Kovaa peliä Pohjolassa

Hårt spel i Norden (ruotsinkielinen nimi)
Der Tote bin ich (saksankielinen nimi (Saksan liittotasavalta))
Playing a Hard Game up North (englanninkielinen käännösnimi)
L'Affaire des durs au Nord (ranskankielinen käännösnimi)
"Pokerinaama" (työnimi)
Uhkapeliä Pohjolassa (työnimi)
Mies joka katosi (työnimi)
Viimeinen naula (työnimi)
Aineiston käyttöoikeudet
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa
QR-koodi

Aineistosta vastaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Kovaa peliä Pohjolassa

Toivo Särkän ohjaama Kovaa peliä Pohjolassa (1959) on jännityselokuva, jossa Tauno Palo tekee kaksoisroolin ulkomailta palaavana veijarina Kari Kivenä ja kansainväliseen vakoiluun sotkeutuneena johtaja Östermalmina. Kovaotteista vakoilukoplaa pakoileva Östermalm tuntee verkon kiristyvän ympärillään ja suostuttelee Kiven vaihtamaan kanssaan paikkoja viikon ajaksi. Mukana tapahtumissa ovat Östermalmia jahtaava konsuli Hansen (Kaarlo Halttunen), hänen sihteerinsä Lea Westerholm (Teija Sopanen) ja Kiven vanha aseveli Kalle Lehtonen (Hannes Häyrinen).

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
K16
Näyttelijät
Tauno Palo, näyttelijä
Teija Sopanen, näyttelijä
Kaarlo Halttunen, näyttelijä
Gunvor Sandkvist, näyttelijä
Arvo Lehesmaa, näyttelijä
Hannes Häyrinen, näyttelijä
Anja Hatakka, näyttelijä
Oke Tuuri, näyttelijä
Matti Lehtelä, näyttelijä
Eino Kaipainen, näyttelijä
Heikki Savolainen, näyttelijä
Leo Jokela, näyttelijä
Hannes Veivo, näyttelijä
Usko Kantola, näyttelijä
Marjatta Kallio, näyttelijä
Toini Vartiainen, näyttelijä
Rauha Rentola, näyttelijä
Assi Nortia, näyttelijä
Matti Aulos, näyttelijä
Aarne Laine, näyttelijä
Kaarlo Wilska, näyttelijä
Sirkka-Liisa Wilén, näyttelijä
Mai-Brit Heljo, näyttelijä
Anton Soini, näyttelijä
Severi Seppänen, näyttelijä
Saksanpaimenkoira Lida Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä, sivuosien esittäjiä tai avustajia: T. Kokkonen (Lähde: SKF 6), muutesiintyjät
Kreditoimattomat
Tauno Söder, näyttelijä
Toimi Kiviharju, näyttelijä
Tarmo Manni, näyttelijä
Esko Töyri, näyttelijä
Ossi Ojala, näyttelijä
Alf Salin, näyttelijä
Sirkka Breider, näyttelijä
Veikko Linna, näyttelijä
Kauko Kokkonen, näyttelijä
Eero Eloranta, näyttelijä
Eino Noponen, näyttelijä
Kullervo Kalske, näyttelijä
Heikki Heino, näyttelijä
Mirja Karisto, näyttelijä
Aimo Hiltunen, näyttelijä
Leo Pentti, näyttelijä
Eija Inkeri, näyttelijä
Iris-Lilja Lassila, näyttelijä
Mirjam Himberg, näyttelijä
Sylva Rossi, näyttelijä
Tapio Yrjä, näyttelijä
Mauno Maunola, näyttelijä
Lennart Lauramaa, näyttelijä
Tuula Sarenius, näyttelijä
Arvo Kuusla, näyttelijä
Kosti Klemelä, näyttelijä
Hugo Ahlberg, näyttelijä
Muut tekijät
Toivo Särkkä, tuotantojohto
Erkki Koivusalo, käsikirjoittaja
Olavi Tuomi, kuva
Elmer Lahti, leikkaaja
Taisto Lindegren, ääni
Harry Bergström, musiikki
Aarre Koivisto, rakennelmat (lavastus)
William Reunanen, naamiointi
Leila Wallenius, kampaaja
Alf Salin, studiopäällikkö
Kaarlo Wilska, järjestäjä
C'est Magnifique, baletti
Ateljeeri Bertha Puisto, teija sopasen puvut
C'est Magnifique, tanssiryhmä
Suomen Filmiteollisuus SF Oy, levittäjä
Yleisradio / Tallennepalvelu, levittäjä
Finnkino Oy, levittäjä
Suomi-Filmi Oy, levittäjä
Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä, sivuosien esittäjiä tai avustajia: T. Kokkonen (Lähde: SKF 6), muu
Kreditoimattomat
Usko Kemppi, käsikirjoittaja
Maila Tuomi, kuvaussihteeri
Veikko Mård, kamera-assistentti
Timo Tennosmaa, äänitysassistentti
Eila Pellinen, muusikko
Tuotantotiedot
Tuotanto
Julkaistu
1959
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
27.02.1959
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Rex, Tuulensuu
Lahti: Kinema
Tampere: Petit
Filmikopioiden määrä
6
Muut näytökset
  • 28.02.1959 Kinema, Vaasa ensi-iltakierros
  • 08.03.1959 Asto, Pori ensi-iltakierros
  • 13.03.1959 Bio-Bio, Turku ensi-iltakierros
  • 20.03.1959 Bio Kiistola, Oulu ensi-iltakierros
  • 18.04.1959 Fantasia, Jyväskylä ensi-iltakierros
  • 17.05.1959 Kuvakukko, Kuopio ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 27.09.1966 TV1 Katsojia: 1 850 000
  • 16.11.1973 TV2 Katsojia: 920 000
  • 30.10.1993 TV1
  • 24.10.1998 YLE TV2
  • 16.03.2004 YLE TV2
  • 15.03.2011 YLE TV2
  • 20.04.2015 YLE TV1
  • 09.01.2017 YLE TV1
  • 28.02.2019 YLE TV1
Kuvauspaikat
Ulkokuvat

