Onni pyörii
Lyckan rullar (ruotsinkielinen nimi)
The Wheel of Chance (englanninkielinen käännösnimi)
La Chance tourne (ranskankielinen käännösnimi)
Glück wendet sich (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Onni pyörii
Toivo Särkän ohjaama musiikkipitoinen draama Onni pyörii (1942) perustuu Mika Waltarin käsikirjoitukseen. Orpokodissa kasvanut Kauko Maja (Tauno Palo) lähetetään Helsinkiin liikeapulaiseksi. Ujo ja rehellinen nuorukainen hakataan, pidätetään ja erotetaan toimestaan. Yömajan hyväsydäminen Urho-setä (Hugo Hytönen) ja viisas taidemaalari Clauson (Aku Korhonen) pelastavat kodittoman poloisen. Onnetar alkaa vähitellen hymyillä kaunisääniselle ja komealle Kaukolle.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||
7 |
||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat
Kokoonpanot
|
||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||
Talvi 1942 |
||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||
|
||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||
Arvostelijoilla oli SF:n "elokuvafantasiasta" omat odotuksensa ja he kokivat pettymyksen. P. T-vi (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 7.4.1942) odotti "ennen kaikkea samantapaista lennokkuutta, jota sama yhtiö aikaisemmin tarjosi vastaavanlaisessa mielikuvitusluomassa, Kulkurin valssissa": "Tällä kertaa ei elokuvassa kuitenkaan ole liiemmälti lennokkuutta, se on vain ahdettu täyteen kaikenlaisista tapahtumista, joka ei edes ole mitenkään kaunista, eipä juuri edes viehättävää - niinkuin arvelisi mieluummin fantasiasepitelmässä olevan, vaan se on useimmiten rumaa, silloin tällöin jopa törkeätä (kuten esim. toistuvat hakkuukohtaukset sekä sankarin viimeinen esiintyminen kutsuissa) niin että katsoja ihmettelee, mikä tarkoitus fantasialla loppujen lopuksi on." "Suomen Filmiteollisuus on uusimmalla elokuvallaan Onni pyörii jälleen lisännyt syntiluetteloaan", jyrähti T. A. (Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti 8.4.1942). "Kauniiden ennakkomainosten perusteella sen pitäisi olla satufantasia aikuisille. Sadun viehättävyyttä siinä ei kuitenkaan ole aluksikaan, mutta oikea pesunkestävä tosikertomus kaikkein naivimmalle ja yksinkertaisimmalle yleisöjoukolle, sitä se kyllä on." Syyttävät sormet osoittivat käsikirjoittajaan. "Pääsyyllinen lienee oikeastaan käsikirjoituksen laatija Mika Waltari, jonka elokuvafantasian pohjalle tämä ylen äitelä ja sekava elokuva pohjautuu", jatkoi T. A. "Mika Waltari on aikaisemminkin todistanut, että hänen fantasiansa käyvät yleensä sangen kaupallisia latuja, joilla ei tunneta sen enempää kunnioitusta taidetta kuin yleisöäkään kohtaan, ja yleisö on taasen, ikävä kyllä omasta puolestaan todistanut, että Mika Waltari on oikeassa ajatellessaan tällä tavalla." "Mika Waltaris manuskript är knappast något lyckokast", katsoi myös H. K. (Hans Kutter, Hufvudstadsbladet 7.4.1942). "Somliga av dess idéer äro utländska, somliga inhemska och andra åter enbart hemska. Till de sistnämnda räknar jag tvenne scener i vilka den stackars hjälten blir pryglad av patologiska individer så slagen ekade i salongen. Dessa uppträden voro helt enkelt osmakliga och råa. Och man må ha vilka tankar som helst om frikyrkorörelsen, det är en sak för sig, men det passar inte sig icke att man gör sig lustig däröver i ett simpelt filmdivertissement. Religion och fars passa inte ihop, och att blanda dem samman vittnar icke vare sig om gott omdöme eller balanserad smak hos ledningen." Aamulehden O. V-hl (Olavi Vesterdahl, 8.4.1942) antoi tulla täydeltä laidalta: "Käsittämättömältä tuntuu, kuinka Mika Waltari on sallinut nimensä julkaistavan tällaisen elokuvan yhteydessä, elokuvan, johon on tiivistetty kotimaisen elokuvan suunnilleen kaikki tähänastiset kömpelyydet, elokuvan, joka ei enää varmaankaan voi tyydyttää edes keskitason suomalaista katselijaa, vaan liukuu alkeellisimman komiikan