Punahousut
Rödbyxor (ruotsinkielinen nimi)
Red Pants (englanninkielinen käännösnimi)
Les Pantalons Rouges (ranskankielinen käännösnimi)
Die Rothosen (saksankielinen käännösnimi)
Punaiset housut (työnimi)
Kun rakuunat tulevat (työnimi)
Rakuunat tulevat (työnimi)
Finna-arvio
Punahousut
Ilmari Unhon ohjaama sotilasfarssi Punahousut (1939) pohjautuu Valfrid Ahosen näytelmään. Pikkukaupunkiin muuttava rakuunarykmentti hurmaa paikkakunnan naiset. Ainoastaan kauppaneuvoksetar Ottilia Mähönen (Aino Lohikoski) pitää heitä raakoina barbaareina ja kauhistuu, kun tytär Irja (Helena Kara) antaa huoneensa majapaikkaa tarvitsevalle ratsumestari Osmo Kyrölle (Kullervo Kalske).
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||
S |
||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Muut esiintyjät
herrat Luntinen, Rasi ja Peltonen (ratsastavat luutnantit soittokunnassa) ,
herrat Luntinen, Rasi ja Peltonen (ratsastavat luutnantit soittokunnassa)Hae aiheista |
||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||
5.7. - elokuun alku 1939 (ulkokuvat) - syyskuu 1939 (studio) - Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan |
||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||
|
||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||
Suomi-Filmin sotilasfarssi sai suppeat mutta suopeat arvostelut. "Filmin ohjaaja Ilmari Unho on ilmeisesti ottanut tehtäväkseen yleisön hauskuttamisen ja onnistuukin siinä erinomaisesti", katsoi A. U. (Helsingin Sanomat 20.11.1939). "Vuoropuheluissa käytetyt sukkeluudet ja juonen kehittelyssä esiintyvät käänteet eivät kyllä ole varsin tuoreita, mutta yleismeno on saatu varsin saumattomaksi, huvittavat kohtaukset seuraavat toisiaan nopeassa tempossa - lopuksi filmi muuttuukin pelkäksi farssiksi - ja yleisöllä on rajattoman hauskaa. Muutahan ei tällaiselta kappaleelta voi vaatiakaan, jotkut horjahdukset hyvän maun kapealta tieltä antaa katsoja mielellään anteeksi." "Punahousut on kylläkin vain iloittelua iloittelun vuoksi, mutta sikseen kelpoisaa", tunnusti myös Erve (Orvo Kärkönen, Aamulehti 21.11.1939). "Juonen monivaiheiset kommelluskohtaukset [- -] hoidetaan suurin piirtein ansiokkaasti, niin että tärkeimmät langat eivät sotkeudu, ja yleisvauhti on riittävän vilkas [- -]. Vallan erinomainen on farssikertomuksen alkuunpano. Melkeinpä liiankin hyvä, koska jatko ei pysty pitämään yllä samanveroista tuoreutta ja vauhdikkuutta. Paha vain, että skenaristi ei ole osannut pysyä mauttomuuksista erillään. Ilman eräitä kaksimielisyyksiä farssi olisi paljon parempi." "Pienoisin epäilyksen tuntein" suhtautui Eok (Ajan Suunta 21.11.1939) "rakuunailoitteluun" etukäteen: "Ja onkin myönnettävä, että Punahousujen jotkut kohtaukset ovat kovin tutunnäköisiä, toiset liian paisutettuja, puhumattakaan nyt välttämättömästä pahasta, juopottelukohtauksesta. Mutta - ja tämä onkin tärkeä 'mutta' - elokuvassa on vauhdikkuutta, luontevuutta ja harmitonta huumoria enemmän kuin ennakolta uskookaan. [- -] Tuntuu kuin Suomi-Filmin ohjaaja Ilmari Unho olisi saanut viritetyksi sekä itseensä että näyttelijöihinsä oikean filmaushengen, joka on innoittanut heidät luomaan piristävän naurupillerin ankeitten aikojen varalle." "Intrigen innehåller en hel del gamla bekanta roligheter", myönsi myös B-s (Greta Brotherus, Svenska Pressen 21.11.1939), "men Ilmari Unho har haft det rätta handalaget: de ser ibland nästan nya ut och genomgående rätt muntra. Charlie Bauers