Helsinki: Jätkäsaari, Wellamo-laiva,Arkadia-laiva, Kaivopuiston väylä, Wecksellintie 8, Sofianlehdon Union-huoltoasema Mäkelänkadulla, Ehrenströmintie 10, Pohjoinen Rautatiekatu / Mannerheimintie, Mannerheimintie / Postikatu, Uudenmaankatu / Erottaja, Korkeavuorenkatu / Vuorimiehenkatu, Stenbäckinkatu 22, Katajanokan satama, Laivastokatu 5, Tervasaari, Kulosaaren silta, Sörnäisten rantatie, Mannerheimintie Eduskuntatalon edustan kohdalla

Kirkkonummi: Oitbackan kartano

- Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan.

Sisäkuvat

Helsinki: Sofianlehdon Union-huoltoaseman myymälä, huoltohalli ja kahvila Mäkelänkadulla

- Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan.

Studiot

Helsinki: SF-hallit

- Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan.

Kuvausaika
Syksy 1958
Sisältöseloste

Kari Kivi palaa Etelä-Amerikasta Suomeen 12 vuoden poissaolon jälkeen. Laivan tultua satamaan hän sattumalta huomaa partaan yli roikkuvat paketit ja ottaa toisen niistä haltuunsa juuri ennen kuin sukeltaja ehtii paikalle. Hytissään Kari huomaa paketin sisältävän kaksi täytekynää ja panee ne povitaskuunsa. Rannalla sukeltaja ryöstetään, ja jo aikaisemmin on näytetty salaperäisten pakettien ryöstö toisella laivalla.

Kivi ryhtyy työskentelemään entisen aseveljensä Kalle Lehtosen huoltoasemalla. Osoittautuu, että Kivellä on kaksoisolento, johtaja Max Östermalm, joka on sekaantunut vakoiluun ja tuntee maan polttavan jalkojensa alla petettyään rikoskumppaniaan konsuli Hansenia. Kysymys on mikrofilmeistä, joilla vakoilurenkaan johtaja, "vaitelias mies" käy kauppaa vieraan vallan lähetystön kanssa.

Östermalm näkee Kiven huoltoasemalla ja palkkaa tämän neljällä miljoonalla esiintymään itsenään viikon ajan. Östermalmin asunnossa henkilöllisyyttä vaihtanut Kivi kohtaa Hansenin sihteerin Lea Westerholmin, jonka konsuli on värvännyt houkutuslinnuksi ja jolla on myös henkilökohtainen syy kostaa Östermalmille: tytön isä on kuollut liigan välienselvittelyissä. Tyttö luulee antavansa Östermalmille unilääkettä, mutta juoman saakin hovimestari, joka joutuu sairaalaan myrkytyksen uhrina. Tyttö yrittää vielä ampua Karia mutta tämäkin aikomus epäonnistuu. Illan päätteeksi Kari ja Lea kuitenkin eroavat molemminpuolisen myötätunnon merkeissä miehen vakuutettua viattomuuttaan tytön isän kuolemaan. Lea varoittaa miehen olevan suuressa vaarassa.

