Ryhmy ja Romppainen
Ryhmy och Romppainen (ruotsinkielinen nimi)
Ryhmy and Romppainen (englanninkielinen käännösnimi)
Ryhmy et Romppainen (ranskankielinen käännösnimi)
Ryhmy und Romppainen (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Ryhmy ja Romppainen
Risto Orkon ohjaama, Matti Kurjensaaren ja Ilmari Unhon käsikirjoittama komedia Ryhmy ja Romppainen (1941) pohjautuu Armas J. Pullan romaaniin. Sota-aikaan sijoittuvassa tarinassa vääpeli Kalle Ryhmy (Oiva Luhtala) ja vänrikki Ville Romppainen (Reino Valkama) sekä Mörökölli-kissa matkaavat rintamalta lomalle Helsinkiin. Resiinalla reissaava kolmikko pelastaa lumihangesta salaperäisen kaunottaren Doran (Kirsti Hurme) ja argentiinalaisen sotareportterin Santa Rosan (Ville Salminen), jotka johdattavat jermut sotasalaisuuksia metsästävän kansainvälisen vakoiluliigan jäljille.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||
7 |
||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Muut esiintyjät
|
||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||
Talvi 1941 - Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan |
||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||
|
||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||
Armas J. Pullan sotasankarit toivotettiin tervetulleiksi valkokankaalle, vaikka elokuvaan liitettiin myös varauksia. "Ryhmy ja Romppainen on vauhdikas kevyen sarjan hulluttelu", luonnehti S. S. (Salama Simonen, Uusi Suomi 16.11.1941), "jonka meno aluksi tuntuu hiukan hapuilevalta, mutta käy sitten yhä kiinteämmäksi ja muodostuu loppupuolella varsin ehyeksi. Juoni tosin toisinaan tekee melkoisia hyppäyksiä ja filmin tekijä (tai tekijät) on monin paikoin luottanut katsojan kykyyn täyttää aukot, mutta tämänlaatuisessa elokuvassa se ei kuitenkaan tunnu häiritsevän. Päinvastoin, katsoja heittäytyy vallan vastustamattomasti Ryhmyn ja Romppaisen vietäväksi ja hyväksyy kiitollisena suomalaiselle elokuvalle melko harvinaisen toiminnan vilkkauden. Mieluista on todeta myös elokuvaan sisältyvä tosisuomalainen, reima sotilashenki." "Käsikirjoituksen puutteista huolimatta on Ryhmy ja Romppainen monessa mielessä ansiokas elokuva", kiitti T. A. (Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti 18.11.1941). "Risto Orkon ohjaus on huoliteltua työtä ja valokuvaajat Erik Blomberg ja Uno Pihlström ovat toisinaan suorastaan herkutelleet kameroillaan. Lisäksi kohottaa vielä edullista vaikutelmaa nimimerkki Royn rakennelmat, joista varsinkin muukalaisklubin muutamat interiöörit edustavat suorastaan kansainvälistä eleganssia." "Todellisen taiteilijan" ja "mestarin" työnä piti H. K. (Hans Kutter, Hufvudstadsbladet 17.11.1941) elokuvan ohjausta ja jatkoi kuvauksesta: "En utomordentligt smidig och sensitiv medhjälpare i sitt regiarbete har Orko haft i Erik Blomberg. De fotografiska impulser han i tiderna mottog ur Pabsts Tiggaroperan har han nu smält och omsatt i fullt självstängig artistisk form. Man har nöje av detta utsökta, på en gång sensuella och raffinerade spel av ljus och skuggor och halvdagrar i hans kameraarbete." "Ohjaajan ja käsikirjoituksen tekijän ote on oikea", koki O. V-hl (Olavi Vesterdahl, Aamulehti 17.11.1941), "mutta he eivät ole jaksaneet toteuttaa sitä loppuun saakka ja ovat erehtyneet