterade skådespelare
Övriga uppträdare
Kreditoimattomia tunnistamattomia sivuosien esittäjiä tai avustajia:<br />Hemmo Kallio, neiti Mäkelä, Simpanen ,
Kreditoimattomia tunnistamattomia sivuosien esittäjiä tai avustajia:<br />Hemmo Kallio, neiti Mäkelä, SimpanenSök bland ämnen |
||||||||||||||
Övriga upphovsmän | ||||||||||||||
Okrediterade
Ensembler
|
||||||||||||||
Produktion | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Visningar | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Inspelningsplatser | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Inspelningsdatum | ||||||||||||||
12.1.1936 - 16.2.1936 (studio), - 9.3. 1936 (ulkokuvat) - Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan |
||||||||||||||
Innehållsbeskrivning | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Pressöversikter | ||||||||||||||
"Suomalainen elokuvateollisuus astuu ripein askelin eteenpäin", tervehti T-ri (Vilho Toivari, Suomen Sosialidemokraatti 22.3.1936) SF:n Onnenpotkua. Useimmat arvostelijat olivat samaa mieltä ja monet viittasivat myös VMV 6:n panokseen tässä kehityksessä. "Kuvaa katsellessa panee ilahtuneena merkille", kirjoitti Bio-boy (Etelä-Suomen Sanomat 16.4.1936), "että suomalainen elokuva kaikesta huolimatta menee hyvää vauhtia eteenpäin. Jos tavan mukaisesti vertaa sitä ulkolaisiin kuviin, lienee jokaisen pakko tunnustaa, että huonompia ulkolaisia elokuvia on täällä runsaasti esitetty. Toiminta on ripeätä, juonenkäsittely sujuvaa ja kuvasta jää katsojaan suuresti myönteinen vaikutus. Ohjaajana on Glory Leppänen mielestämme onnistunut erinomaisesti." "Onnenpotku on epäilemättä luettava parhaitten kotimaisten elokuvien joukkoon", suitsutti T. (Maakansa 28.3.1936). "Se on pirteä ja vauhdikas, siinä on eräänlaista nuorekkuutta, varsinkin näyttelijäainekseen nähden. Valentinin on jo aikaisemmin todettu omaavan oikeata filmiaistia ja tämän elokuvankäsikirjoitus vain vahvistaa uskoa. Hän on koettanut vapautua entisistä ahtaista puitteista ja samalla pyrkinyt luomaan sisältöön uutta. Niinpä onkin todettavissa melko voimakas yhteiskunnallinen tausta ja psykologinen ote, ja kieltämättä on tämä yritys onnistunut. Glory Leppänen esiintyy nyt ensi kerran ohjaajana ja tulos on positiivinen. Ohjauksessa on todettavissa oikeaa suuntautumista ja hyvä yhteistyö näyttelijäin ja teknillistä puolta hoidelleiden henkilöiden kanssa." "Valentinin käsikirjoitus on hyvä filmikäsikirjoituksena, mutta juoneltaan hieman liian kulunut", katsoi A. Ä. (Arvo Ääri, Helsingin Sanomat 22.3.1936), mutta myös kiitti: "Kuitenkin on taustaa antamassa hyvin esiintuotu työttömyysprobleemi, jonka esittämisessä on havaittavissa suomalaiselle elokuvalle harvinaista rohkeutta. Työttömyyttä kuvaavat välähdyskuvat muodostuivatkin elokuvan parhaimmiksi." Ajan Suunnan O. R-ri (23.3.1936) pani myönteisesti merkille paitsi ajankohtaisongelman myös kansallisen linjan: "Valentin on punonut elokuvan keskeisen rakkaustarinan ympärille taitavasti sosiaalista taustaa, viime vuosien niin yleisen työttömyyden ollessa tässä