Aamulla Kari tapaa Östermalmin hassahtaneena pidetyn tiedemiesserkun Rafu Adlerin, joka kutsuu hänet luokseen maalle hirvenmetsästykseen. Rafu saa Karilta rahaa järjestelyjä varten ja käy tapaamassa myös Hansenia, jolle hän vihjailee täytekynistä. Hansen antaa varjostaa Karia ja järjestää oman miehensä Östermalmin asunnon uudeksi hovimestariksi; Lea ehtii varoittaa Karia asiasta. Illalla Kari viettää romanttisen lemmentuokion Östermalmin rakastajattaren Lilly Lindenin kanssa. Yöllä hovimestari yrittää murhata isäntänsä, mutta Kari on valmistautunut ja suunnitelma epäonnistuu; hovimestari pääsee kuitenkin pakoon.

Lean varoituksista huolimatta Kari saapuu Hansenin cocktailkutsuille. Hansen kutsuu Lean työhuoneeseensa ja kiristää tätä mukaansa ulkomaille. Kari ehtii hätään ja Lehtosen avulla taltuttaa Hansenin apureineen. "Vaitelias mies" soittaa ja uhkailee Hansenia hankkimaan varastetut mikrofilmit seuraavaksi päiväksi. Kari saapuu Rafun metsästysjuhliin päivää odotettua aikaisemmin ja tapaa sieltä Lillyn, jonka Rafu on saanut mukaan Östermalmin vastaiseen juoneen ja joka kiristää Karilta mikrofilmejä aseella uhaten.

Tällä välin radio tietää kertoa poliisin päässeen vakoiluliigan jäljille. Oikea Östermalm kutsuu hovimestarin piilopaikkaansa, käskee tätä tilaamaan matkaliput Espanjaan ja hakemaan kassakaapista täytekynäpakkauksen. Muuan Hansenin mies on kuitenkin varjostanut hovimestaria ja kuulee kaiken. Hansenin miehet käyvät hovimestarin kimppuun tämän ollessa lähdössä Östermalmin asunnosta ja ottavat mikrofilmejä sisältävät täytekynät haltuunsa. "Vaiteliaaksi mieheksi" paljastunut Rafu ampuu Östermalmin, soittaa poliisille ruumiista ja ilmoittaa murhaajaksi Kari Kiven.

Kari palaa Helsinkiin ja törmää kotiovellaan poliiseihin. Käyttäen Lehtosta syntipukkina hän onnistuu välttämään pidätyksen ja ryhtyy etsimään Hansenia, joka on luovuttanut mikrofilmit Rafulle, mutta joutunut tämän kanssa riitaan rahasta. Kari saapuu paikalle juuri kun pikamoottori on tulossa hakemaan liigaa pakomatkalle. Kari pelastaa Lean ja poliisi ehtii parahiksi pidättämään liigan; katkeroitunut Lilly on kuitenkin jo ampunut Rafun.

Kari, Lea, Lehtonen ja komisario juhlivat oikeuden voittoa Östermalmin asunnossa: selviää, että Östermalm on testamentannut koko omaisuutensa Karille ja että kysymys on ollut mikrofilmeille tallennetuista ja täytekyniin kätketyistä atomisalaisuuksista. Puuttuvat kynät löytyvät Karilta ja Lehtoselta. Muiden lähtiessä Kari ja Lea jäävät hellään syleilyyn.

- Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan.

Aiheet
Lehdistöarviot

Kovaa peliä Pohjolassa pidettiin yleisesti Eddie Constantine -elokuvien huonona jäljitelmänä. Tosin nimimerkki E. E. (Esko Elstelä, Päivän Sanomat 1.3.1959) luonnehti sitä "helsinkiläisympäristöön siirretyksi villinlännen filmiksi, jossa hevoset on vaihdettu dollarihymyihin ja postisäkit atomisalaisuuksia sisältäviin täytekyniin".