muutamiin mauttomuuksiin ja liioitteluihin [- -]. Mutta tällaisenaankin katselee Ryhmyä ja Romppaista mielellään, varsinkin kun osat ovat Reino Valkaman ja Oiva Luhtalan käsissä, jotka selviytyvät vaikeimmistakin tilanteista synnynnäisellä nokkeluudella ja rempseällä huumorin täyttämällä, oikean suomalaisen sotilashengen ryydittämällä reipasotteisella toiminnalla." "Sotasankareista Reino Valkaman Romppainen oli kerrassaan erinomainen suoritus, joka katsomossa herätti ansaittua riemua", kirjasi S. S. "Häntä säesti kiitettävästi Oiva Luhtala Ryhmynä. Kirsti Hurme elokuvan salaperäisenä naisena vakiinnutti jälleen mainettaan yhtenä suomalaisen filmin erikoislaatuisimmista ja lahjakkaimmista näyttelijättäristä. Santeri Karilo ja Sasu Haapanen loivat kumpikin uskottavan kansainvälisen konnatyypin. Sen sijaan Ville Salminen argentiinalaisena sanomalehtimiehenä liioitteli etelämaisuuttaan hulluttelunkin puitteissa." Myöhempien aikojen tv-arvioissa Ryhmy ja Romppainen nähtiin "ripaleena kulttuurihistoriaa" (A-A. Tuominen eli Arja-Anneli Tuominen, Kansan Uutiset 28.11.1989), joka "kestää hyvin vertailun esimerkiksi silloisten Abbott & Costello -farssien kanssa" (Tapani Maskula, Turun Sanomat 11.3.1994). Toisaalta Arto Pajukallio (Katso 48/1989) ei pitänyt elokuvaa "kovin kiinnostavana" ja Antti Lindqvist (Katso 10/1994) luonnehti sitä "laahaavasti kerrotuksi, loogisesti onnahtelevaksi tarinaksi": "Ryhmy ja Romppainen on tanssiesityksillä ja naamiaishuveilla ryyditetty tyyppigalleria, jossa huudetaan ja mekastetaan korviasärkevästi." - Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan. |
||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||
Kirjailija Armas J. Pullan talvella 1940 ideoimat suruttomat sotasankarit Ryhmy ja Romppainen nousivat romaaniversioina niin suuriin myyntilukuihin, että ne kiinnostivat myös elokuvantekijöitä. Suomi-Filmi tuotti ja Risto Orko ohjasi romaanien pohjalta vuosina 1941 ja 1943 elokuvat Ryhmy ja Romppainen sekä Jees ja just. Kimmo Laineen (Filmihullu 3/1989) mukaan: "Päähenkilöiden luonteenpiirteet vakiintuivat nopeasti: Molemmat olivat urheita ja viisaasti höperöitä, mutta kavahtivat turhantärkeyttä, byrokratiaa, kansanhuoltoa ja korkeita herroja, perin populistisia sankareita siis. Ryhmyllä oli Mörököllinsä ja sipuliviinansa ja hän sanoi 'jees', kun Romppainen taas totesi 'juu' ja 'just'. Kumpaisenkin tärkein ase oli puukalikka. Vakiokuviot siis pysyivät ja tarvittavat variaatiot sommiteltiin hienovirityksessä." Ensimmäisen elokuvan lähtökohdaksi otettiin sarjan toinen romaani "Jees, punamultaa!" sanoi kersantti Ryhmy, missä kaverukset seikkailivat talvisodan aikana Laatokan rintamalla. Talvella 1941 kuvattu elokuva sijoittuu kuitenkin lähinnä Helsinkiin, ja romaanista pääsi juonikuvioon mukaan Ryhmyn ja Romppaisen lisäksi vain argentiinalainen sanomalehtimies Santa Rosa. Suomi-Filmin Uutisaitassa ohjaaja kertoi lokakuussa 1942: "Filmaus tapahtui meille raskaan välirauhan aikana, jolloin emme luonnollisestikaan voineet elokuvata itse talvisodan tapahtumia, kuten ajatus ensin oli, ja siksi koetettiin filmin roistoista tehdä läpinäkyviä ryssiä - ei sentään niin läpinäkyviä, että kansainväliset suhteet olisivat pahenneet." Elokuvan tehdasympäristökohtauksissa