Koskenlaskijan morsian
Forsfararens brud (ruotsinkielinen nimi)
Forsfararens brud (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
The Logger's Bride (englanninkielinen nimi)
La Mort dans les rapides (ranskankielinen nimi)
Die Braut des flössers (saksankielinen nimi)
Finna-arvio
Koskenlaskijan morsian
Valentin Vaalan ohjaama draama Koskenlaskijan morsian (1937) on toinen Väinö Katajan samannimisen romaaniin filmatisoinneista (aiempi 1923). 1800-luvun lopun Tornionjokilaaksoon sijoittuvassa tarinassa Paloniemen isäntä Heikki (Eino Jurkka) yrittää selvitä rahavaikeuksistaan poikansa Juhanin (Tauno Palo) ja Nuottaniemen ainoan tyttären Hannan (Ansa Ikonen) naimakaupan avulla. Rehtiin Koskenalustan Anttiin (Kaarlo Kytö) rakastuneen Hannan onnea uhkaa vuolas ja vaarallinen Korpikoski.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||
12 |
||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat
Kokoonpanot
|
||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||
11.6.1936 - alkutalvi 1937 - Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) pohjalta. |
||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||
|
||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||
Koskenlaskijan morsiamen toinen elokuvaversio kohtasi varauksellisen kiittävän kritiikin. "Väinö Katajan Perä-Pohjolan eepos tarjoutuu itsestään kansallisen filmin käytettäväksi", kirjoitti Y. (Uusi Suomi 30.3.1937) viitaten aiheen suosioon ja perusteli: "Tahto voittaa luonnon asettamat vastukset ja nöyryys Sanan edessä ovat Katajan romaani-filmin eetillisesti kannattavia johtoaiheita, jotka elokuvassa on saatu harvinaisen selkeästi ilmennettyä." "Kymmenennessä elokuvassaan hän on luonut todellista filmin taidetta, jonka tuntomerkit esiintyvät aitoina ja luotettavina", Y. jatkoi ohjaaja Vaalan panoksesta. "Suuriin dramaattisiin koskenlaskukohtauksiin, jotka ovat filmin valloittavia huippukohtia, hän on saanut voimakasta jännitystä. Kamera on vanginnut kosken voiman ja ihmisen taistelun sitä vastaan vaikuttaviksi näyiksi. Myöskin varsinaisen juonen käsittelyssä ohjaaja osoittaa oikeata filmaattista käsitystapaa. Eräitä huomautuksia voisi tehdä juuri juonta ajatellen. Dramaattinen alkukohtaus jättää juonen lähtökohdan hieman hämäräksi [- -]. Samoin on Vaalan rakastama hillitty tapausten tempo omiaan saattamaan alkupuoleen yksitoikkoisuuden vaaran [- -]." Niin ikään H. K. (Hans Kutter, Hufvudstadsbladet 30.3.1937) piti alkupuolta elokuvan heikoimpana osana, mutta kiitteli loppupuolta: "Dessa partier voro inte bara gjorda med sällsynt medryckande filmatisk brio och tränad blick för bildverkningarna. Det låg någonting mycket mer bakom. En egen och personlig inspiration, ett sinne för det hemliga sammanhanget mellan bild och tonmusik, som blott den borne filmkonstnären, den som ser, lever och tänker i film, fått i gåva. Att Valentin Vaala med okuvlig energi och ansvarskänsla förvaltat sitt pund visar hans senaste film flagrant." "Valentin Vaalalla on kehittynyt silmä näkemään oleellisin aineisto kymmenennen elokuvansa