N-g (Mauri Nordberg, Etelä-Suomen Sanomat 5.3.1959) ihmetteli, miksi arvovaltainen tuotantoyhtiö oli päästänyt markkinoille näin avuttoman tekeleen: "Kovaa peliä Pohjolassa on jonkinlainen thrillerin ja parodian sekasotku, joka lienee tarkoitettu ensinmainituksi, mutta josta sitten onkin sattunut tulemaan lähinnä jälkimmäinen. Juoni on aiheeltaan jännäri, tekotapa parodinen ja tulos ihmeellinen sekasotku."

Leo Nordberg (Uusi Suomi 1.3.1959) piti huonona ratkaisuna ulkomaisten esikuvien parodiointia. Hän kirjoitti: "Nyt ovat kaunottaret ja konnat pelkästään naurettavia sen sijaan että he olisivat humoristisia tyyppejä. [- -]. Teknillisesti Kovaa peliä Pohjolassa on yllättävän epätasaista työtä. Katsojalla on esimerkiksi muutamissa kohdissa melkoisia vaikeuksia koettaessaan päästä perille siitä, eletäänkö nyt yötä vai päivää. Lisäksi ovat Tauno Palon kaksoiskohtaukset luvalla sanoen huonosti tehdyt [- -]. Puhutaan kotimaisen elokuvan kriisistä. Eikö Kovaa peliä Pohjolassa ole juuri sellainen filmi, jonka kaltaiset aikoinaan ovat olleet melkoisessa määrin vaikuttamassa kyseisen kriisin syntyyn?"

E. R-nen (Esko Rusanen, Kaleva 23.3.1959) kaipasi elokuvaan lisää vauhtia ja "psykologisesti uskottavaa ilmapiiriä", mutta piti muuten Särkän rakentamaa kokonaisuutta tyydyttävänä. Myös Jaakko Hurme (Helsinki-Lehti 13.3.1959) löysi siitä myönteisiä puolia: "Aarre Koiviston lavastukset tuovat elokuvaan tarpeellista ilmavuutta ja suurmaailman tuntua. Henkilövalinnoissa olisi saanut olla tarkempi. Mukana on liian paljon vanhanaikaisesti ilmeileviä kasvoja ja osaamattomuuttakin."

Tema (Vaasa 4.3.1959) arvioi roolisuorituksia: "Elokuvan sankarina esiintyvä Kivi (Tauno Palo) [- -] ei mielestäni ollut se tilanteet selvittävä kovanaama', jollaista tällainen elokuva nyrkkiä heiluttavaksi sankariksi vaatisi. Myöskin Teija Sopasen avuttomuus kameran edessä tuli [- -] yhä selvemmin esille. Hannes Häyrinen [- -] oli kuitenkin se pelastava rengas, joka antoi elokuvalle oikean sävyn."

Harvinaisen myönteistä suhtautumista Erkki Koivusalon käsikirjoitukseen ja Toivo Särkän ohjaukseen edusti Femina (Helmi Neva, Satakunnan Kansa 10.3.1959). Hän oli ihastunut sekä konniin että donniin: "Koivusalon vauhdikkaasti ja yllätyksellisesti kiepahtelevan juonen on Toivo Särkkä ohjannut perin nuorekkaasti, paikoin repäisevästi ja lopputulos saa katsojan ilahtuneena toteamaan, että kotimainen Eddie Constantine -tyylikin saattaa onnistua: konnilla on herkästi heilahtavassa nyrkissä paukkuvaikutus ja donnilla hunajaääni sekä anteliaat kurvit kohdallaan."

- Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan.

Taustaa

Pienen luutatytön (1958) jälkeen Toivo Särkkä ohjasi kokonaan toisentyyppisen aiheen. Huumorilla höystetyt ranskalaiset jännityselokuvat Eddie Constantine pääosassa olivat menestyneet Suomessakin 1950-luvun jälkipuoliskolla ja selvästi vaikuttaneet mainostoimittaja Erkki Koivusalon alkuperäiskäsikirjoitukseen, josta kehkeytyi Kovaa peliä Pohjolassa. Alunperin Hannu Lemisen oli määrä ohjata elokuva Suomi-Filmissä Vieraan miehen (1957) jälkeen, mutta hanke raukesi, kun yhtiö irtisanoi Lemisen työsuhteen ja Leminen siirtyi toimintaansa aloittelevan Mainos-TV:n palvelukseen. Suomi-Filmissä elokuva kulki tuolloin suunnitteluvaiheessa nimillä "Pokerinaama", "Mies joka katosi" ja "Viimeinen naula".

