Kovaa peliä Pohjolassa
Hårt spel i Norden (ruotsinkielinen nimi)
Der Tote bin ich (saksankielinen nimi (Saksan liittotasavalta))
Playing a Hard Game up North (englanninkielinen käännösnimi)
L'Affaire des durs au Nord (ranskankielinen käännösnimi)
"Pokerinaama" (työnimi)
Uhkapeliä Pohjolassa (työnimi)
Mies joka katosi (työnimi)
Viimeinen naula (työnimi)
Finna-arvio
Kovaa peliä Pohjolassa
Toivo Särkän ohjaama Kovaa peliä Pohjolassa (1959) on jännityselokuva, jossa Tauno Palo tekee kaksoisroolin ulkomailta palaavana veijarina Kari Kivenä ja kansainväliseen vakoiluun sotkeutuneena johtaja Östermalmina. Kovaotteista vakoilukoplaa pakoileva Östermalm tuntee verkon kiristyvän ympärillään ja suostuttelee Kiven vaihtamaan kanssaan paikkoja viikon ajaksi. Mukana tapahtumissa ovat Östermalmia jahtaava konsuli Hansen (Kaarlo Halttunen), hänen sihteerinsä Lea Westerholm (Teija Sopanen) ja Kiven vanha aseveli Kalle Lehtonen (Hannes Häyrinen).
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||
K16 |
||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Näyttelijäkokoonpanot
Muut esiintyjät
|
||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat
Kokoonpanot
|
||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||
Syksy 1958 |
||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||
|
||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||
Kovaa peliä Pohjolassa pidettiin yleisesti Eddie Constantine -elokuvien huonona jäljitelmänä. Tosin nimimerkki E. E. (Esko Elstelä, Päivän Sanomat 1.3.1959) luonnehti sitä "helsinkiläisympäristöön siirretyksi villinlännen filmiksi, jossa hevoset on vaihdettu dollarihymyihin ja postisäkit atomisalaisuuksia sisältäviin täytekyniin". N-g (Mauri Nordberg, Etelä-Suomen Sanomat 5.3.1959) ihmetteli, miksi arvovaltainen tuotantoyhtiö oli päästänyt markkinoille näin avuttoman tekeleen: "Kovaa peliä Pohjolassa on jonkinlainen thrillerin ja parodian sekasotku, joka lienee tarkoitettu ensinmainituksi, mutta josta sitten onkin sattunut tulemaan lähinnä jälkimmäinen. Juoni on aiheeltaan jännäri, tekotapa parodinen ja tulos ihmeellinen sekasotku." Leo Nordberg (Uusi Suomi 1.3.1959) piti huonona ratkaisuna ulkomaisten esikuvien parodiointia. Hän kirjoitti: "Nyt ovat kaunottaret ja konnat pelkästään naurettavia sen sijaan että he olisivat humoristisia tyyppejä. [- -]. Teknillisesti Kovaa peliä Pohjolassa on yllättävän epätasaista työtä. Katsojalla on esimerkiksi muutamissa kohdissa melkoisia vaikeuksia koettaessaan päästä perille siitä, eletäänkö nyt yötä vai päivää. Lisäksi ovat Tauno Palon kaksoiskohtaukset luvalla sanoen huonosti tehdyt [- -]. Puhutaan kotimaisen elokuvan kriisistä. Eikö Kovaa peliä Pohjolassa ole juuri sellainen filmi, jonka kaltaiset aikoinaan ovat olleet melkoisessa määrin vaikuttamassa kyseisen kriisin syntyyn?" E. R-nen (Esko Rusanen, Kaleva 23.3.1959) kaipasi elokuvaan lisää vauhtia ja "psykologisesti uskottavaa ilmapiiriä", mutta piti muuten Särkän rakentamaa kokonaisuutta tyydyttävänä. Myös Jaakko Hurme (Helsinki-Lehti 13.3.1959) löysi siitä myönteisiä puolia: "Aarre Koiviston lavastukset tuovat elokuvaan tarpeellista ilmavuutta ja suurmaailman tuntua. Henkilövalinnoissa olisi saanut olla tarkempi. Mukana on liian paljon vanhanaikaisesti ilmeileviä kasvoja ja osaamattomuuttakin." Tema (Vaasa 4.3.1959) arvioi roolisuorituksia: "Elokuvan sankarina esiintyvä Kivi (Tauno Palo) [- -] ei mielestäni ollut se tilanteet selvittävä kovanaama', jollaista tällainen elokuva nyrkkiä heiluttavaksi sankariksi vaatisi. Myöskin Teija Sopasen avuttomuus kameran edessä tuli [- -] yhä selvemmin esille. Hannes Häyrinen [- -] oli kuitenkin se pelastava rengas, joka antoi elokuvalle oikean sävyn." Harvinaisen myönteistä suhtautumista Erkki Koivusalon käsikirjoitukseen ja Toivo Särkän ohjaukseen edusti Femina (Helmi Neva, Satakunnan Kansa 10.3.1959). Hän oli ihastunut sekä konniin että donniin: "Koivusalon vauhdikkaasti ja yllätyksellisesti kiepahtelevan juonen on Toivo Särkkä ohjannut perin nuorekkaasti, paikoin repäisevästi ja lopputulos saa katsojan ilahtuneena toteamaan, että kotimainen Eddie Constantine -tyylikin saattaa onnistua: konnilla on herkästi heilahtavassa nyrkissä paukkuvaikutus ja donnilla hunajaääni sekä anteliaat kurvit kohdallaan." - Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan. |
||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||
Pienen luutatytön (1958) jälkeen Toivo Särkkä ohjasi kokonaan toisentyyppisen aiheen. Huumorilla höystetyt ranskalaiset jännityselokuvat Eddie Constantine pääosassa olivat menestyneet Suomessakin 1950-luvun jälkipuoliskolla ja selvästi vaikuttaneet mainostoimittaja Erkki Koivusalon alkuperäiskäsikirjoitukseen, josta kehkeytyi Kovaa peliä Pohjolassa. Alunperin Hannu Lemisen oli määrä ohjata elokuva Suomi-Filmissä Vieraan miehen (1957) jälkeen, mutta hanke raukesi, kun yhtiö irtisanoi Lemisen työsuhteen ja Leminen siirtyi toimintaansa aloittelevan Mainos-TV:n palvelukseen. Suomi-Filmissä elokuva kulki tuolloin suunnitteluvaiheessa nimillä "Pokerinaama", "Mies joka katosi" ja "Viimeinen naula". Tauno Palolla on suuri kaksoisrooli: eräissä kohtauksissa hän esittää kumpaakin henkilöä - kohtaukset toteutettiin siten, että roolihahmot kuvattiin erikseen toisen puolen kuva-alasta jäädessä mustaksi, minkä jälkeen molemmat valotetut kuvapuoliskot kopioitiin yhteen. Vähäinen pystyvarjostuma kuvien yhtymäkohdassa paljastaa trikin. Elokuvan menestys oli vuoden keskitasoa selvästi parempi, varsinkin Helsingissä. Edellisestä kotimaisesta ensi-illasta olikin kulunut aikaa yli kaksi kuukautta. Särkän elokuville tyypilliset laulunumerot on tässä elokuvassa osin korvattu Helsingissä ravintola Fenniassa loppuvuodesta 1958 vierailleen pariisilaisen C'est Magnifique -baletin esityksellä. Elokuvan tärkeimmässä naistehtävässä oli Teija Sopanen. Kun Kovaa peliä Pohjolassa esitettiin televisiossa uusintana marraskuussa 1973, hän muisteli kuvausta Anna-lehdessä 46/1973: "Yhdessä kohtauksessa Teija uhkasi Tauno Paloa kylpyhuoneessa pyssyllä. Käsikirjoituksen mukaan Taunon piti kumartua ja vetää matto Teijan alta, jolloin Teijan piti mätkähtää kumoon ja