Turvalinnan orpokoti: Kauko Maja unelmoi kauniista ja rikkaasta elämästä sydänystävänsä Ullan kanssa, kun johtajatar ilmoittaa, että Kauko pääsee rouva Emmi Kankkusen liikeapulaiseksi Helsinkiin. Kauko puetaan uusiin vaatteisiin, johtajatar antaa matkarahat ja Ulla lahjoittaa kirjomansa nenäliinan muistoksi.

Helsingissä Kauko esittäytyy ankaralle rouva Kankkuselle ja perehtyy tehtäviinsä salajuopon aviomiehen, johtaja Kankkusen opastuksella. Rouvalta Kauko piankin oppii, että mielistelevän kohtelias palvelu sopii vain rikkaalle rouva Korskaalle, ei köyhälle Mäkiskälle. Rouva Korskaan kotiapulainen Mimmi opettaa Kaukoa tanssimaan, kunnes rouva Kankkunen puuttuu asiaan ja vie Kaukon ompeluseuraan, missä nuorukainen saavuttaa menestystä laulamalla Väliaikaisen hartaassa sävellajissa. Kauko tutustuu Ainoon, jonka kanssa hän lähtee yhdessä kotimatkalle: he halaavat ja suutelevat puistossa. Ärsytettynä Kauko tulee lyöneeksi erästä rääväsuista poikaa, jolloin pojan isä pieksää Kaukon perinpohjin. Kaiken kukkuraksi Kauko pojan ilmiannon mukaisesti pidätetään juopumuksesta. Putkassa hän tutustuu harmaapartaiseen Urhoon, joka sanoo asuvansa Pelastusarmeijan yömajassa.

Tällä välin Kankkunen on ottanut liikkeen kassasta rahaa ja livistänyt ryyppyretkilleen. Kun Kauko aamulla palaa puotiin ja tunnustaa olleensa putkassa, hän saa syyn niskoilleen ja rouva ajaa hänet talosta. Kauko hakee lohtua Mimmin keittiöstä, mutta sieltäkin hän joutuu lähtemään rouva Korskaan ilmestyessä paikalle kesken Mimmin suuteluopetuksen. Kauko turvautuu Pelastusarmeijan yömajaan, missä Urho lohduttaa: "Onni on pyöreä, onni pyörii - ja vinhasti pyöriikin."

Kauko saa työtä sahalta ja Urho lahjoittaa hänelle uuden hienon puvun. Tansseissa Kauko laulaa "Sörkan sällistä" ja hurmaantuu Eevaan, joka tutustuttaa hänet ystäviinsä, varasliigaan. Kauko joutuu vastoin tahtoaan mukaan "suurelle keikalle": murto turkisliikkeeseen epäonnistuu, kun vartija yllättää varkaat. Kauko jää hoivailemaan hakattua miestä, mutta tämän pyynnöstä pakenee ennen poliisin tuloa. Varkaiden lymypaikassa Kauko heittää rahat ja aseen pois ja sanoutuu irti rikollisesta toiminnasta. Huolimatta Eevan vastalauseista pomo lähettää Kaukon "kävelylle" Karhun ja Kärpän kanssa: konnien mukiloidessa Kaukoa hätään ehtii taidemaalari Clauson, joka ottaa Kaukon hoiviinsa ja "Kullervon" malliksi.

Clauson maalaa parhaillaan rouva Heimonheimon muotokuvaa. Kun rouva saapuu mallinistuntoon, Kauko ihastuu välittömästi huolimatta Clausonin varoituksista: "Hänellä ei ole sydäntä, vain rahaa." Rouva haluaa tehdä jotakin Kaukon hyväksi ja lähettää hänet kuuluisan laulunopettajan luo, joka kuitenkin toteaa turhautuneena: "Sinä olet kansanlaulaja, älä muuksi pyri, anna sydämesi laulaa!" Rouva järjestää Kaukolle esiintymisen hyväntekeväisyysillassa: Väliaikainen saavuttaa suuren suosion, Kauko saa kutsun radioon ja tekee pian levytyssopimuksen. Levystä tulee suurmenestys ja Väliaikainen on kaikkien huulilla.

Naiset piirittävät Kaukoa, joka vihdoin uskaltautuu tunnustamaan rakkautensa rouva Heimonheimolle. Tämä kuitenkin torjuu Kaukon unelman poislähdöstä ja yhteisestä elämästä: hän ei aio jättää miestään eikä yhteiskunnallista asemaansa. Rouvan muotokuvan paljastustilaisuuteen Kauko tulee juopuneena ja esittää "Sörkan sällin" ja Väliaikaisen uhmakkaana haasteena hienoston nyrpistelylle ja yläluokan korskeudelle. Hän heittää rahansa lattialle ja sanoo palaavansa sinne, mistä on tullutkin, laulamaan niille jotka laulua kaipaavat.

Kauko ajautuu teatterilaisten naamiaisiin ja saa siellä uutta elämänuskoa. Ullan antama liina muistuttaa häntä menneisyydestä ja hän palaa orpokotiin, missä uskollinen tyttö odottaa. "Nyt tulin hakemaan sinut, laulan iloa, iloa, iloa...", Kauko sanoo. Kun Kauko ja Ulla viettävät häitään, tarinan henkilöt kokoontuvat juhlapöydän ääreen. Kauko laulaa Väliaikaisen yhdessä Ullan kanssa, kaikki yhtyvät lauluun.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.