suurenmoisessa luonnossa", arvioi E. O. (Ylioppilaslehti 6/1937), "ja hyvän valokuvaajansa Theodor Lutsin kanssa hänen on onnistunut kiinnittää selluloidinauhalle vertaansa vailla olevia koskenlaskukohtauksia, jotka tässä elokuvassa muodostavat ihmisten keskeisen taistelun tärkeimmän perustan. Yhtä vakuuttava ei sitten enää olekaan elokuvan eetillisen sisällön tulkitseminen. Katsojasta tuntuu siltä, että esitys katkeilee usein ja muutamissa harvoissa väläyksissä on sitä draamallista voimaa, jota Väinö Katajan teos uhkuu." Myös Esko (Satakunnan Kansa 28.4.1937) kiitti koskenlaskukohtauksia, mutta piti kokonaisuutta "perin kalpeaverisenä laadultaan" ja mainitsi "yleisenä virheenä sen seikan, ettei elokuvaa valmistettaessa ole jaksettu muistaa yleisön helposti kyllästyvän kauniidenkin aiheiden liialliseen esittämiseen". "Ja vielä eräs seikka", kirjoittaja jatkoi: "Uskonnollisten ilmiöiden ja uskonnollisen aihepiirin laaja esittäminen elokuvassa on peräti arkaluontoinen tehtävä, joka ylen helposti saattaa muodostua loukkauskiveksi ainakin osalle katsojista." Kritiikin yleislinjan mukaisesti P. V-i (Kansan Lehti 31.3.1937) ja R. P-d (Ralf Parland, Svenska Pressen 31.3.1937) ja antoivat tunnustusta koski- ja luontokuville ja muotoilivat varauksensa: "Kokoonpanoltaan se nimittäin vaikuttaa hajanaiselta ja ehkä [- -] liian pitkäveteiseltä ajoittain. Siinä on aukkokohtia, jotka vaikuttavat haitallisesti kokonaistulokseen." (P. V-i). "Ty filmens inre teknik var knappast värd så vackert material på ytan. Felet satt väl mest i det beskedliga manuskriptet som totalt saknade kraft och förmåga att inspirera producenterna. Vaalas regi hade inga direkta brister, men föreföll även den mattad på originellare uppslag." (R. P-d). Näyttelijätyön arviointi ja myöhempien vuosikymmenten näkökulma tiivistyivät Kari Uusitalon (Hyvinkään Sanomat 15.5.1982) näkemyksessä vuoden 1982 tv-esityksen yhteydessä: "Elokuvan roolit on kauttaaltaan miehitetty hyvillä näyttelijävoimilla. Nykysilmin katsottuna paistaa teatraalisuus paikoitellen kylläkin lävitse, mutta ei juuri kohoa häiritsevän suureksi. Erityisesti haluaisin tässä yhteydessä vetää positiivisessa mielessä esiin monitoimimies Ossi Elstelän saarnamies Kero-Pietin roolissaan, joka ehdottomasti kuuluu esittäjänsä parhaisiin näyttelijätulkintoihin." - Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan. |
||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||
Koskenlaskijan morsian perustuu torniolaisen Väinö Katajan samannimiseen romaaniin (1914), josta Suomi-Filmi oli tuottanut mykkäelokuvan jo 1923 Erkki Karun ohjaamana. Romaanin viides painos ilmestyi vuonna 1927 "kuvitettuna Suomi-Filmi O.Y:n elokuvakappaleesta". Kirjailija Väinö Syvänne teki sittemmin romaanista myös näytelmäversion, jota esitettiin mm. Helsingin Seurasaaressa vuonna 1958. Alkuperäisromaanin tapahtuma-aika on 1800-luvun jälkipuolisko ja se perustuu tositapahtumaan Tornionjoen Matkakoskessa. Kertomuksen aikajänne on yksi vuosi, talvisista seuroista kevään ja kesän dramaattisten tapahtumien kautta