Tauno Palolla on suuri kaksoisrooli: eräissä kohtauksissa hän esittää kumpaakin henkilöä - kohtaukset toteutettiin siten, että roolihahmot kuvattiin erikseen toisen puolen kuva-alasta jäädessä mustaksi, minkä jälkeen molemmat valotetut kuvapuoliskot kopioitiin yhteen. Vähäinen pystyvarjostuma kuvien yhtymäkohdassa paljastaa trikin.

Elokuvan menestys oli vuoden keskitasoa selvästi parempi, varsinkin Helsingissä. Edellisestä kotimaisesta ensi-illasta olikin kulunut aikaa yli kaksi kuukautta. Särkän elokuville tyypilliset laulunumerot on tässä elokuvassa osin korvattu Helsingissä ravintola Fenniassa loppuvuodesta 1958 vierailleen pariisilaisen C'est Magnifique -baletin esityksellä.

Elokuvan tärkeimmässä naistehtävässä oli Teija Sopanen. Kun Kovaa peliä Pohjolassa esitettiin televisiossa uusintana marraskuussa 1973, hän muisteli kuvausta Anna-lehdessä 46/1973: "Yhdessä kohtauksessa Teija uhkasi Tauno Paloa kylpyhuoneessa pyssyllä. Käsikirjoituksen mukaan Taunon piti kumartua ja vetää matto Teijan alta, jolloin Teijan piti mätkähtää kumoon ja pyssyn samalla laueta. Kohtausta yritettiin toteuttaa niin, että itse Särkkä seisoi Teijan takana ja otti hänet ilmalennosta kiinni ja filmillä näkyivät vain Teijan keikahtavat jalat. Mutta se ei näyttänyt luonnolliselta ja Teija sanoi lopulta, että aikoo kaatua ihan rehellisesti. Kohtaus toteutettiin niin, että yksi studion valomiehistä seisoi kyykyssä ja tempaisi maton oikealla hetkellä. - Ja minähän en istunut sen jälkeen moneen päivään taiteen vuoksi, sanoi Teija."

Elokuvan alkuteksteissä on Gunvor Sandkvistin sukunimi virheellisesti muodossa Sanqvist ja Mai-Brit Heljon etunimi muodossa Mai-Britt.

- Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan.

Musiikki

1. Potkut sain
Säv. Georg Malmsten, san. Roine Richard Ryynänen
Es. Tauno Palo, laulu (100 %), 0' 05".


2. Cha-cha-cha
Säv. Harry Bergström
Viihdeorkesteri (off, äänilevy), 1' 05".


3. Tango
Säv. Harry Bergström
Tanssiorkesteri (off, äänilevy), 1' 10".


4. Balettimusiikki
Säv. Harry Bergström
Es. viihdeorkesteri (playback), 9' 15".


5. Jazz-tanssi
Säv. Harry Bergström
Tanssiorkesteri (off, äänilevy), 0' 35".


6. Kohtalon hetki lyö
Es. Sylva Rossi, laulu, ja tanssiorkesteri (playback, Eila Pellinen, laulu, ja tanssiorkesteri), 0' 55".
Levytys:
Raya Ravell (= Raija Valtonen-Avellan) ja Harry Bergströmin kvintetti; Triola T-4372, 3.12.1958.

Huomautuksia:
Elokuvan musiikissa toistuvat Cha-cha-cha (nro 2), jota Tauno Palo viheltää useaan kertaan ja joka soi loppumusiikkina sekä Balettimusiikki (nro 4), joka säestää pariisilaisen C'est Magnifique -baletin tanssia ja soi kotikutsukohtauksen ajan.

- Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan.

Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
8493
Tarkastuspäivä
24.02.1959
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2900 m
Veroluokka
VV
Ikäraja
K16
Tarkastamolaji
Näytelmä 1
Osia
6
Tarkastusnumero
T-08493
Tarkastuspäivä
22.10.1990
Formaatti
video
Pituus/leikattu
2900 m
Kesto/leikattu
101'46"
Ikäraja
K16
Tarkastamolaji
Näytelmä 1
Tarkastuttaja
Yleisradio / Tallennepalvelu
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, Aga-Baltic
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
106 min
Pääsy
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa
Kieli
suomi