Vaimoke
Så tuktas en man (ruotsinkielinen nimi)
Surrogate Wife (englanninkielinen käännösnimi)
Un Semblant d'épouse (ranskankielinen käännösnimi)
Die Nebenfrau (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Vaimoke
Valentin Vaalan ohjaama romanttinen komedia Vaimoke (1936) pohjautuu kirjailija Hilja Valtosen samannimiseen romaaniin. Vedonlyönnin innoittamana agronomi Esko Latva (Tauno Palo) kosii ensimmäistä vastaantulevaa naista, kanttorin omapäistä kuopusta Kirsti Leivoa (Ansa Ikonen). Vedosta tietoinen Kirsti suostuu avioliittoon, koska haluaa antaa itserakkaalle miehelle opetuksen olemalla hankala puoliso.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||
S |
||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||
28.1.1936 - maaliskuu 1936 - Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan |
||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||
|
||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||
"On heti alusta pitäen onniteltava Suomi-Filmiä siitä, että se on ottanut huvielokuva-aiheekseen tämän kevyen romaanin, joka ei aseta vakavia päämääriä ohjaajalle eikä näyttelijöille", aloitti A. Ä. (Arvo Ääri, Helsingin Sanomat 12.4.1936) arvionsa. "On samalla myös lausuttava tunnustus siitä, että suomalainen yleisö saa mainion todistuksen Suomi-Filmin pystyväisyydestä myös hauskuudessa ja huumorissa kilpailemaan tasavertaisena ulkomaalaisten tekijöiden rinnalla. Hanakat repliikit, vaihtelevat kohtaukset ja hyvin otetut kuvat antavat todistuksen siitä, mihin suomalainen elokuva pystyy ajan ja vaurauden kehittyessä." Muutkaan kirjoittajat eivät kaihtaneet kansainvälistä vertailua. "Omaa elokuvaamme voi jo häpeämättä verrata hyviin ulkomaisiin saavutuksiin", katsoi K-a (Ilta-Sanomat 14.4.1936) ja T-ri (Vilho Toivari, Suomen Sosialidemokraatti 12.4.1936) säesti: "Kun meillä Suomessa on ollut tapana aina vertailla kotimaista elokuvaa ulkolaisiin, niin rohkenemme sanoa suoraan Vaimokkeen voivan kilpailla minkälaisen ulkolaisen farssin kanssa tahansa." "Suomi-Filmi on Vaimoketta valmistaessaan tehnyt erittäin huolellista työtä ja saanutkin aikaan elokuvan, jota voidaan pitää ehkäpä parhaimpana tähänastisista kotimaisista äänielokuvista", ylisti puolestaan E. K-s (Uusi Suomi 12.4.1936). "Ohjaaja Valentin Vaala on tällä filmillään varmistanut asemansa kyvykkäänä elokuvaohjaajana. Hän on saanut Vaimokkeeseen vauhtia, iloisia tilanteita ja erikoisesti toiminnan joustavuutta, jonka puutetta useat aikaisemmat kotimaiset elokuvat ovat kärsineet. Erittäin ilahduttavana seikkana mainittakoon, että kotimainen filmikeskustelu on muodostunut luontevaksi, seikka, jossa meillä on aina viime aikoihin asti ollut valittamisen syytä." "Täytyy sanoa, että Hilja Valtosen tapa esittää asia, joka romaaneissa tuntuu niin 'tylsältä', pääsee elokuvassa oikeuksiinsa", kiitti I. U. (Ilmari Unho, Karjalan Suunta 15.4.1936). "Käsikirjoitus on monin kohdin riemastuttavan herkullinen ja antaa se etenkin näyttelijöille verrattoman hyviä tilaisuuksia näyttää taitoaan sekä replikoinnissa että etenkin ilmeilyssä. Oikea filmivauhti vallitsi koko ajan." Ruotsinkielisellä puolella esiintyi myös varauksia. G. Stz. (Göran Stjernschantz, Svenska Pressen 14.4.1936) näki elokuvan heikkouden käsikirjoituksessa: "Här får Suomi-Filmi tag på ett tacksamt uppslag [- -] men kan inte utveckla det, kan inte krama citronen på allt [- -]. Det litterära underlaget är så vagt och konturlöst, att det inte ens kan bjuda mera än en tydligt formulerad roll." "Och dock bör det medges att Valentin Vaala