kohdin määräävänä tekijänä. Käsikirjoitus sellaisenaan on moitteeton ja sen laatijalle on annettava täysi tunnustus varsinkin siitä, että hän on selvästi seurannut Erkki Karu- vainajan S.F:lle viitoittamaa rehdin suomalaista linjaa. Myös teknillisessä katsannossa Onnenpotku on täysin tyydyttävä." "Yleensäkin ohjaaja, rouva Glory Leppänen", jatkoi O. R-ri, "osoittaa epäämätöntä lahjakkuutta myös elokuvan alueella. Hän on saanut moniin kohtauksiin aivan satuttamattoman 'alkuperäisyyden' leiman ja missä vielä nytkin on kankeutta, johtunee se ilmeisesti paljolta esittäjien sopeutumattomuudesta ohjaajan tarkoituksiin, mikä varmaan olisi ollut korjattavissa pitempiaikaisella kohtausten kypsyttelyllä." Ilta-Sanomien R-s (24.4.1936) kiitti ohjauksen "hyvää silmää ja tehokeinojen kekseliästä valintaa", mutta jatkoi: "Kuitenkin rouva Leppäsen ensimmäistä filmisaavutusta arvioitaessa tuntuu vielä siltä kuin hän olisi liiaksi sidottu teatterin näkökulmaan. Näyttelijät tuntuvat tässä, kuten suomalaisessa elokuvassa yleensä, lausuvan vuorosanansa juhlallisen kankeasti ja liian hitaasti. Tätä seikkaa pahensi vielä se, ettei edes Valentinin notkea kynä ollut osannut valuttaa luontevuutta, puhumattakaan huumorista, rakastavaisten vuorosanoihin." Näyttelijöistä kiinnitettiin päähuomio Ester Toivoseen ja Aku Korhoseen, Toivo Palomurto koettiin jossain määrin kankeana ja pateettisena sankarina. "Ester Toivonen on hyvin miellyttävä tässäkin elokuvassa ja hän osoittautuu suuresti edistyneen sitten viime näkemän", kiitti A. Ä., ja O. T. (Oiva Talvitie, Uusi Suomi 22.3.1936) arvioi: "Onnenpotkussa hänellä on huomattavasti laajempi asteikko kuin Syntipukissa, ja osoittaa hän, että traagillisemmatkaan piirteet eivät hänelle ole mahdottomia. Varsinaisen näyttelijätekniikan puutteen korvaa hän jatkuvasti luonnollisella ja yksinkertaisella esiintymisellä [- -] Puhe ei ole kuitenkaan kulkenut onnellisempaa suuntaa kohden. [- -]" Aku Korhosen panoksesta ei syntynyt erimielisyyttä: "Aku Korhonen pystyy tasavertaisena kilpailemaan myös valkoisella kankaalla kenen tahansa ensiluokan kyvyn kanssa", kiitti O. R-ri. "Mikä verraton koomikko hän onkaan Onnenpotkussa", huudahti R-s ja ounaili: "Aku Korhosen uskoisi saavuttavan menestystä minkä amerikkalaisen tai eurooppalaisen filminpalveluksessa hyvänsä." Vuoden 1987 kritiikki ei enää purematta niellyt Onnenpotkua: "Vanhan kotimaisen lörpötyksen löperöt ainekset ovat Onnenpotkussa harvinaisen sekaisin ja haperosti työstettyinä", kirjoitti Harri Närhi (Katso 19/1987). "Kokonaisuus näyttää kavalkadilta vanhemman elokuvan maneereja Ester Toivosen ja Aku Korhosen mainosvoimalla yhteen liisteröitynä." - Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan. |
||||||||||||||
Bakgrund | ||||||||||||||