pyssyn samalla laueta. Kohtausta yritettiin toteuttaa niin, että itse Särkkä seisoi Teijan takana ja otti hänet ilmalennosta kiinni ja filmillä näkyivät vain Teijan keikahtavat jalat. Mutta se ei näyttänyt luonnolliselta ja Teija sanoi lopulta, että aikoo kaatua ihan rehellisesti. Kohtaus toteutettiin niin, että yksi studion valomiehistä seisoi kyykyssä ja tempaisi maton oikealla hetkellä. - Ja minähän en istunut sen jälkeen moneen päivään taiteen vuoksi, sanoi Teija." Elokuvan alkuteksteissä on Gunvor Sandkvistin sukunimi virheellisesti muodossa Sanqvist ja Mai-Brit Heljon etunimi muodossa Mai-Britt. - Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan. |
||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||
1. "Alkusoitto" (Andante maestoso) Säv. ja sov. Harry Bergström Orkesteri (off, alkutekstit), 1' 50". 2. Pot, pot, pot, pot potkut sain... / Pot-pot-pot-pot / Potkut sain elokuvasta SF-Paraati (1940) Säv. Georg Malmstén, san. Reino Ranta (= Roine Rikhard Ryynänen) Es. Tauno Palo, laulu (100 %), 0' 10". Levytykset: Ansa Ikonen ja Tauno Palo sekä Dallapé-orkesteri; Odeon A-228590, 19.11. 1940. Georg Malmstén ja Dallapé-orkesteri; Odeon A-228598, 19.11.1940. Uudelleenjulkaisu cd-kokoelmalla Suomalainen elokuvamusiikki vol 3 - Levytyksiä vuosilta 1940-1942; Artie Music AMCD 1035, 2011. 3. Kohtalon hetki lyö Säv. ja sov. Harry Bergström, san. Sauvo Puhtila 1) Orkesteri (off), kolme kertaa, yht. 3' 35". 2) Viihdeorkesteri (off, äänilevy), 1' 20". 3) Es. Sylva Rossi, laulu, ja tanssiorkesteri (playback, Eila Pellinen, laulu, ja tanssiorkesteri), 1' 20". Levytys: Raya Ravell (= Raija Valtonen-Avellan) ja Harry Bergströmin kvintetti; Triola T-4372, 3.12.1958. Uudelleenjulkaisu cd-kokoelmalla Suomalainen elokuvamusiikki vol 8 - Harry Bergströmin SF-musiikkia 1952-1959; Artie Music AMCD 1054, 2019. 4. Jazz-musiikki Säv. ja sov. Harry Bergström Orkesteri (off), 1' 50". 5. "Kiven teema" Säv. ja sov. Harry Bergström 1) Es. Tauno Palo, vihellys (100 %), viisi kertaa, yht. 1' 15". 2) Orkesteri (off), 1' 20". 3) Orkesteri (off, lopputeksti), 0' 40". 6. Silmät peilissä / Cha-cha-cha Säv. ja sov. Harry Bergström, sanat levytyksessä Sauvo Puhtila Viihdeorkesteri (off, äänilevy), 1' 10". Levytys: Sirkka Suojoki ja Harry Bergströmin yhtye; Triola TS 391, 1959. Uudelleenjulkaisu cd-kokoelmalla Suomalainen elokuvamusiikki vol 8 - Harry Bergströmin SF-musiikkia 1952-1959; Artie Music AMCD 1054, 2019. 7. Balettimusiikki Säv. ja sov. Harry Bergström Es. viihdeorkesteri (playback), 9' 40". 8. Jazz-tanssi Säv. ja sov. Harry Bergström Tanssiorkesteri (off, äänilevy), 0' 40". Huomautuksia: "Alkusoiton" teemoina ovat "Kiven teema" ja Kohtalon hetki lyö, jotka toistuvat varioituina myös taustamusiikissa. Balettimusiikki (nro 7) säestää pariisilaisen C'est Magnifique -baletin tanssia ja soi kotikutsukohtauksen ajan. Sen pääteemana on Kohtalon hetki lyö. - Toim. Juha Seitajärvi (2022) Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) pohjalta. |
||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kieli | ||||||||||||
suomi |