nedlagt all omsorg i sin regi", myönsi -gn (Hagelin, Hufvudstadsbladet 12.4.1936), "Luts har försökt sig på några originella kamerainställningar och ljudet är på de flesta punkter förstklassigt. Men det är som med Harry Bergströms melodier: man tycker sig ha både hört och sett allsammans förut." Näyttelijäarvioissa Ansa Ikonen jätti varjoonsa Tauno Palon, joka kuitattiin "komeana", "miehekkäänä", "miellyttävänä". "Kaikkein ilahduttavinta tässä elokuvassa kuitenkin on", kirjoitti -m. (Aamulehti 16.4.1936), "että Suomi-Filmin 'löytö', Ansa Ikonen, todella osoittaa olevansa erittäin varteenotettava kyky suomalaiselle elokuvalle. Hänen harvinainen charminsa yhtyneenä välittömään ja aitoon näyttelemiseen takaa hänelle varman tulevaisuuden - sitten Heidi Blåfieldin päivien ei niin hyvällä mielellä ole katsellut ketään suomalaista 'elokuvatähteä'." "Ansa Ikonen - suomalaisen elokuvan tähti", painotti A. Ä. jo arvionsa otsikoinnilla. "On ilolla todettava, että näyttää vihdoinkin siltä, että suomalainen elokuva on löytänyt 'sen naisen', joka täyttää maan ensimmäiselle tähdelle asetettavat mitat [- -] Olemme harvoin iloinneet niin paljon suomalaisessa elokuvassa naistähdestä, kuin mihin Ansa Ikonen meille useissa kohtauksissa antoi aihetta. Hän on ensimmäinen tähti meillä, jonka kasvot ovat ilmaisseet sitä, mitä hänen huulensa ovat sanoiksi luoneet." - Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan. |
||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||
Vaimoke oli ensimmäinen Hilja Valtosen tekstien pohjalta tehty elokuva - vuoteen 1955 tultaessa niitä tuli vielä kahdeksan lisää. Elokuva perustuu kirjailijan vuonna 1933 ilmestyneeseen samannimiseen teokseen, joka on muodoltaan kirjeromaani ja koostuu Kirsti Leivon 29.2.1932-19.3.1933 välisenä aikana sisarelleen Eevalle New Yorkiin lähettämästä 27 kirjeestä. Kuvauskäsikirjoituksen teki toimittaja Tauno Tattari (1907-36), joka siirsi tapahtumat talviseen aikaan ja päätti elokuvan uuden vuoden vastaanottoon viipurilaisessa ravintolassa. Käsikirjoitus syntyi kahdessa viikossa vuoden 1936 tammikuun alkupuoliskolla. Ansa Ikosella oli elokuvassa 11 erilaista roolipukua. Kohtauksessa, jossa Kirsti Leivo laskee suksilla Puijon rinnettä, käytettiin sijaisnäyttelijää. Roolistaan Ansa Ikonen sai vain 5000 markan palkkion. Regina Linnanheimon vanhemmalla sisarella, Elli Ylimaalla, on Vaimokkeessa ensimmäinen elokuvaroolinsa. Elokuvan ruotsinkielinen nimi Så tuktas en man syntyi Film-Nytt -lehden järjestämän yleisökilpailun tuloksena. Osa Puijon talvikuvista epäonnistui ja kohtauksia jouduttiin paikkaamaan studio-otoksilla. Ansa Ikosen mukaan niissä "lumikinokset olivat lakanoita ja naftaliinia ja sankarittaren oli käveltävä sukkasillaan, ettei naftaliini narskuisi liikaa". Vaimoke oli ensimmäinen elokuva, johon Harry Bergström (1910-89) kirjoitti musiikin. Ansa Ikoselle ja Tauno Palolle se oli toinen yhteinen elokuva edellisenä syksynä valmistuneen, niin ikään Valentin Vaalan ohjaaman Kaikki rakastavat -komedian jälkeen. Vaimokkeen ensi-ilta oli 12.4.1936 myös Tainionkoskella, Hilja Valtosen kotipaikkakunnalla. Elokuvan yleisömenestys oli vuoden 1936 paras, ja tuotantokustannukset peittyivät nopeasti. Vuoden 1958 maaliskuuhun mennessä Vaimokkeen tuotot olivat kaikkiaan 2 432 591 markkaa. Kaksi viikkoa Vaimokkeen ensi-illan jälkeen Suomi-Filmi teki Hilja Valtosen agentille, "Tekijätoimisto Yrjö Soinille" tarjouksen, jonka mukaan Suomi-Filmi "sitoutuu 2 vuoden kuluessa sopimuksen allekirjoittamisesta elokuvaamaan (yksinoikeudella) vähintään kaksi Hilja Valtosen romaania tai muuta kirjallista tuotetta hänen siitä tuotannostaan, joka on ilmestynyt painosta ennen sopimuksen umpeenkulumispäivää". Seuraavana Valtos-elokuvana valmistui kahdeksan kuukautta myöhemmin Mieheke. - Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan. |