foto är verkligt fint och Harry Bergströms musik ansluter sig på ett vitsigt sätt till händelseförloppet." "Det är någonting rappt och friskt och vinnannde över Ilmari Unhos sätt att berätta", kiitti H. K. (Hans Kutter, Hufvudstadsbladet 20.11.1939), "en fart och kläm som man hittills i alltför hög grad saknat i inhemsk film. Och när det gäller att sätta in en lustigt utformad detalj på rätta stället, förefaller han heller inte bortkommen. Tyvärr lyckas han inte genomföra den uppluppna tonen filmen igenom. Ingivelsen tröt allt mer och mer ju längre det led. Humöret började verka ansträngt. En och annan tarvlig episod smög sig med in. Men inför den fyndiga slutvignetten förlät man, om inte allt, så nästan alla tidigare regiförsyndelser." Näyttelijätyökin käytiin läpi myötämielisin maininnoin. "Näyttelijät suorittelevat osiaan luistavasti", luonnehti Erve. "Näytelmän mainioin ilonpitäjä on luontevasti savonmurretta viljelevä Reino Valkama. Hauska on todeta, että kevyt farssisävy tuntuu entistä paremmin sopivan Kullervo Kalskeelle ja että Helena Kara kykenee varsin välittömään iloisuuteen neitoroolissaan." "Siinä on ylimalkaan varsin hyviä näyttelijäsuorituksia", koki P. L-s (Paula Lauris, Ilta-Sanomat 22.11.1939). "Kullervo Kalske esimerkiksi onnistuu tällä kerralla aivan yllättävän hyvin: hänen liikehtimisensä ja ilmeensä ovat vapautuneita, hän kantaa univormuaan luontevasti ja saa irti huumoriakin osastaan. Helena Kara on niinikään varsin joustava, joskin hänen henkilökuvansa jää melko epämääräiseksi." 1970-luvulla perspektiivi ei ollut yhtä viaton. "Kunnianteko univormuille" otsikoi Rauno Harju (Helsingin Sanomat 15.3.1975) vuoden 1975 tv-esityksen yhteydessä ja kirjoitti: "Elokuva siis tehtiin sodanjumalan siipien suojassa, niiden havina oli selvästi aistittavissa vuoden 1939 kesällä. Tuota taustaa vasten olisi typerää ihmetellä, miksi tästäkin jutusta tuli sellainen kuin tuli. Sen henki on näet epäsuorasti militaristinen, niin komedia kuin se ulkonaisesti onkin." - Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan. |
||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||
Punahousut (1939) oli ensimmäinen Ilmari Unhon (1906-1961) ohjaama elokuva. Hän oli työskennellyt aikaisemmin mm. teatterin palveluksessa 1925-35 ja 1935-38 Viipurissa lehtimiehenä sekä vuodesta 1938 alkaen Suomi-Filmin kuukausipalkkaisena skenaristina. Vuosina 1925-27 Unho oli myös esiintynyt näyttelijänä kolmessa elokuvassa, mm. Pohjalaisten Heikki Hankana ja Vaihdokkaan nimiosassa. Elokuva perustui Valfrid Ahosen näytelmään Rakuunat tulivat (1934), jonka kuunnelmasovituksen Yleisradio esitti 21.4.1939. Alkuteksteissä on kuitenkin vain maininta "Punahousujen käsikirjoitus Orri & kumpp." Sekä Orrille että Ahoselle maksettiin 4 000 markan käsikirjoituspalkkio. Näytelmä tapahtuu "pikkukaupungissa nykyaikana", ja siinä on kolme näytöstä, joista ensimmäinen on sijoitettu pikkukaupungin puistoon, toinen kauppaneuvoksen kotiin ja kolmas kauppaneuvoksen kesähuvilaan. Ensimmäisen ja toisen näytöksen välillä on muutamia kuukausia, toisen ja kolmannen taas kolme viikkoa. Näytelmän kaikki henkilöt, Anni-nimistä kotiapulaista lukuunottamatta, ovat elokuvassakin mukana; uusia ovat mm. postineiti Hykkyrä, änkyttävä maisteri Uuno Lattaskoski, eversti Kanto ja poliisikonstaapeli Karppinen. Kauppaneuvoksen sukunimi on elokuvassa vaihdettu Bergistä Mähöseksi ja rakuuna Kaartinen ylennetty korpraaliksi. Ohjaaja