Ennen joulukuussa 1935 yllättäen tapahtunutta kuolemaansa Erkki Karu ehti panna alulle uuden yhtiönsä Suomen Filmiteollisuuden neljännen tuotannon, ruotsalaiseen Uppsagd-elokuvaan (1934) vapaasti perustuvan komedian Onnenpotku. Käsikirjoituksesta maksettiin ruotsalaiselle AB Fribergs Filmbyrålle 29 275 markkaa ja Ensio Rislakille eli Valentinille 10 000 markkaa. Uppsagd-elokuvaa ei ole esitetty Suomessa. Tarkoituksena oli ollut, että Karu itse ohjaisi Onnenpotkun. Karun työn jatkajaksi noussut Toivo Särkkä ei vielä uskaltanut itse ryhtyä ohjaajaksi, vaan kiinnitti tehtävään Kansallisteatterin näyttelijän Glory Leppäsen. Tämän aikaisempi elokuvakokemus rajoittui kahteen mykkäelokuvarooliin (1927 ja 1931), mutta hän oli 1930-luvun alkupuoliskolla osallistunut Max Reinhardtin ohjaaja- ja näyttelijäseminaariin Wienissä ja oli elokuvanteosta kiinnostunut. Elokuva-Aitassa (3/1936) Leppänen kertoi: "Näin ollen en voinut vastustaa sitä tarjousta, jonka SF minulle teki, vaan otin ohjaajan tehtävän vastaan täysin tietoisena siitä riskistä, mikä filmiohjaajalla elokuvan onnistumisesta on." Jälkeenpäin hän muisteli kuvausvaiheita: "Ester Toivonen oli juuri valittu Miss Euroopaksi. Särkkä määräsi hänet Onnenpotkun pääosaan ja Toivo Palomurron hänen vastanäyttelijäkseen. Molemmat olivat amatöörejä. Sitäpaitsi he ujostelivat kauheasti rakkauskohtauksissa ja olivat hirveän kankeita. Käskin heidän 'vähän harjoitella nurkan takana', mutta Ester Toivonen valitti: 'Mutta kun minä en rakastu!' Mutta he yrittivät urheasti ja olivat kovin miellyttäviä. Ja hauskaa meillä oli filmatessamme Fredrikinkadun varrella olevassa entisessä punatiilisessä kasarmissa. En tietenkään tiennyt hatin tattia filmitekniikasta. Pari kertaa olin kyllä ollut mukana kotimaisissa alkuaikojen filmeissä, siinä kaikki." Käytännössä Glory Leppäsen tehtäväksi jäi Onnenpotkussa lähinnä henkilöohjaus - teknisestä puolesta vastasi kokenut äänittäjä Yrjö Norta, joka myös leikkasi elokuvan. "Ajatella, että ne tosiaankin oikein liikkuvat", kerrotaan ohjaajan huudahtaneen ensimmäisiä otoksia työkopiona katsellessaan. Yhtiön kuvausstudiona oli ensi kertaa Fredrikinkatu 54:ssä sijaitseva, entisen Huoltopataljoonan Autokomppanian rakennuksen kolmas eli ylin kerros. Kuvaustyöt alkoivat 12.1.1936 ja viimeiset ulkokuvat otettiin 9.3.1936. Yhtiö mainosti Glory Leppästä erheellisesti Skandinavian ensimmäisenä naispuolisena elokuvaohjaajana. Esimerkiksi Ruotsissa oli Karin Swanström ohjannut vuosina 1923-26 neljä ja Ester Julin 1926 yhden elokuvan. Suomen ensimmäinen Glory Leppänen toki oli; seuraava oli Ansa Ikonen vasta vuonna 1944. Musiikin sävelsi Erkki Karun 19-vuotias poika Olavi Karu. Työ oli hänen ensimmäisensä, samaten Ylioppilasteatterin johtajalla Jorma Nortimolla elokuvanäyttelijänä. Alkuteksteissä on lavastaja Karl Fagerin etunimi vielä muodossa Carl ja Turo (oik. Tord) Karton etunimi virheellisessä muodossa Tuure. Tukkukauppias Nixman on käsikirjoituksessa johtaja G. Lindbohm. Tekniikan Ylioppilas -lehden arvostelija Elocuvatus (3/1936) huomautti asiantuntevasti: "Näin teekkarin silmiin pisti erikoisesti pari kohtaa, kuten esimerkiksi se, että insinööri Aron autoon kiinnitettävää turvallisuuslaitetta koskevan keksinnön piirustuksissa näytti päällimmäisenä olevan polyteekin toisen kurssin käsivintturin