||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||
1. "Alkusoitto" Säv. ja sov. Harry Bergström Orkesteri (off, alkutekstit), 1' 50". 2. Bula Bula Bula / Bulu Bulu Bulu Säv. ja sov. Harry Bergström, san. A. Puhto (= Eine Laine) 1) Es. Ansa Ikonen, laulu ja piano (playback, pianon ja orkesterin säestys), 1' 05". 2) Orkesteri (off), kaksi kertaa, yht. 2' 25". 3) Orkesteri (off), 1' 20". Levytys: Arvi Tikkala ja HMV-Tanssiorkesteri; His Master's Voice X-4619, maaliskuu 1936. Uudelleenjulkaisu cd-kokoelmalla Suomalainen elokuvamusiikki vol 1 - Levytyksiä vuosilta 1931-1936; Artie Music AMCD 1029, 2010. Ansa Ikonen ja orkesteri; elokuvan ääniraidan julkaisu cd-kokoelmalla Suomalainen elokuvamusiikki vol 1 - Levytyksiä vuosilta 1931-1936; Artie Music AMCD 1029, 2010. 3. Hochzeitsmarsch / Häämarssi näytelmästä A Midsummer Night's Dream / Kesäyön unelma Säv. Felix Mendelssohn-Bartholdy, sov. Harry Bergström Es. Wäinö Sola, urut (playback, tunnistamaton urkuri), 1' 15". 4. Palaavat muistot Säv. ja sov. Harry Bergström, levytyksen sanoitus tuntematon 1) Orkesteri (off), kolme kertaa, yht. 2' 55". 2) Orkesteri (off, lopputeksti), 0' 35". Levytys: Toivo Lampen ja Odeon-Tanssiorkesteri, joht. Harry Bergström; Odeon A-228330, 1935. Uudelleenjulkaisu cd-kokoelmalla Suomalainen elokuvamusiikki vol 1 - Levytyksiä vuosilta 1931-1936; Artie Music AMCD 1029, 2010. 5. Ständchen (Leise flehen meine Lieder) / Serenadi Säv. Franz Schubert Es. Tauno Palo, hyräily (100 %), kahteen kertaan, yht. 0' 20". 6. Vaimoke Säv. ja sov. Harry Bergström, san. A. Puhto (= Eine Laine) 1) Es. "juhlijat", laulu, ja Erwin Uimonen, piano (playback, naissolisti, laulu ja mieslaulajat, orkesterisäestys), 1' 05". 2) Es. Ansa Ikonen, laulu ja piano (playback, orkesterisäestys), kahteen otteeseen, yht. 1' 45". 3) Orkesteri (off, lopputeksti), 0' 45". Levytys: Arvi Tikkala ja HMV-Tanssiorkesteri; His Master's Voice X-4619, maaliskuu 1936. Uudelleenjulkaisu cd-kokoelmalla Suomalainen elokuvamusiikki vol 1 - Levytyksiä vuosilta 1931-1936; Artie Music AMCD 1029, 2010. 7. Sävelhurmaa Säv. Harry Bergström, sanat levytyksessä Reino Ranta 1) Orkesteri (off, radio), kahteen kertaan, yht. 3' 05". 2) Orkesteri (off), 1' 40". Levytys: Arvi Tikkala ja HMV-Tanssiorkesteri; His Master's Voice X-4621, maaliskuu 1936. Uudelleenjulkaisu cd-kokoelmalla Suomalainen elokuvamusiikki vol 1 - Levytyksiä vuosilta 1931-1936; Artie Music AMCD 1029, 2010. 8. Fanfaari Säv. Harry Bergström Orkesteri (off), kahteen kertaan, yht. 0' 15". Huomautuksia: "Alkusoiton" teemoina ovat Palaavat muistot, Bulu Bulu Bulu ja Vaimoke. Bula Bula Bula on myös elokuvan taustamusiikin johtoaiheena, Bula on elokuvassa muodossa Bulu. Sen musiikkinumeroon 2:3:een yhtyvät Kunto Karapää ja Erwin Uimonen laulaen (100 %), 0' 10". Ansa Ikonen laulahtaa unkarilaista kansanlaulua Vala ("Ollos huoleton, poikas valveill' on") (100 %), 0' 05". "Juhlijat" tanssivat Vaimokkeen (nro 6:1), Bula Bula Bulan (nro 2:3) ja Sävelhurmaa-valssin (nro 7:2) aikana, Ansa Ikonen itsekseen numero 6:1:n aikana. - Toim. Juha Seitajärvi (2021) Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan |
||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kieli | ||||||||||||
suomi |