seuraavaan talveen. Valentin Vaalan elokuva alkaa talvisilla tukinkaatokuvilla, minkä jälkeen alkutekstien pohjanäkyminä on kuvia kuohuvista koskista ja tukkilautasta. Varsinainen kertomus alkaa kesäjaksolla, joka kertoo Niilon hukkumisen, sitten siirrytään talvijaksoon ja keväisten ylimenokuvien jälkeen seuraavaan kesään, jonka tapahtumina ovat tukkilaisten tulo, Juhanin ja Antin lautan särkyminen ja heidän pelastumisensa, kesäseurat, Juhanin hukuttautuminen ja tukkilaisten lähtö. Erkki Karun sovitus alkaa kesäseuroista, joiden jälkeen seuraa pitkä talvinen takautuma Hannan muistelemana, seurojen jälkeen Heikin ja Iisakin sovinnonteko Paloniemessä, lauttojen tulo, koskenlasku, onnettomuus ja pelastus, Hannan ja Antin seurustelu heinäntekoaikaan, heinänkorjuu, Juhanin ja Antin tappelu kesäseuroissa ja Juhanin hukuttautuminen. Käsikirjoituksen Vaalan elokuvaan teki myös urheilutoimittajana tunnettu Tauno Tattari (1907-1936, syntynyt Alatorniolla) yhdessä Jukka Ahuvan (käsikirjoituksessa Jukka Lipko) kanssa. Sekä Ahuva että Lipko ovat Jokke Liebkindin salanimiä. Käsikirjoitusta on myöhemmin täydennetty kahdella lisäjaksolla, joista ensimmäinen sisältää Kero-Pietin ja Heikin keskustelun Paloniemessä ennen Nuottaniemen talviseuroja, toinen Kero-Pietin lähdön seurojen jälkeen Nuottaniemestä ja hänen uuden keskustelunsa Heikin kanssa Paloniemessä. Elokuvan alkuun liitettiin selittävä teksti: "Ammoisista ajoista on tukinuitto ollut Perä-Pohjolan rahvaan jokapäiväistä askaretta. Monasti on siinä kuolema kurkkinut mustien koskien häränsilmissä ja useasti noutanut miesten joukosta parhaan. Kansan taruaitassa kulkee siitä monta kuvausta. Melkein taruolennoksi on muodostunut kiivas Korpikoski, jonka lähitienoille kuvaisen kertomuksemme tapahtumat keskittyvät." Ulkokuvaukset tehtiin Iitin Mankalassa, Rovaniemen maalaiskunnan Meltauksessa sekä Kittilän Sirkassa. Tornionjokilaakson Matkakoskella kuvatusta aineistosta on käytetty ainoastaan kuva Varsakalliosta, joka näkyy alkutekstien alla. Koskenlaskukohtauksessa Ansa Ikosen sijaisena oli oopperalaulaja Väinö Solan tytär Sirkka (1912-1939). Solan perheellä oli mökki Iitissä; isä Väinö esiintyy myös elokuvan teosta kertovassa dokumentissa Kamerat pyörivät (1936). Tauno Palon stunttina oli elokuvan äänittäjä A. M. Kuusela ja Vilho Auvisen kuvausryhmän jäsen Ensio Lumes. Koskenlaskukuvauksia varten valmistettiin myös lautan pienoismalli miehistöineen. Pienoismallista on olemassa valokuvia. Todennäköisesti pienoismallia ja trikkikuvausta ei kuitenkaan käytetty. Lehtitietojen (mm. Suomen Kinolehti 8/1936) mukaan koskikohtauksissa laskettiin kaikkiaan kolmisenkymmentä tukkilauttaa. Talvisiin seuroihin tulleita vieraita varten hankittiin Nuottaniemen pihamaalle rekvisiitaksi puolisen sataa poroa. Suomi-Filmin Vironkadun studio tuhoutui tulipalossa kuvausten aikaan kurkihirttä myöten 25.6.1936. Tilapäisenä studiona käytettiin Haagan työväentaloa. Koskenlaskijan morsian oli vasta 27-vuotiaan Valentin Vaalan kymmenes ohjaustyö. Elokuva oli näyttelijä Oiva Luhtalan (Peura-Joopi) ensimmäinen. Kamera-assistentti Eino Heino esitti hukkuvaa Nuottaniemen Niiloa. Alkujaan Vaala ajatteli yhdeksi näyttelijäksi myös Teuvo Tuliota. Paloniemen Heikkiä esittävä Eino Jurkka on ainoa, joka on muokannut kirjakielellä kirjoitettuja repliikkejään peräpohjalaisen puhetavan suuntaan. Alkuteksteissä Tauno Palon roolinimi Paloniemen Juhani on muodossa Juha. Erkki Karun versiossa nähtiin Nuottaniemen Iisakkina Konrad Tallroth, Hannana Heidi Blåfield, Paloniemen Heikkinä Jaakko Korhonen, Juhanina Einari Rinne, Koskenalustan Anttina Oiva Soini ja Kero-Pietinä Aku Käyhkö. Koskenlaskijan morsiamen julisteen 1940-luvun lopun painoksessa (painotalo Niirama Oy) on käytetty virheellisesti Koskenkylän laulu -elokuvan (1947) kuvastoa. Koskenlaskijan morsiamen yleisömenestys oli teatteriesityskertojen mukaan laskien vuoden kolmanneksi paras. Ruotsiin myytiin elokuva seitsemänä kopiona. Myös Norja ja Tanska ostivat elokuvan ja sitä esitettiin myös Kanadan ja Yhdysvaltain suomalaisalueilla. Tuotantokustannuksensa Koskenlaskijan morsian oli kattanut elokuussa 1938. Vuoden 1958 maaliskuun loppuun mennessä elokuvan tuotot olivat 2 708 340 markkaa. - Toim. Juha Seitajärvi ja Jorma Junttila Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) pohjalta. |
||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||
1. "Alkusoitto" Säv. ja sov. Harry Bergström Helsingin Teatteriorkesteri (off, alkutekstit), 2' 10". 2. Virsi 528 ("Ah, mik' autuus ompi siellä Walituilla taivaassa! -") (vuoden 1886 virsikirjassa) Säv. tuntematon, ruots. san. Gustaf Stenman, suom. tuntematon Es. "kyläläiset", laulu (playback / kuoro, laulu), 1' 10". 3. Vestmanviiki / Vestmanviikin balladi Säv. ja san. trad. Es. "kyläläiset", laulu (playback / kuoro, laulu), 1' 00". 4. Virsi 210 kokoelmassa Hengellisiä Lauluja ja Wirsiä ("Joutukaa, sielut, sill' aika on kallis, Wuotemme wirtana wieriwi pois - -") Säv. ja san. trad., suom. san. muokannut Simo Korpela "Kyläläiset", laulu (off, kuoro), 0' 55". 5. "Kohta linnut laulaa laaksoissa ja metsissä kukkuu käki - -" Säv. Harry Bergstöm, san. tunnistamaton 1) Es. Ansa Ikonen, laulu (off ja playback, Helsingin Teatteriorkesterin säestys), 2' 00". 2) Helsingin Teatteriorkesteri (off), kaksi kertaa, yht. 0' 25". 6. Tukkilautta se hiljallensa joen pintaa seilaa Säv. ja san. trad., sov. Harry Bergström 1) Mieskuoro ja Helsingin Teatteriorkesteri (off), 2' 30". 2) Es. "tukkilaiset", laulu ja tunnistamaton harmonikansoittaja (playback), 1' 05". Huomautuksia: Vestmanviikin balladin ruotsinkielinen vastine on Sven Svanevik. Sävelmä on myös taustamusiikin aiheena. Tukkilautta se hiljallensa -sävelmä on myös taustamusiikin aiheena. Onnettomuusmusiikin aiheena soi myös savolainen, hengellinen kansansävelmä, Lauri Kallialan sanoittama Rauhan saivat pyhät Herran (vuoden 1938 virsikirjassa Virsi 125). "Tukkilainen" tapailee harmonikkaa (100 %), 0' 05". - Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) pohjalta. |
||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kieli | ||||||||||||
suomi |