konstruktiopiirros, ja että Aron ja Hillin-Jussin laitakaupungilla sijaitsevan sangen surkean poksin seinällä oli uusi puhelinlaite, mutta nämähän sentään ovat pikkuseikkoja eivätkä voi kokonaisuutta suurestikaan häiritä." Ensiesitys oli 22.3.1936 yhtä aikaa kuudessa kaupungissa, Helsingin, Porin, Tampereen, Turun ja Viipurin lisäksi myös Hämeenlinnan Hämeen Kinossa. Yleisömenestys oli teatteriesityskertojen mukaan laskien vuoden keskitasoa. Elokuvan bruttotuotot olivat vuoden 1945 loppuun mennessä 2 870 807 markkaa, josta Suomen Filmiteollisuuden osuus 1 533 152 markkaa. Katsojia oli kertynyt 407 826 henkeä, joista aikuisia 322 683 ja alennuslippulaisia 85 143. - Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan. |
||||||||||||||
Musik | ||||||||||||||
1. Sinä vainen Säv. Olavi Karu, san. E. V. Rutanen, sov. Tapio Ilomäki 1) Rytmi-Pojat (off, alkutekstit), 2' 05". 2) Eugen Malmstén, laulu, ja Rytmi-Pojat (off, levysoitin), 1' 10". 3) Es. Rytmi-Pojat (playback), kopiossa kuuluvan äänen kesto 0' 30", kuvassa näkyvän esityksen kesto 1' 00". 4) Es. Eino Itäsaari, laulu (playback ja off, Rytmi-Poikien säestys), kahteen otteeseen, yht. 1' 50". 5) Rytmi-Pojat (off, lopputeksti), 0' 40". Levytys: Tauno Palo ja Dallapé-orkesteri; Odeon A-228327, 1935. Uudelleenjulkaisu cd-kokoelmalla Suomalainen elokuvamusiikki vol 1 - Levytyksiä vuosilta 1931-1936; Artie Music AMCD 1029, 2010. 2. Valssi 1 Säv. Olavi Karu, sov. Tapio Ilomäki Rytmi-Pojat (off), 1' 15". 3. Syksyn tullessa (valssi) Säv. Olavi Karu, sanat levytyksessä Roine Rikhard Ryynänen, sov. Tapio Ilomäki. Rytmi-Pojat (off), 1' 10". Levytys: Tauno Palo ja Dallapé-orkesteri; Odeon A-228327, 1935. Uudelleenjulkaisu cd-kokoelmalla Suomalainen elokuvamusiikki vol 1 - Levytyksiä vuosilta 1931-1936; Artie Music AMCD 1029, 2010. 4. Pappilan pelloilla / Vaasalaisen jenkka Säv. trad,, sov. Tapio Ilomäki Es. Rytmi-Pojat (playback), 0' 45". Levytys: Yrjö Saarnion polkkayhtye (Vaasalaisen jenkka); Philips 340 587, 13.6.1962. 5. Valurile Dunarii / Tonavan aallot / Häämuistojen valssi Säv. Iosif Ivanovici, sov. Tapio Ilomäki Es. Rytmi-Pojat (playback), 1' 00". Levytys: Rytmi-Pojat, joht. Eugen Malmstén; Columbia DY-63, 1936. 6. Säkkijärven polkka / Kyllä pikkuinen poikakin halata saa / Kutitus Säv. trad., sov. Tapio Ilomäki Es. Rytmi-Pojat (playback), 0' 55". 7. Valssi 2 Säv. ja sov. tunnistamattomat Rytmi-Pojat (off), kuvassa näkyvän tanssin kesto on 1' 35". 8. Fanfaari Säv. Olavi Karu, sov. Tapio Ilomäki Rytmi-Pojat (off), 0' 05". Huomautuksia: Sinä vainen (nro 1:3) on osittain vailla ääntä, Valssi 2 (nro 7) kokonaan. Kyseessä saattaa olla Syksyn tullessa. Kansanravintolan asiakkaat" tanssivat musiikkinumeroiden 1:3, 4, 5 ja 6 aikana, "syntymäpäivävieraat" numero 7:n aikana. - Toim. Juha Seitajärvi (2022) Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan |
||||||||||||||
Inspektionsdetaljer | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Tekniska fakta | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Språk | ||||||||||||||
finska |