ja helppohintaisimpien naurattamiskeinojen tasolla." Ymmärtämystäkin löytyi: "Joka tapauksessa pyöri onni varsin mutkattomasti", myönsi A-L. S. (Uusi Suomi 5.4.1942), "ja on tämä ennen muuta Tauno Palon ansiota. Hän osaa olla miehekäs ja sulavakäytöksinen, ilakoivan leikkisä ja romanttinen samalla kertaa". Monet muutkin kokivat Tauno Palon pelastavan mitä pelastettavissa oli: "Oikeastaan hän on aivan liian hyvä näyttelijä näin naiviin tehtävään", ajatteli T. A. ja H. K. näki Palon kehittävän tilaisuuden tulleen "en oemotståndligt personlig charm". - Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan. |
||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||
Onni pyörii (1942) rakennettiin selvästikin hyödyntämään Tauno Palon suurta kansansuosiota Kulkurin valssin (1941) ja Kaivopuiston kauniin Reginan (1941) jälkeen. Elokuvaa voisikin luonnehtia eräänlaiseksi Kulkurin valssin nykyaikaisversioksi. Keskushenkilönä on laulutaitoinen orpokodin kasvatti, jota esittävä 33-vuotias Tauno Palo on orpokodin muiden lasten rinnalla ilmeisen yli-ikäinen. Teemamusiikkina käytettiin suosittua laulua Väliaikainen, jonka tekijä Erkki Salama oli Matti Jurvan ja Tatu Pekkarisen yhteinen salanimi, säveltäjänä Jurva ja sanoittajana Pekkarinen. Elokuvaa varten Mika Waltari kirjoitti lauluun osittain uudet sanat, joissa kuvastuu tarinan sanoma: "Sota, köyhyys, nälkä ja ahdistus / se on vain väliaikainen. / Pula, sairaus, puute ja kaipaus / sekin on väliaikainen [- -]." Elokuvan nimi selittyy Urho-sedän sanoista Kaukolle: "Mutta muista aina! Onni on pyöreä! - Onni pyörii - ja vinhasti pyöriikin. - Nyt sinä olet aivan pohjalla - mutta kohta taas olet pinnalla ylimpänä." Onni pyörii kuvattiin kokonaisuudessaan talvella 1942. Auraus-ja kuljetuskaluston puutteesta sotatalvena kertovat korkeat lumivallit katujen varsilla. Yhtenä ajankuvana näkyy Kankkusen puodissa suurikokoinen VIM-pesupulverimainos. Waltari kirjoitti pääosan nimenomaan Tauno Paloa varten. Murtovaraskolmikolle kirjailija antoi heidän ulkonaisia ominaisuuksiaan kuvailevat nimet Kärppä, Karhu ja Ilves. Käsikirjoituksen nuoren pastorin ohjaaja vaihtoi vanhaan kaljupäiseen pappiin. Kuvausvaiheessa päähenkilön etunimi vaihtui Taunosta Kaukoksi. Vuorineuvoksetar Heimonheimo jäi Hanna Tainin viimeiseksi valkokangasrooliksi - ensimmäisen kerran hän esiintyi 18-vuotiaana Valentin Vaalan elokuvassa Mustalaishurmaaja (1929). Vuonna 1943 Taini tosin vielä kiinnitettiin Ballaadiin Aurora Karamzinin rooliin, mutta leikkausvaiheessa koko osasuoritus jätettiin pois. SF:n Filmikoulun kasvatteja olivat Mervi Järventaus, kirjailija Arvi Järventauksen tytär, sekä Ullaa esittävä Ulla Ilona. Mervi Järventaus esiintyi myöhemmin mm. nimiosassa SF:n elokuvassa Anna Liisa (1945), ja Ulla Ilona nimellä Ulla Polviander kahdessa Fenno-Filmin ja Ulla Saarnon nimellä kahdessa Filmi-Taidon elokuvassa 1944 - 1946. SF-Uutisten 2/1942 pääkirjoitus lähetti uutuuden maailmalle mm. seuraavin saatesanoin: "Se ei saavu yleisönsä eteen räikein, sensatiohaluisin nimin tai ylvästelevin elein. Se tuntee oman laatunsa ja 'pysyy lestissään', mutta uskoo samalla, että juuri suomalainen yleisö voi suomalaiset elokuvat parhaiten ymmärtää, koska filmikin on vain eräs heijastuma sen omasta olemuksesta." Elokuvan yleisömenestys ei yltänyt kymmenen suurimman kaupungin teatteriesityskertojen mukaan mitaten lähellekään Kulkurin valssin lukemia, mutta oli hieman vuoden 1942 keskitasoa parempi. - Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan. |
||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||