on kuvausvaiheessa muokannut käsikirjoitusta vielä kautta linjan. Punahousujen ulkokuvat otettiin Lappeenrannassa heinäkuussa 1939 - ulkokuvausvaihe kesti kolme viikkoa. Kuvaajana oli ranskalainen Charlie Bauer, "Ranskan Kalle". Alkujaksossa avusti Ratsuväkiprikaati soittokuntineen. Helena Karan ajama avoauto oli harvinaista American Bantam 1939 Roadster -merkkiä. Auton omisti viipurilainen piirimyyjä Leo Romppanen. Punahousut oli ensimmäinen Elle Viljasen leikkaama elokuva. Hänen uransa Suomi-Filmissä kesti vuoteen 1946. Tuulikki Paananen nähtiin vielä 1943 Yhdysvalloissa Tula Parman nimellä elokuvassa The Leopard Man sekä 1948 Oy Filmisepon dokumenttielokuvassa Sydämeni laulu. Punahousujen ensiesitys oli 11 päivää ennen talvisodan syttymistä, samanaikaisesti kymmenessä eri kaupungissa, myös Hämeenlinnassa. Kotkaan elokuva ehti viikkoa myöhemmin, mutta Jyväskylään vasta 29.12.1939. Yleisömenestys oli talvisodasta huolimatta vuoden parhaita. Elokuvan tuotantokustannukset peittyivät elokuussa 1940. Ahosen näytelmän kantaesitys tapahtui vasta lokakuussa 1943 Oulun Näyttämöllä. - Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan. |
||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||
1. "Alkusoitto (Fantasia)" Säv. Harry Bergström Orkesteri (off, alkutekstit), 1' 05". 2. "Torilla" Säv. Harry Bergström Orkesteri (off), 0' 35". 3. Marssi ("Kun poika on parhaista aineista luotu - -") Säv. Harry Bergström, san. Turo Kartto 1) Es. Ratsuväkiprikaatin soittokunta (playback ja off, orkesteri), viiteen otteeseen, yht. 6' 40". 2) Es. Reino Valkama, laulu (100 %), kuuteen kertaan, yht. 2' 00". 4. Oishan voinut käydä hullummin / Silkkipytty / "Kupletti-foksi" Säv. Harry Bergström, san. Turo Kartto 1) Es. Onni Veijonen, laulu, sekä "ravintolaorkesteri" (100 %), 1' 45". 2) Orkesteri (off), 2' 15". Levytys: Eugen Malmstén ja Columbia-Tanssiorkesteri; Columbia DY-272, 1939. Uudelleenjulkaisu cd-kokoelmalla Suomalainen elokuvamusiikki vol 2 - Levytyksiä vuosilta 1937-1939; Artie Music AMCD 1031, 2010. 5. "Valssi" Säv. Harry Bergström Es. "ravintolaorkesteri" (100 %), kahteen otteeseen, yht. 2' 35". 6. "Kuutamolaulu" ("Ma laulan sulle, armas, kuutamosta - -") Säv. Harry Bergström, san. Turo Kartto Es. Tuulikki Paananen, laulu ja kitara (playback, tunnistamaton laulajatar, orkesterin säestys), 2' 10". 7. "Tanssi-parodia" Säv. Harry Bergström Es. "ravintolaorkesteri" (off), 1' 35". 8. Vem kan segla för utan vind / Ken voi tyynessä seilata / Hiljaa juuri kuin lammen laine ("Ettei Ottilia kuulisi - -") Säv. trad., san. elokuvassa Es. Paavo Jännes, laulu ja vihellys (100 %), kolmeen kertaan, yht. 1' 15". 9. "Loppusoitto" Säv. Harry Bergström Orkesteri (off), 1' 05". Huomautuksia: Oishan voinut käydä hullummin (nro 4) on aiheena sekä "Alkusoitossa" (nro 1) että "Loppusoitossa" (nro 9). Pikkupoika soittaa merkinantotorvella signaalin (playback), 0' 25". Helena Kara laulaa Porilaisten marssia, säv. Christian Fredric Kress, san. J.L. Runeberg, suom. Otto Manninen (100 %), 0' 05". Kullervo Kalske ja Reino Valkama tuudittavat lasta laulaen "Aa-aa-aa" (100 %), yht. 0' 10". Helvi Järveläinen soittaa flyygeliä (100 %), 0' 10". "Kupletti-foksin" (nro 4:2), "Valssin" (nro 5) ja "Tanssi-parodian" (nro 7) aikana "ravintolavieraat" tanssivat. - Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan |
||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kieli | ||||||||||||
suomi |