näkyvä seinäkalenteri ajoittaa tapahtumat marraskuun 30. päivän 1940 ympärille. Elokuvan alkuteksteissä kuvaaja Uno Pihlströmin sukunimi on virheellisesti muodossa Philström ja George de Godzinskyn etunimi muodossa Georges. Kirjailija itse oli lopputulokseen hieman pettynyt: "Minulla oli muuten tilaisuus nähdä filmini; se ei erikoisesti minua miellyttänyt. Se oli enemmän kurjensaarimainen kuin pullamainen. En kiellä Kurjensaaren kykyjä, mutta ei hän ilmeisesti oikein ymmärrä Ryhmyä ja Romppaista, ja mielestäni melko kiinteän juonen hän on omituisesti hajoittanut omilla välipaloillaan, joita Orko on vielä lisäillyt. Mutta kuuluhan se menevän yleisöön, joten siitä lienee hyötyä kirjojenkin menekille." (Kimmo Laine, Filmihullu 3/1989) Ensi-iltaa kaavailtiin aluksi toukokuuhun 1941, mutta kuvausvaiheen pitkittyminen lykkäsi sitä ensin elokuuksi ja jatkosodan puhkeamisen jälkeen vielä pitemmälle. Ensi-iltansa Ryhmy ja Romppainen sai vihdoin marraskuun puolivälissä 1941 yhtaikaa seitsemässä kaupungissa. Yleisömenestys oli vuoden kolmanneksi paras. Elokuvan tuotantokustannukset peittyivät elokuussa 1942. - Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan. |
||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||
1. "Overtur" / Alkusoitto Säv. ja sov. George de Godzinsky Viihdeorkesteri (off, alkutekstit), 2' 30". 2. Anssin Jukka / Härmän häät / Härmässä häät oli kauhiat Säv. ja san. trad. 1) Es. Oiva Luhtala ja Reino Valkama, laulu (100 %), 0' 20". 2) Es. Reino Valkama, laulu (100 %), 0' 05". 3. Muurari / Kevät toi, kevät toi muurarin Säv. trad. Es. Vilho Siivola, vihellys ja hyräily (100 %), kahteen kertaan, yht. 0' 25". 4. E luce van le stelle, Cavaradosin aaria oopperasta Tosca Säv. Giacomo Puccini Es. Sasu Haapanen, vihellys (100 %), kahteen kertaan, yht. 0' 25". 5. Swing Foxtrot / Tanssimusiikki 1 Säv. George de Godzinsky Es. tanssiorkesteri (playback ja off, joht. George de Godzinsky), 2' 05". 6. Fanfaari Säv. George de Godzinsky Es. tanssiorkesteri (playback, joht. George de Godzinsky), 0' 05". 7. Mexican Hota / Tanssimusiikki 2 Säv. George de Godzinsky Es. tanssiorkesteri (playback ja off, joht. George de Godzinsky), kahdessa osassa, yht. 3' 25". 8. Slowfox / Tanssimusiikki 3 Säv. George de Godzinsky 1) Es. tanssiorkesteri (off), 0' 40". 2) Orkesteri (off, lopputeksti), 1' 30". 9. Valtakunta vastineeksi / Laulu laiturilla Säv. George de Godzinsky, san. Kerttu Mustonen Es. Kirsti Hurme, laulu, sekä tanssiorkesteri (playback), 3' 30". 10. "Loppusoitto" Säv. George de Godzinsky Viihdeorkesteri (off, lopputekstit), 2' 20". Huomautuksia: Alkusoiton ja "Loppusoiton" teemana esiintyy myös Laulu laiturilla. "Loppusoiton" loppuosassa kuullaan Slowfox. Oiva Luhtala matkii puhelauluna Sydämeni laulua, säv. Jean Sibelius, san. Aleksis Kivi: "Siin' on lapsen lysti olla" (100 %), 0' 05". Tanssimusiikki 1:n (nro 5) aikana tanssii solistipari, Tanssimusiikki 2:n (nro 7) aikana balettikuoro, Tanssimusiikki 3:n (nro 8) aikana "juhlijat". Reino Valkama viheltelee (100 %), 0' 05", ja taustalta kuuluu viheltelyä (100 %), 0' 10". - Toim. Juha Seitajärvi (2022) Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan |
||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kieli | ||||||||||||
suomi |