1. Alkumusiikki Säv. ja sov. Martti Similä Helsingin Teatteriorkesteri (off, alkutekstit), 2' 10". 2. Väliaikainen Säv. Matti Jurva, san. Tatu Pekkarinen, san. elokuvassa myös Mika Waltari, sov. Martti Similä 1) Es. Tauno Palo ja Ulla Ilona, laulu (100 %), 0' 45". 2) Es. Tauno Palo, laulu, ja tunnistamaton nainen, piano (playback, pianon ja Helsingin Teatteriorkesterin säestys, joht. Martti Similä), 0' 55". 3) Es. Tauno Palo ja Hugo Hytönen, laulu (playback, Helsingin Teatteriorkesterin säestys, joht. Martti Similä), 1' 20". 4) Es. Tauno Palo ja Regina Linnanheimo, laulu, sekä Uuno Montonen, harmonikka (playback, harmonikan ja Helsingin Teatteriorkesterin säestys, joht. Martti Similä), 0' 55". 5) Es. Tauno Palo, laulu, ja Erik Fröling, piano (playback, Helsingin Teatteriorkesterin säestys, joht. Martti Similä), 2' 05". 6) Es. Tauno Palo, tunnistamaton nainen ja Martti Seilo, laulu sekä tunnistamaton pianisti ja orkesteri (playback ja off, levyautomaatti, pianon ja Helsingin Teatteriorkesterin säestys, joht. Martti Similä), kahdessa osassa, yht. 2' 05". 7) Es. Tauno Palo, laulu, ja Joel Asikainen, piano (playback, pianosäestys), 0' 50". 8) Es. Tauno Palo, lausunta ja laulu (playback, Helsingin Teatteriorkesterin säestys, joht. Martti Similä), 0' 55". 9) Es. Tauno Palo ja "häävieraat", laulu (playback, Tauno Palo ja Anna Mutanen sekä näyttelijät ja solistikuoro, laulu, Helsingin Teatteriorkesterin säestys, joht. Martti Similä), 2' 10". Levytys: Matti Reima (= Georg Malmstén) ja Masan Harmonikkaorkesteri; Odeon A-228496, 1938. Uudelleenjulkaisu cd-kokoelmalla Suomi-elokuvan iskelmät; Helmi 4509-97042-2, 1994. Matti Jurva ja tanssiorkesteri; elokuvan Kaksi Vihtoria (1939) ääniraidan uudelleenjulkaisu cd-kokoelmalla Suomalainen elokuvamusiikki vol 2 - Levytyksiä vuosilta 1937-1939; Artie Music AMCD 1031, 2010. 3. Largo, aaria oopperasta Xerxes Säv. Georg Friedrich Händel, sov. Martti Similä Es. tunnistamaton viulisti, Elli Sarmas, sello, ja tunnistamaton pianisti (playback, viulu-, sello- ja pianotrio), 1' 15". 4. Täällä Pohjantähden alla Säv. trad. Es. Lauri Kyöstilä, viulu (playback, tunnistamaton viulisti), 1' 55". 5. "Rumba" Säv. Martti Similä Es. "kapakkayhtye": Martti Jäppilä, harmonikka, tunnistamaton saksofonisti, pianisti ja rumpali (playback), 1' 25". 6. Puppchen, du bist mein Augenstern / Sakilaisten laulu / "Pisto" ("Mull' kanissa on palsa ja aporkat mä möin - -") Säv. Jean Gilbert, san. Rafu Ramstedt, sov. Martti Similä 1) Es. Tauno Palo, laulu, ja Martti Jäppilä, harmonikka (playback), 0' 50". 2) Es. Tauno Palo, laulu, ja Joel Asikainen, piano (playback, pianosäestys), 1' 00". Levytys: Ilmari Hautala ja Antti Kosolan orkesteri; Columbia 3149-F, huhtikuu 1930. 7. Valssi Säv. Martti Similä Helsingin Teatteriorkesteri (off), 0' 15". 8. "Paina lasin reunaan suu, kasta, poika, kaulaa! - -" Säv. Martti Similä, san. Mika Waltari Es. Regina Linnanheimo, laulu, ja Sasu Haapanen, laulu ja mandoliini (playback, mandoliinin ja Helsingin Teatteriorkesterin säestys, joht. Martti Similä), 2' 00". 9. "Kaks' tummaa silmää vain ja kaunis suu - -" Säv. Martti Similä, san. Mika Waltari Es. Tauno Palo, laulu (100 %), kahteen kertaan, yht. 1' 00". 10. Salonkitanssi Säv. Martti Similä Helsingin Teatteriorkesteri, joht. Martti Similä (off), 1' 10". 11. "Anna suudelman kiertää!" Säv. Martti Similä, san. Mika Waltari Solistikuoro, laulu, ja Helsingin Teatteriorkesteri, joht. Martti Similä (off), 1' 00". 12. Häämarssi Säv. Martti Similä Helsingin Teatteriorkesteri, joht. Martti Similä (off), 1' 20". 13. Loppumusiikki Säv. ja sov. Martti Similä Helsingin Teatteriorkesteri (off, lopputekstit), 0' 35". Huomautuksia: Väliaikainen-laulussa on käytetty myös Tatu Pekkarisen alkuperäisiä sanoja osittain esityksissä 2:2 ja 2:5 sekä kokonaan esityksessä 2: 6. Väliaikainen kuullaan myös alku- ja taustamusiikissa muunneltuna orkesterin soittamana (off). Tauno Palo ja Jalmari Rinne harjoittelevat äänenmuodostusta jälkimmäisen säestäessä pianolla (100 %), 0' 20". - Toim. Juha Seitajärvi (2022) Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan. |
||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kieli | ||||||||||||
suomi |